Suukko ja salainen kuiskaus

"Tulethan varmasti usein katsomaan!" kuiskasi Toivo hiljaa Reijo-isännän korvaan ja antoi pienen suukon, kun oravia oltiin siirtämästä pirtistä ulos. Ja Reijo tietysti lupasi käydä ahkerasti katsomassa. Hän lupasi myös tuoda samalla pienille ystävilleen monenlaista nakerrettavaa.

Oravien häkki vietiin mökkeineen ja kiipeilypuineen yli satavuotiaan aitan seinustalle isojen kuusien suojaa. Lahja-kuttu oli mukana muuttopuuhissa. Se tykkää niin valtavasti Kaija-emännästä, että haluaa olla aina samoissa touhuissa hänen kanssaan. 

Varmuuden vuoksi oravien häkki laitettiin pienen telineen päällle, etteivät isommat nelijalkaiset pääse verkkkojen kestävyyttä kokeilemaan.

Oravien on voitava totutella ulkoilmaan. Sisällä pirtin lämmössä niille ei kasva kunnollista talviturkkia. Ulkona ne saavat samalla tuntumaa lähimetsään ja kuusien huminaan. Voivat hieman valmistautua siihen päivään, kun niistä tulee oikeita metsäoravia.

Kaija-emäntä oli pehmustanut oravien pöntön villoilla ja muilla lämmikkeillä. Ero pörröhännistä oli niin vaikean haikea, että ensin näytti siltä, että Kaija jää oravien seuraksi ulos yöpymään.

Onneksi niin ei käynyt. Kylmä siellä olisi tullut, kun ihmiselle ei talviturkkeja kasva, eikä sellaista enää oikein kehtaa kaupastakaan ostaa.

Omassa häkissä on mukava temmeltää, kiipeillä ja napostella herkkuja. Ja kun masu on täynnä, on hyvä pujahtaa omaan pikku mökkiin villojen ja peittojen alle nokosille.

Toivo, joka on isompi, viihtyy ulkotiloissa paremmin. Usko, joka on edelleen paljon pienempi, taitaa olla myös arempi kylmälle ja viimalle, kun se viettää paljon aikaansa mökissä.