Ari Puonti 4.9.2010
Ari Puonti
Suhteesta siunaukseen
Uusi Tie, 229 sivua
Mediassa pyörii nykyisin kuuma aihe, joka suorastaan polttelee yhteiskunnan ja kirkon päättäjien näpeissä. Moni näyttää siinä näppinsäkin sitä jo polttaneen. Kyse on homoseksuaalisuudesta ja samaa sukupuolta olevien siunaamisesta tai jopa vihkimisestä avioliittoon. Jotkut käyttävät tästä vielä pari vuosikymmentä sitten jyrkästi tuomitusta asiasta ilmaisua sukupuolineutraali avioliitto.
Sarjassa ”Ajan ilmiöitä Raamatun valossa” on julkaistu kirja ”Suhteesta siunaukseen - Homoseksuaalisuus, terapeuttinen sielunhoito ja Raamattu”. Kirjan kirjoittaja on Ari Puonti. Hänen kirjaansa on hankala sivuuttaa ylimielisellä olankohautuksella, sillä sen kirjoittaja on tunnettu luennoija, pastori, sielunhoidon kouluttaja sekä uskonnon ja psykologian opettaja.
Kirjassaan ”Suhteesta siunaukseen” Ari Puonti esittelee homoseksuaalisuudesta tehtyjä tutkimuksia, etsii rakentavia tapoja suhtautua omaan tai toisten homoseksuaalisuuteen ja käsittelee myös kirkon sisällä käynnissä olevaa keskustelua homosuhteiden siunaamisen perusteista.
Kirja on tärkeä ja monella tavalla lukemisen arvoinen. Se nostaa esille tutkimuksia, jotka niin sanotusti poliittisesti epäkorrekteina eli homo seksin suhteen kriittisinä eivät ole tavanneet ylittää median julkaisukynnystä. Myös niin sanotun sateenkaariliikkeen synty ja historia kansainvälisesti ja meidän maassamme käydään kirjassa läpi perusteellisesti. Paljon kiinnostavaa tietoa tarjotaan myös kirkon piirissä liberaaliteologien ja klassista kristinuskoa edustavien välillä käynnissä olevasta väittelystä.
Ari Puonti käsittelee kaikkia asioita Raamattuun tukeutuen, periaatteistaan tinkimättä sekä samalla hyvin korrektisti ja maltillisesti. Jos vastaavaa hienotunteisuutta löytyisi homosuhteita puolustavien kirjoituksista ja argumentoinnista, koko keskustelua voitaisiin meillä käydä paljon sivistyneemmässä ja rakentavammassa hengessä.
Lee Strobel
Tapaus Kristus
Aikamedia, 399 sivua
Oliko Jeesus todella Jumalan Poika? Kertooko Raamattu hänen elämänsä, opetuksensa, kuolemansa ja haudasta nousemisensa niin kuin asiat todella tapahtuivat? Miten luotettavia Raamatun tiedot ovat?
Lee Strobel’in kirja ”Tapaus Jeesus” pyrkii monien muiden kirjojen lailla antamaan vastauksen tuollaisiin kysymyksiin. Siihen yhtäläisyydet muiden vastaavien kirjojen kanssa sitten päättyvätkin. Strobel lähestyy kysymystä kokeneen rikostoimittajan ja oikeudenkäynneistä vuosikausien ajan lehtijuttuja tehneen journalistin menetelmin. Oikeustieteitä opiskellut, toimittajana työskennellyt ja nykyisin Willow Creek seurakunnan pastorina toimiva kirjoittaja haastattelee asiantuntijoita, ristikuulustelee todistajia ja kokoaa pala palalta kokoon aineistoa. Lukijoiden osana on toimia tämän merkittävässä oikeudenkäynnissä valamiehinä eli ottaa kantaa siihen, miten vakuuttavia todisteet ovat.
Havainnollistaakseen menetelmäänsä ja erilaisten tutkinnallisten metodien merkitystä Strobel kertoo välillä todellisista oikeudenkäynneistä, joissa todisteita ja taustoja riittävästi selvittämällä on joskus saatu hyvinkin yllättäviä lopputuloksia.
”Tapaus Jeesus” kuuluu tämän kirjallisuuden lajin mielenkiintoisimpiin. Strobel osaa kertoa asiat vauhdikkaasti ja elävästi tinkimättä silti perusteellisuudesta tai todisteiden huolellisesta ja myös kriittisestä tarkastelusta. Lukija saa kirjasta tavattomasti tärkeää tietoa ja siten rohkaisua sekä uskolleen että innolleen lukea Raamattua. Tällaista kirjaa on mukava suositella jokaiselle, joka haluaa hankkia valmiuksia vastata Raamattuun vähätellen suhtautuvien väitteisiin.
Tätä kirjaa on helppo suositella sellaisellekin, joka ei ole tottunut lukemaan kovin teologista tai puolitieteellistä tekstiä. Tämän kirjan parissa viihtyy kuin hyvän dekkarin äärellä.
Daniel Del Vecchio
Ei enää maitoa, Vahvaa ruokaa täysi-ikäisille,
KKJMK, 364 sivua
Daniel Del Vecchion kirja ”Ei enää maitoa, Vahvaa ruokaa täysi-ikäisille” antaa sen minkä lupaa. Mitä pitemmälle kirjaa luin, sitä suuremmaksi innostukseni kasvoi. Tässä on kirja, jollaista me tarvitsemme. Tässä tarjotaan selkeästi polku, jota kulkea kaikkien koulutustilaisuuksien, Alfa-kurssien ja kirkkojen penkeissä istuttujen vuosien jälkeen. Tämän rukiisemmaksi ei eväs enää voi tulla! Samaa mieltä kanssani tuntuu kirjasta olleen pastori Juha Ketola. Hän on kirjoittanut teoksen alkuun lyhyen luonnehdinnan kirjailijasta.
Daniel Del Vecchio on palvellut Kristuksen seurakuntaa opettajana, julistajana ja evankelistana jo 45 vuoden ajan. Noiden vuosien varrella kertynyt kokemus ja into on koottu kirjaan opetukseksi ja rohkaisuksi seurakuntien jäsenille ja paimenille.
”Ei enää maitoa” on haastava kirja. Sen ääressä joutuu tuon tuosta tutkimaan omaa sisintään ja motiivejaan, parannuksentekoaan ja Jeesukseen sitoutumistaan. Haluanko olla Jeesuksen opetuslapsi vai tyydynkö vain jossain kirkon perällä istuen seuraamaan hänen toimintaansa?
”Ei enää maitoa” on kirja, jossa on sama jatkuvan parannuksenteon ja ehdottoman Jumalalle antautumisen ajatus kuin erämaaisien ja muiden vanhojen kilvoittelijoiden teksteistä. Heidän keskeiset tärkeät periaatteensa on vain esitetty tämän ajan ihmisille tutulla kielellä sekä asioita amerikkalaiseen tyyliin esimerkein ja luetteloin havainnollistaen. Ja kun kaikki tuo tarjoillaan espanjalaisella tulisuudella ja ehdottomuudella, tulos on värikkyydessään, suorasukaisuudessaan ja tunteisiin vetoavassa rakkaudellisuudessaan kerrassaan valloittava.
Kirkkokuntaan, seurakuntaan ja tehtävään katsomatta suosittelen tätä kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa kasvaa uskossaan ja seurata Jeesusta.
Heidi Popova
Håkan Westergård, Uskon mies
Kuva ja Sana, 191 sivua
Håkan ja Pia Westergård ovat tulleet TV7 katsojille tutuiksi viikoittaisista ohjelmistaan. Heidät tunnetaan hyvin myös kuvaruudun ulkopuolella, sillä Håkan kiertää paljon seurakunnissa puhumassa.
Miten kaikki heidän kohdallaan alkoi? Millainen tausta on tällä suomenruotsalaisella aksentilla julistavalla ja huolellisesti pukeutuvalla miehellä, jonka nimi liittyy ruotsalaiseen Livets Ordiin sekä Turussa toimivaan Elämän Sana seurakuntaan? Mikä on pohjimmiltaan mies, jonka ympärillä supistaan harhaopeista, menestysteologiasta, pitkistä ja tunteisiin vetoavista kolehtipuheista sekä mieltymyksestä hienoihin ja kalliisiin autoihin?
Heidi Popova vastaa näihin ja moniin muihin Håkaniin ja Piaan liittyviin kysymyksiin kirjassaan ”Håkan Westergård, Uskon mies”. Hän kertoo Håkanin lapsuudesta Korppoon saaristossa, siellä puhjenneesta herätyksestä, vuosista Turussa, elämänvaiheesta Ruotsissa ja paluusta Suomen Turkuun Livets Ord eli Elämän Sana seurakuntaa perustamaan.
Kirja on tehty haastatellen sekä lainaten lukujen alkuun katkelmia Håkan Westergårdin puheista. Elämänkerrallinen materiaali lapsuudesta näihin päiviin piirtää monipuolisen kuvan miehestä, jonka toimista on aina esitetty hyvinkin rajuja mielipiteitä. Niinpä kirjan toiseksi osaksi muotoutuu kuin itsestään syytöksiin vastaaminen ja monien väärinkäsitysten ja huhupuheiden kumoaminen. Tässä kirjan haastattelumainen rakenne toimii hyvin.
Löytyy tästä kirjasta kolmaskin taso. Lukijalle käy selväksi se, miten hanakasti kristillisissä piireissä ollaan valmiita julistamaan toisia harhaoppisiksi jopa pelkkien huhujen ja toisen käden tietojen perusteella.
