Agape-aterian juuret yltävät alkuseurakunnan kotikokouksiin

Mikä on Agape-ateria? Miten ja miksi sitä vietetään? Miten se liittyy alkuseurakunnan kodeissa tapahtuneisiin kokoontumisiin, rukoukseen, ylistykseen ja leivän murtamiseen?

Tästä löydät vastauksia näihin ja moniin muihin Agape-ateriaan liittyviin kysymyksiin:

Kristillisten seurakuntien tuntomerkkeihin kuuluvat kaste ja ehtoollinen. Sen sijaan että ne yhdistäisivät, niistä on tullut kristittyjen kesken kiistojen aihe. Yhteys ei käytännössä toimi.

Vaikka meillä ei vielä ole kaikille kristityille avointa ehtoollispöytää, niin meillä on mahdollisuus kokoontua yhteiselle rakkauden aterialle, agape-aterialle.

Agape = jumalallinen rakkaus, täydellisin rakkaus. Rakkaus, josta Paavali kirjoittaa 1.Kor.13. Rakkaus, josta pienoisevankeliumi Joh.3:16 kertoo.

Raamattu kertoo, miten alkuseurakunta kokoontui kodeissa ja mursi yhdessä leipää riemullisin mielin (Ap.t.2:46). Perheen isä johti ateriaa teksteineen ja rukouksineen vastaavalla tavalla kuin juutalaisessa pääsiäisateriassa ja sapattiateriassa on aina ollut tapana. Vallitsi siis todellinen yleinen pappeus.

Ehtoollisen eli eukaristian irrottaminen agape-ateriasta tapahtui toisen vuosisadan puolivälissä, kun seurakunnat kasvoivat ja tavanomaisen aterian järjestäminen isoille joukoille kävi vaikeaksi. Asiaan vaikutti myös pappisviran vakiintuminen. Kodeissa vietettyjä ja usein maallikkojen (perheenisien) johtamia ”leivän murtamisia” oli vaikea valvoa. Laitokseksi ja organisaatioksi kasvanut kirkko alkoi vieroksua ja torjua agape-aterioiden viettoa. Viimein agape-ateriat kiellettiin Konstantinopolin kolmannessa kirkolliskokouksessa v. 692.

Agape-aterian varovainen paluu eli uudelleen käyttöön ottaminen tapahtui uskonpuhdistuksen yhteydessä etenkin reformoidun haaran toimesta. Sittemmin Agape-atariaa on joskus käytetty ekumeenisissa tilanteissa sekä kansainvälisissä kirkkojen edustajien tapaamisissa että myös paikallisella tasolla.

Messun tai ehtoollisen kaltaista vakiintunutta kaavaa tai muotoa aterialle ei ole. Viettämisen ulkonaiset muodot samoin kuin käytetyt tekstit vaihtelevat tilanteiden mukaan.

Paluussa alkuseurakunnan esimerkin mukaisiin kaikkien Jeesukseen uskovien yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoollishetkiin on vielä paljon matkaa. Onneksi Jeesus rukoilee tämänkin asian puolesta: ” että hänen omansa olisivat yhtä niin kuin hän on yhtä Isän kanssa” (Joh.17).

Paavalin Korintin seurakunnalle (1.Kor.11:17-22) antamiin nuhteisiin viitaten Paavali-tutkija Gordon Fee on todennut: ”Korinttilaisilla oli ateria, mutta he olivat hukanneet Kristuksen, kun taas meillä on Kristus, mutta olemme hukanneet aterian.”

On tullut aika löytää uudelleen myös hukattu ateria!

Reijo Telaranta