Jouko Mäkeläinen: Elämän sanojen kirja

Jaakko Mäkeläinen,

Elämän sanojen kirja

Perussanoma, 2013

Hurskas ortodoksijuutalainen käyttää suuren osan ajastaan pyhien kirjojen tutkimiseen ja tekstien opetteluun. Me kiireiset ja vähemmät hurskaat voimme kohentaa Raamattuun perehtymistämme mm. tällaisella eri ihmisten Raamattuun liittyvistä ajatelmista kootulla kirjalla. Kirjaan poimituissa osuvissa ja syvällisissä mietteissä riittää pureskeltavaa pitkäksikin aikaa.

Kirjaa voi lähestyä ainakin kolmella tavalla. Selkein ja johdonmukaisin on noudattaa kirjan koonneen Jaakko Mäkeläisen laatimaa ryhmittelyä lukuineen: Raamatun lupauksista, Raamattu Jumalan tahdon ilmoittajana, Raamattu – Jumalan puhetta, Laki ja evankeliumi, Rukoillen Raamatun äärelle jne. Tarjolla on yhteensä kuusitoista Raamattua eri näkökulmasta lähestyvää lukua alussa olevine raamatunjakeineen ja perässä seuraavine mietteineen.

Toinen houkutteleva tapa on ryhtyä selailemaan, ketkä kaikki ovat kirjan toimittajan haaviin päätyneet. Helpoimmin sen voi tietysti tehdä kirjan lopussa olevan aakkosellisen hakemiston avulla, mutta jollain tavalla kiehtovampaa on lehteillä kirjaa ja katsella samalla niin henkilöiden nimiä kuin heiltä valittuja mietteitäkin. Lopputulokseksi jää kummallakin tavalla toteamus erittäin laajasta joukosta, josta osa on jo siirtynyt iankaikkisuuden puolelle. Yllättävän runsaasti kirjasta löytyy mietteitä myös yhä eläviltä ja jopa kohtalaisen nuorilta henkilöiltä.

Kuten odottaa sopii, mietteitä on Martti Lutherilta, Martti Simojoelta, Erkki Lemiseltä, Roseniukselta, Fredrik Wislöffiltä, Wilhelmi Malmivaaralta ja monilta muilta menneiden aikojen hengellisiltä suurmiehiltä. Uudempaa polvea edustavat mm. John Vikström, Miikka Ruokanen, Sammeli Juntunen, Tuula Portin, Eero Huovinen ja Eero Junkkaala. Vaikka mietteitä on monien kansojen ja aikojen ajattelijoilta, niin valikoimassa on vahvasti suomalainen painotus.

Kenelle ja mihin tarpeeseen kirja on kirjoitettu?  Rakenteeltaan se on sukua vuoden vaihteessa julkaistuaville kirjoille, joissa on koko vuodelle raamatunjakeita ja lyhyitä hartaustekstejä. Tämän kirjan kohdalla jokainen voi valita, montako mietettä ottaa omalle päivämatkalleen työstettäviksi.

Antoisin on varmasti juuri annostellen etenevä lukutapa. Tästä lähtökohdasta kirjaa on helppo suositella lähes kenelle tahansa riippumatta hänen hengellisestä virityksestään tai taustastaan. Ellei parempaakaan keksi, niin jokaisen mietteen perään voi televisiovisailua jäljitellen liittää omakohtaisen kysymyksen: ”Totta vai tarua?” Raamattu kyllä kestää tällaisenkin koettelemisen.