Psalmi 80, Israelin ja seurakunnan yhteinen tie

Kristinuskolla on juutalaiset juuret. Israel ja pakanakansoista kääntyneet kristityt ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Israelin kansan lankeemukset, kohtalot ja kärsimykset ovat varoitus meille uuden liiton kristityille. Tutustumalla Psalmin 80 taustoihin ja tekstissä käytettyihin symboleihin myös kristitty lukija jotuu painamaan JUmalan edessä päänsä nöyrästi ja armoa anoen.

Psalmi 80

Otsikko: Jumala, muista viiniköynnöstäsi (KR 92

Otsikko: Rukous Herran viinipuun, Israelin, saattamisesta entiselleen. (KR 33/38)

Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin "Liiton liljat". Asafin psalmi. (… Asafin todistus, virsi KR 33/38)

-------

Viiniköynnös on israelilaisten vertauskuva. Se on myös runsauden ja Jumalan siunauksen vertauskuva.

Uudessa testamentissa kuva laajenee koskemaan myös meitä pakanakristittyjä. 

Jeesus sanoo: "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. --- "Minä olen viinipuu, te olette oksat. (Joh.15:1-10)

Viiniköynnöksen oksat voivat tuottaa hedelmää vain pysymällä kiinni rungossa, joka on kiinni juurissaan.

Profeetta Hoosea kertoo tiivistetysti, miten ja miksi Israelissa syntyi Psalmin 80 tilanne:

”Kuin viinirypäleet autiomaassa oli Israel, kun minä sen löysin. Kun näin teidän isänne, he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät. Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin, he vihkiytyivät Baalille ja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.” (Hoos.9:10)

Viinirypäle = kansa, ihmiset, Viikunapuu = kansa, valtio. Viikunapuun keväthedelmä saadaan jo ennen lehtien puhkeamista, syyshedelmä vasta syksyllä. Keväthedelmä = messiaaniset juutalaiset, Lehtien puhkeaminen = ajan merkki, Syyshedelmät = loput juutalaiset ja pakanakansojen kristityt, Lehdet ajan merkkinä” (Matt.24:32), Puulle   lisää aikaa tuottaa hedelmää (Luuk.13:6)

------

Miten meidän tulisi Psalmia 80 lukea? Mitä se ehkä sanoo myös meille tai meistä?

- israelilaiset tulivat synnintuntoon ja palasi Jumalan luo ja pyysi häneltä apua (jakeet 2–4)

- kansa tunnusti, että ilman Jumalaa se sortuu vaikeuksiin ja joutuu pilkan ja vihan kohteeksi (5-7)

- vain Jumala voi antaa heille jälleen valon sekä ”ensirakkauden” ilon (8)

-  kansa vetosi Jumalan aiempiin tekoihin, Kyse on Jumalan valitsemasta kansasta, joka hänen hoidossaan ja yhteydessään menestyi (9-12)

- Koko kurjuus Jumalan syytä? Hänkö hylkäsi kansansa ja ”hajotti sen muurit”? Vai osoittiko Jumala vieraat muurit hajottamalla, etteivät epäjumalat ja omille poluille lähteminen riitä turvaamaan kansan elämää? (13-14)

- kansa vetoaa Jumalaan hänen aiempien tekojensa perusteella ja jättäytymällä avuttomana lapsena hänen käsiinsä (15)

- Mikä koskee Israelia, koskee myös pakanakristittyjä, kirkkoja, seurakuntia ja yksittäisiä kristittyjä. Miten tämän vaikuttaa tekstin sanomaan?

- Missä me olemme kenties panneet toivomme, sydämemme ja turvamme muihin asioihin kuin Jumalaan? Olemmeko nostaneet hänen tilalleen Rahan? Vallan? Suosion? Sopeutumisen yleiseen mielipiteeseen? Kuuluisaan julistajaan? Oman voimamme, tietomme ja taitomme?

- Luotammeko me Jumalan lupausten muureihin vai rakennammeko me varmuuden vuoksi omia muurejamme?

- Mitä muureja Jumalan tulisi hajottaa meidän kirkossamme, seurakunnassamme, omassa sydämessämme, että asiat olisivat oikeassa 

- Mikä on se tie, jolla voimme olla jälleen Jumalan hoidossa pieninä lapsina, joille hän antaa voiman pitäen kädestä kiinni? Mitä tietä eksynyt voi palata?

- ”Minä olen tie totuus ja elämä”, sanoo Jeesus (Joh.14:6). Ainoa tie Jumalan luo on armon tie, jonka Jeesus on verellään meille avannut.