Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Peter H. Lawrence: Henki joka puhuu

Peter H. Lawrence,

Henki joka puhuu, Yliluonnollinen osana elämää

Päivä, 2013

 

Tämä on hyvin käytännöllinen ja turvallinen kirja Pyhän Hengen toiminnasta. Lawrence kulkee vakaasti keskitietä horjahtamatta hurmoksellisiin ylilyönteihin tai yliluonnollisten asioiden mitätöintiin. Hänelle yliluonnollinen todella on osa tavallista tervejärkistä elämää, ei vain joissain tilaisuuksissa tapahtuvaa arjesta irtautumista.

 

Kirjan selkeimmän punaisen langan voi tiivistää kysymykseen; ”Onko sanaa Herralta?”  Merkitseekö elämä Pyhässä Hengessä sitä, että me voimme kuulla Jumalan puhetta? Voiko kukaan oikeasti kuulla Jumalan puhetta?

 

Peter Lawrence vastaa pitkän kokemuksensa perusteella: ”Kyllä, on täysin mahdollista oppia kuulemaan Jumalan puhuvan.” Heti perään hän jatkaa, ettei kaikki se, mitä hyvää tarkoittavat kristityt seurakunnissa tarjoavat ”sanana Herralta”, ole Jumalan puhetta. Itsestään selvien ja harmittomien asioiden lisäksi tällaisiin ”profetioihin” voi sisältyä sellaista, mikä aiheuttaa monenlaista vahinkoa. Siksi Lawrence kiinnittääkin paljon huomiota siihen, miten tunnistaa Jumalan puheen ihmisten sydämistä ja toiveista nousevista puheista.

 

Kaikki alkoi siitä, kun Peter Lawrence osallistui vuonna 1985 konferenssiin, jonka aiheena oli Ihmeet ja merkit. Puhujana oli John Wimber. Tilaisuudesta innostunut Lawrence päätyi Raamattu kourassa tutkimaan kolmea tärkeää kysymystä:

 

1. Perustuuko Raamattu siihen olettamukseen, että Jumala puhuu?

2. Puhuuko Jumala nykyään Pyhän Henkensä kautta?

3. Millä tavoin Pyhä Henki nykyään puhuu?

 

Näitä kolmea kohtaa kirja käsittelee perusteellisesti ja tiukasti Raamattuun sitoutuen. Oman osansa vastauksiin toivat ne käytännön kokemukset, joita Lawrencelle kertyi, kun hän ryhtyi soveltamaan löytöjään puhetilaisuuksissaan.

 

Kirjassa listataan asioita, jotka estävät meitä kuulemasta Jumalan puhetta. Meillä on rukoillessamme niin kiire esittää omat asialistamme, ettemme malta pysähtyä kuuntelemaan. Me etsimme enemmän Jumalan kättä kuin kasvoja. Kyynisyys muodostaa tehokkaat korvatulpat minkä tahansa asian kuulemiselle. Merkittävä este on myös ihmispelko. Pelkäämme nolaavamme itsemme, jos se, minkä ajattelemme olevan Jumalan puhetta jollekin paikalla olevalle, osoittautuukin oman mielikuvituksemme tuotteeksi.

 

Peter Lawrence on hauska, kärsivällinen ja taitava opettaja. Hän käyttää paljon esimerkkejä, laatii luetteloita ja tarjoaa käytännön harjoituksia sekä yksin että yhdessä toisten kanssa toteutettaviksi. Mukana on runsaasti hänen omakohtaisia kokemuksiaan tilanteista, joissa kaikki ei mennyt aivan putkeen. Erehdyksiä tapahtuu, mutta niistä ei pidä masentua vaan oppia. Kirjan lopussa on luvuittain etenevä opiskeluopas, jota käyttäen kirja soveltuu hyvin sekä yksilön että pienen ryhmän opintomateriaaliksi.

 

Kirjassa todetaan, että on tärkeää kehittää oikea tapa tuoda julki sanomia, jotka saattavat olla Jumalasta. Sen sijaan, että toteaisimme suorasukaisesti, että ”näin sanoo Herra”, vältymme monenlaisilta vaikeuksilta, jos käytämme pehmeämpää tapaa. Voimme aloittaa esimerkiksi näin: ”Uskon, että Jumala saattaa sanoa näin.” tai: ”Mieleeni nousi ajatus, joka saattaa olla Jumalasta” tai: ”Suokaa anteeksi, jos olen väärässä, mutta koin, että Jumala taisi kehottaa minua kysymään…” Tällaiset muotoilut antavat muille kristityille mahdollisuuden punnita ja koetella sanaa. Vastuu siirtyy yksilöltä Kristuksen ruumiille, seurakunnalle.

 

Kirja ei pitäydy vain profetioihin ja Jumalan puheen kuulemiseen. Lawrence käsittelee tekstissään myös mm. tunteiden ja sairauksien parantamisen, vankien vapauttamisen, pahojen henkien kohtaamisen, henkien koettelemisen ja suhtautumisen henkiparantajiin.

 

Kirjan viimeinen luku on koskettava. Sen otsikko on: ”Lopun kohtaaminen”. Siinä Peter Lawrence kertoo, miten häneltä löytyi aivokasvain. Seurasi monenlaisia tutkimuksia ja vaikea leikkaus. Viimein todettiin, ettei mitään ollut tehtävissä. Peterillä oli aikaa ehkäpä vuoden verran.  Tuo aika päättyi vuonna 2009.

 

Viimeisessä luvussa Peter käy läpi sairauteensa liittyviä pelkoja, odotuksia ja hengellisiä löytöjä. Kaiken yllä on turvallisuus ja luottamus siihen, että myös kaikkia tämä tapahtuu Jumalan kämmenellä. Kun kaikki muu on riisuttu pois, Jumalan läheisyyden kokemiselle ja hänen äänensä kuuntelemiselle jää runsaasti tilaa. Tämän kirjansa kustannussopimuksen Peter Lawrence jaksoi juuri ja juuri itse allekirjoittaa tammikuussa 2009, kuukautta ennen kuolemaansa.


------------- 

Kanattaa myös lukea: (Päivä2011)





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin