Hannah Shan: Imamin tyttären raju pako vapauteen

Hannah Shan

Imamin tyttären raju pako vapauteen

Kuva ja Sana, 239 sivua

Lukiessani Hannah Shan’in kirjaa ”Imamin tyttären raju pako vapauteen” mieleeni nousi sinullekin varmasti tuttu sanonta ”Valhe, emävalhe ja tilasto”.

Miten se voi liittyä tällaiseen kirjaan? Yksinkertaiseksi siksi, että kun me luemme islamin lain mukaan alistetuista naisista, vainoista, poltetuista kirkoista ja kristityiksi kääntyneiden tappamisesta, kaikki jää ja myös peittyy helposti tilastojen taakse. Niin ja niin monta enemmän tai vähemmän kuin vuosi sitten. Niin ja niin monta miljoonaa alistettua, kotiinsa suljettua tai jopa kivitettyä naista niin ja niin monessa maassa.

Hannah Shan kertoo yhden ainoan tytön kohtalon. Hän antaa sorretuille ja pahoinpidellyille kasvot ja äänen. Ja mikä hätkähdyttävintä, kaikki tuo uskomaton julmuus, väkivaltaisuus ja suvaitsemattomuus ei suinkaan tapahdu Pakistanissa, mistä perhe on kotoisin, vaan keskellä englantilaista kaupunkia ja sitä paljon ihasteltua brittiläistä elämän muotoa.

”Imamin tyttären raju pako vapauteen” on kirja, joka ravistelee, puhuttelee ja pudottelee monenmoisia suomuja silmiltä. Tällaistako me maahanmuuttopolitiikallamme haluamme? Tällaistako tuottaa humanismista kumpuava suvaitsevaisuus ja niin sanottu maahanmuuttajien omien tapojen kunnioitus?

Hannah Shanin mielestä kyse on pään pensaaseen laittamisesta, tosiasioiden kieltämisestä ja nuorien tyttöjen heitteille, miesten mielivallan alle jättämisestä. Sellaisessa ei ole mitään kaunista eikä kunnioitettavaa.

Tässä kirjassa on onnellinen loppu. Hannah löytää Jeesuksen Vapahtajakseen, pääsee pakoon, selviytyy uuden elämän alkuun. Samaan aikaan satojen tai jopa tuhansien muiden muslimityttöjen kohtalo on järkyttävällä tavalla erilainen.