Boris Salo: Unohdettu aarre

Boris Salo

Unohdettu aarre

Kustannus Arkki (2007), 154 sivua

Sinulla voi olla aarre lähempänä kuin uskotkaan. Ehkä aarre on pahoin pölyttynyt tai unohtunut kirjahyllysi perimmäiseen nurkkaan. Vakuutan, että se kannattaa hakea esille. Kyse on kirjasta. Sillä on ikää jo yli kaksi vuosituhatta. Silti se on edelleen ajankohtainen. Sitä käytettiin jo ennen Jeesuksen aikaa juutalaisissa kodeissa ja synagogissa ja siitä Vapahtajamme opetuslapset, alkuseurakunnan jäsenet ja kirkkoisät ammensivat hengellistä sanomaa.

Tätä aarretta pidetään virheellisesti Martti Lutherin kirjoittamana. Monet suomalaiset sukupolvet, joihin itsekin kuulun, ovat aikoinaan päntänneet tätä aarretta päähänsä ulkoa opettelemalla.

Kuten ehkä jo arvasit, kyseessä on katekismus, jota monet pitävät kuivaakin kuivempana.

Boris Salon "Unohdettu aarre" kumoaa kerta heitolla tuollaiset ennakkoluulot. Harvoin olen saanut lukiessani kokea yhtä riemastuttavia ja yllätyksiä tarjonneita hetkiä kuin Salon kirjan parissa.

Salo pyyhki lempeästi mutta päättäväisesti pölyt pois katekismuksen päältä. Hän osoittaa kädestä pitäen, millaisia aarteita tuon ikivanhan ja Lutherin päivittämän sekä kunniapaikalle nostaman hartauskirjan sivuilta löytyy.

Sen kautta pääsee tutustumaan vuosituhantiseen hengelliseen perintöön ja varhaiskirkon hartaudenharjoitukseen. Samalla voi löytää hätkähdyttävän tarkasti oman aikamme ongelmiin ja kipupisteisiin osuvia hengellisiä ja eettisiä opetuksia.

Kirjasta löytyvät jopa ohjeet Isä meidän rukouksen ja aamuvoimistelun yhdistämiseen ja uskontunnustukseen, jossa koko kehomme on mukana.

Unohdettu aarre on jokaiselle hengellistä työtä tekevälle mainio uusien näköalojen avaaja ja rutiinien ravistelija. Myös tavallinen riviseurakuntalainen löytää kirjasta innostavasti ja raikkaasti esiin nostettuja aarteita.