Juho Sankamo: Alkukirkon salaisuus

Juho Sankamo,

Alkukirkon salaisuus,

Perussanoma 2019,

Kun pohditaan, millaisia seurakuntien pitäisi olla, esikuvaksi asetetaan usein Jerusalemin alkuseurakunta. Tällaisen juurilleen paluun toteuttamisen esteenä on kuitenkin eräs asia. Meillä on ollut käytettävissä valitettavan vähän konkreettista tietoa siitä, miten ajanlaskumme ensimmäisten vuosikymmenten seurakunnat käytännössä toimivat.

Juho Sonkamon kirja ”Alkukirkon salaisuus” antaa selkeitä eväitä paneutua alkuajan seurakuntien uskoon ja toimintaan vastaamalla mm. seuraaviin kysymyksiin: Millaisia olivat ensimmäisten seurakuntien jumalanpalvelukset? Miten seurakuntia johdettiin? Kuinka opin puhtautta vartioitiin? Olivatko eri puolilla Rooman valtakuntaa sijaitsevat seurakunnat itsenäisiä ja yksinäisiä saarekkeita, vai muodostuiko niistä jo tuolloin opillisesti yhtenäinen kokonaisuus, Jeesuksen Kristuksen kirkko?

Kirja on kirjoitettu tavalla, joka muistuttaa jännittävää salapoliisiromaania. Todisteita etsitään, johtolankoja seurataan ja tiedon murujen pohjalta punnitaan todennäköisyyksiä.  Kirjassa jopa käännetään kiviä - ihan konkreettisestikin – pimentojen valaisemiseksi ja vastausten löytämiseksi. Työtä tehdään innostuneesti käyttäen apuna kirkkoisien tekstejä, arkeologian löytöjä ja Raamattua. Tutkimuksen kentäksi kirjoittaja on rajannut Uuden testamentin ajan. Silti hän kokoaa todisteita myös Vanhan testamentin puolelta.

Kirkon synnyn selvittämiseen tuo oman haasteensa se, että kirkko verhoutuu toisaalta rukoussuitsukkeeseen, toisaalta byrokratiaan. Oman kiinnostavan mutta ei lainkaan häiritsevän näkökulman kirjan tekstiin tuo se, että luterilaisena seurakuntapappina ja julistustyöntekijänä toiminut teologian tohtori Juho Sankamo kertoo jo kirjan alussa siirtyneensä roomalaiskatolisen kirkon jäseneksi.

Sankamon kirja ei ole kuivaa historiaa eikä tiukkaa kirkko-opin paaluttamista. Teksti on elävää, ajatuksia virittävää ja rohkeasti kantaa ottavaa. Kirja tarjoaa erittäin paljon uutta tietoa ja kiinnostavia sekä hyödyllisiä näkökulmia riippumatta siitä, mihin kirkkoon, kirkkokuntaan tai seurakuntaan lukija kuuluu. Kirjan sivuilta lähtee puhuttelevia viestejä moneen osoitteeseen:

”Kyllä Kristus, ei kirkko!  huutavat jotkut iskulauseena. Jeesuksen erottaminen hänen kirkostaan on sama kuin erottaisi Hyvän Paimenen hänen laumastaan, Sulhasen morsiamestaan, Jumalan kansastaan ja Isän lapsistaan.”

”Kirkko, kyriake, ”Herralle kuuluva”, ”Herran oma” (1.Kor.11:20; Ilm. 1:10) Ei siis paavin oma, apostolien oma, minun tai sinun oma vaan Herran, Jeesuksen oma.”

”Ajatus, jonka mukaan alkuseurakunnissa ei ollut minkäänlaista hierarkiaa, ei yksinkertaisesti löydä tukea apostolien kirjeistä, Jeesuksen puheista tai alkukirkon historiasta. Kirkolla on Uuden testamentin ajoilta alkaen ollut apostolit, profeetat, papit (presbyteros) ja piispat (episkopes).” 

Kirjassa tutkitaan ensin Kristuksen kirkon tunnuspiirteitä. Seuraavaksi perehdytään kirkon juutalaisiin juuriin. Kun perusta on näin luotu, kirjassa sekä syvennetään että laajennetaan aiheen tarkastelua. Kirjan kiinnostavimpiin ja paljon uutta asiaa tuoviin osiin kuuluvat mielestäni ”Kristuksen kirkon juutalaiset juuret”, ”Jerusalemin seurakunta myrskyn silmässä” ja ”Arkeologiaa elävien kivien parissa”. Tuntuu kuin kirjoittaja olisi kunnolla vauhtiin päästyään lämmennyt yhä enemmän esittelemään, erittelemään sekä tutkimaan rakastamaansa kirkkoa.

Kirkko on paikka, missä sanan synnyttämä usko saa Hyvän Paimenen hoidossa kasvaa, voimistua ja ohjata omaan palvelutehtävään. Sanana ”kirkko” on kuitenkin hieman ongelmallinen. Mikä kirkko? Mikä seurakunta? Sama asia ilmaistaan jopa eri käännöksissä toisistaan poikkeavalla tavalla, joko kirkkona tai seurakuntana. Sanan käyttöä hämärtää lisää se, että on olemassa monia kirkkoja. On luterilainen kirkko, katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko, anglikaaninen kirkko ja monia muita kirkkoja.

Kirjassa ei yhtä kirkkoa nosteta toisen edelle tai yläpuolelle. Ensimmäisellä vuosisadalla on ollut vain yksi kirkko, jonka juuresta kaikki edellä mainitsemani sekä monet muut kirkot ovat eri vaiheissa versoneet. Olisikohan siis paras vastaus kysymykseen, mikä on kirkko, se minkä Luther antoi: ”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen”. 

Yhteenveto

Juho Sankamon kirja ”Alkukirkon salaisuus” kertoo millaisia ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla perustetut seurakunnat ovat olleet. Kirjallisten lähteiden, kirkkoisien tekstien, arkeologisten kaivausten ja Raamatun tekstien avulla hän tarjoaa lukijoilleen kiinnostavan, mukaansa tempaavan ja uusia asioita esille nostavan tietopaketin. Kirjalla on paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa tarjottavana sekä teologeille, pienryhmien vetäjille että kaikille uskomme perusteista kiinnostuneille Jeesuksen seuraajille.

Teksti, selkeys, ulkoasu  *****

Sisältö, sanoma  *****

Teologian tohtori Juho Sankamo on opiskellut Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa Israelin kuninkaiden historiaa, arkeologiaa ja Assyrian kirjoituksia. Hän toimii nykyisin TypingMaster -nimisessä yrityksessä, joka myy opetusohjelmia kouluille ja kunnille sekä tekee Raamatun opetusta eri seurakunnissa.
 

Häneltä on aiemmin julkaistu seuraavat teokset, joiden arvioinnit löytyvät Kirjablogistani:

, Perussanoma, 2016

Perussanoma, 2014

 (735)