Vesa Ollilainen,
Taivas ja helvetti
Perussanoma, 2014
Erinomaisessa sarjassa Tätä on kristinusko on julkaistu jälleen mielenkiintoisia kirjoja. Sarjan kertoo tieteellisen tutkimuksen vakavuudella mutta silti ymmärrettävällä ja lämpimällä tavalla kristinuskon alkutaipaleesta. Millaista kristinusko oli silloin, kun vielä ei ollut maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa, paavinistuinta, Lutheria, kymmeniä kirkkokuntia, puhumattakaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta?
Taivas ja helvetti tarttuu aiheisiin, joista kirkoissa tavattiin ennen saarnata runsaasti. Nyt puhetta synnistä, tuomiosta parannuksenteosta ja helvetin iankaikkisesta kärsimyksestä kartellaan. Sellainen olisi kuulemma liian ahdistavaa. On paljon helpompi julistaa Jumalan sallivaa rakkautta ja ymmärtäväistä armoa.
Myös puhe taivaasta on jäänyt lähinnä meteorologien tehtäväksi. Poikkeuksen tekevät useat viime aikoina julkaistut kirjat lasten ja myös varttuneempien taivaskokemuksista. Niissä kuoleman rajan takaa on palattu takaisin kertomaan, millainen vastaanotto meitä sillä puolella rajaa odottaa.
Vesa Ollilainen käy kirjassa ensin läpi kristinuskon syntymistä edeltäneen ajan juutalaisten käsitykset tuonelasta, kuolleiden tuomiosta, ikuisesta kuninkuudesta, pelastuksesta, messiaasta ja taivaasta. Vanhan testamentin lisäksi lähtökohtina on toisen temppelin ajan kirjallisuus.
Kun perusta on näin rakennettu, kirjassa siirrytään Uuden testamentin aikaan. On mielenkiintoista lukea, millä tavalla ensimmäisten vuosisatojen kristityt ymmärsivät taivaan ja helvetin. Tuo käsiteparihan paljolti selittää, miten eskatologiset tapahtumat tulevat etenemään.
Kirja selittää kiinnostavalla tavalla asioita, jotka Raamattua lukiessa vilahtavat ohi ilman tarkempia pohdiskeluja. Miten alkuseurakunnassa ymmärrettiin tuonela, ansaittu palkinto, Jumalan vihan sammumaton tuli, iankaikkinen elämä, itku, hampaiden kiristely ja kuluttava tuli? Entä mitä he tarkoittivat puhuessaan taivaasta, valtakunnasta, kirkkaudesta tai uudesta taivasta ja uudesta maasta?
Taivas ja helvetti tarjoaa Raamatun lukijalle paljon sellaista tutkittua ja pureskeltua tietoa, josta nykyisin harvoin opetetaan. Kirja osoittaa mainiolla tavalla, miten tieteellinen tutkimus voi tarjota omalle uskonelämälle paljon uutta ja jopa innostavaa materiaalia. Tällainen tieteen pelisäännöin tehty tutkimus ei turhenna saati pyri kumoamaan henkilökohtaista uskoa Jeesukseen syntiemme sovittajana ja ainoana tienä taivaan iloon ja Karitsan hääaterialle.
------------------
Kirjoja, jotka käsittelevät tätä aihetta. Näistä kirjoista sivuillani on sekä arvostelut että esittelyt:
Ray Comfort,
KKJMK 2012
Francis Chan, Preston Sprinkle
Kuva ja sana, 2011
David Pawson
TV7 Kustannus (2009), 230 sivua