Mikä on sapattiateria ja miksi sitä vietetään
Sana sapatti tarkoittaa lepoa. Sapattia on vietetty jo kolme tuhatta vuotta. Kreikkalaisten ja roomalaisten oli aikanaan mahdotonta ymmärtää, kuinka lepo voisi olla jotain Pyhää, tapa kunnioittaa Jumalaa. Myös meille toiminnan ja tehokkuuden läpitunkemille lepopäivän pyhittäminen tuntuu olevan yhä vaikeampaa.
Sapatti on juutalaisten suurin juhla. Se säädetään mm.kymmenessä käskyssä, mutta sen perusta on jo luomiskertomuksessa eli paljon ennen muita Jumalan säätämiä juhlia. Sapatti on levon, leikin yhdessä olemisen ja ilon päivä. Työ on tärkeää, mutta niin ovat myös lepo ja pysähtyminen.
Viettäessämme sapattia me jäljittelemme Jumalaa, teemme kuten hän teki. Työn ja touhuamisen jälkeen me lepäämme. Sapattina myös eläimet ja jopa maa saavat levätä. Tuona päivänä me emme yritä parantaa, muokata emmekä muuttaa maailmaa. Luomistyönsä jälkeen levänneen Jumalan lailla me olemme kuin kaikki olisi jo valmista ja täydellistä (katso 1 Ms.1:31).
Kaksi sapattikynttilää kuvaa juuri tuota luomisen jälkeistä tasapainoa ja harmoniaa. Se, mikä meillä on elämässämme arkena taistelua valon ja pimeyden, pyhän ja epäpyhän, yksinäisyyden ja ruuhkan, ehjän ja rikotun välillä, on kahdessa samanlaisessa ja levollisesti palavassa sapattikynttilässä ehjää ja levollista. Sapattikynttilät ovat ykseyden ja yhteyden kynttilöitä. Sapattina muistamme Jumalan täydellistä luomistyötä.
Kahdelle kynttilälle on olemassa myös toinen, sekin raamatullinen selitys: Raamatussa on kaksi kohtaa 2 Moos 20:8 ja 5 Moos.5:12, joissa käsketään pyhittää lepopäivä. Molempia kohtia muistaen me sytytämme siksi kaksi kynttilää.
Sapatti alkaa perjantaina noin kello 18 ja päättyy lauantaina vastaavaan aikaan. Juutalainen päivä, myös sapatti samoin kuin muutkin juhlat, alkavat auringon laskusta eli pimeästä kuten alkoi maailman luominen. Ensimmäiseksi Jumala loi valon.
Työstä pidättäytyminen on vain toinen puoli Sapattia. Kun ei tehdä työtä, jää aikaa vapaa-aikaan ja sen oikeaan viettämiseen. Se, mikä on kiellettyä (työ), tekeekin tilaa sille, mikä on erityisen sallittua ja suotavaa. On aikaa itselle, perheelle, ystäville, Jumalalle.
Kun toinen temppeli oli tuhottu, monet temppelipalveluksen muodot siirtyivät juutalaisiin koteihin. Esimerkiksi sapattiaterialla viini kuvaa juomauhria ja leipä ruokauhria.
Sapatti kokoaa perheet yhteen. Sapattiateria syödään samassa huoneessa missä muidenkin päivien ateriat, mutta se on silti erilainen, juhlava, kiireetön ja ruokailijoita hemmotteleva ateria. Pöydällä on valkoinen liina, kynttilät palavat ja aterian yhteydessä luetaan tai resitoidaan eli lauletaan sukupolvelta toiselle siirtyneitä tekstejä ja rukouksia.
Myös sapattiaterian syöjät ovat samat kuin muina päivinä mutta kun kiire ja työt ovat poissa, he ovat kuin eri ihmisiä. Sapattina tervehdys ei ole ”Moi!” tai ”Terve!” tai ”Heippa!” vaan ”Shabbat Shalom!” = ”Olkoon sapattisi rauhallinen!”
Juutalainen tarina kertoo, miten Jumala sanoi kansalleen:
”Jo te pidätte sanani ja noudatatte niitä, minä annan teille kaikkein kallisarvoisimman lahjani, tulevan maailman!”
”Näytä meille vilahdus tuosta tulevasta maailmasta!” juutalaiset vastasivat.
Niin Jumala antoi heille sapatin. Heidän ei tarvinnut odottaa kuolemaansa päästäkseen näkemään tuon ihmeellisen tulevan maailman, He saivat jo nyt elää sitä joka viikko yhden päivän, sapatin verran.
Vaikka juutalaisella sapatiaterialla on kolmen vuosituhannen perinteet, niin sen viettotavoissa on kulttuureista, uskonnollisuuden tasosta ja olosuhteista johtuvia eroja. Sapattiaterialla mitään ei tehdä päähänpistosta. Kaikella on syynsä ja merkityksensä. Tässä pari esimerkkiä:
Ennen kynttilöiden sytyttämistä vaimo peittää päänsä liinalla. Miksi? Osoittaakseen Jumalalle kunnioitusta.
Miksi on tärkeää, että kynttilät sytytetään ennen luettavia rukouksia ja sapatin alkamista? Siksi, että kun sapatti on alkanut, tulen sytyttäminen ei ole enää luvallista.
Miksi jotkut juutalaiset uskovat, että sapattikynttilät pitäisi sytyttää 18 minuuttia ennen auringonlaskua? Siksi, että 18 merkitsee hepreankielessä myös elämää.
Israelissa äiti usein sytyttää sapattikynttilät noin puoli tuntia ennen sapatin alkamista. Sen jälkeen perheen miehet menevät synagogaan ottamaan sapattia vastaan. Kun miehet palaavat, alkaa sapattiateria.
Mikä on messiaaninen sapattiateria?
Sapattiaterialle kokoonnuttaessa kristityn mieleen nousee helposti useita asiaan liittyviä tärkeitä kysymyksiä:
Sapatti on luomistyön muistamisen päivä. Jos me vietämme sapattia tai kokoonnumme sapattiaterialle, niin me teemme sen muistaen Jumalan luomistyön täydellisyyttä ja hänen hyvyyttään.
Kun me vietämme lepopäivää sunnuntaina, niin me pyhitämme sen keskittyen toiseen asiaan. Sunnuntai on Kristuksen ylösnousemisen muistamisen päivä. Molemmilla päivillä on näin meille oma tärkeä viestinsä ja merkityksensä.
Sapattiateriaan liittyvät keskeisesti viini ja leipä. Kummallakin on tärkeä osa myös Uudessa testamentissa:
Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini."
Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt.26:26-28)
Leipä ilman viiniä (katso syy tähän Matt.26:29)
Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" (Luuk.14:30-32)
Kristuksen taivaaseen nousemisen jälkeen apostoli Paavali kirjoittaa sekä viinistä että leivästä:
Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1 Kor.10:16-17)
Tätä kautta sapattiateria lähestyy Herran Pyhää Ehtoollista, ikään kuin kurkottaen vanhan liiton puolelta uuden liiton aikaan.
Ensimmäisten vuosisatojen kristityistä suuri osa oli juutalaisia. Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuminen ei suinkaan saanut heitä luopumaan juutalaisista juhlista tai sapatin vietosta. Näihin Jumalan määräämiin juhlahetkiin tuli vain uusi runsaampi messiaaninen sisältö.
Juutalaisten seurakuntien ja pakanakristittyjen välille syntynyt riita, joka pian muuttui suoranaiseksi vainoksi, sai läntisen kristikunnan kieltämään juutalaiset juurensa juhlineen. Tilalle kalenteriin merkittiin uusia juhlia, joilla samalla haluttiin korvata sen ajan pakanallisia juhlia. Näistä pakanallisten menojen tilalle kehitetysistä juhlista tunnetuimpia ja elinvoimaisimpia ovat olleet joulu ja juhannus.
Bergvikin kartanossa 2.10.2009 vietetty sapattiateria oli niin sanottu messiaaninen sapattiateria. Silti aterian kulku teksteineen oli rakennettu juutalaisen perinteen mukaan. Miten nämä kaksi asiaa sopivat yhteen, sen voit nähdä tutustumalla näiden sivujen kohtaan ”Sapattiaterian kulku ja tekstit”.
