Eero Huovinen 6.5.2007

Eero Huovinen,

Kärsimys ja ilo,

WSOY

Helsingin hiippakunnan piispan Eero Huovisen kirja ”Kärsimys ja ilo” vie rohkeasti lukijansa kasvokkain vaikeitten kysymysten kanssa.

Miksi Jumala salli Estonian upota, ja 852 ihmisen menettää henkensä? Miksi Jumala salli kaiken sen tuhon ja kärsimyksen, jonka tsunami aiheutti Tapaninpäivänä 2004 tappaessaan lähes 300.000 ihmistä ja jättäessään toista miljoonaa kodittomiksi? Miksi Jumala, joka on rakkaus, sallii kärsimyksen?

Mikä on kärsimyksen tarkoitus? Miksi se on oleellinen osa meidän jokaisen elämää? Vaikka säästyisimme edellä kuvatuilta suuronnettomuuksilta, niin sairaudet, työttömyys, taloudellinen ahdinko, onnettomuudet ja monet muut pitävät huolen siitä, että me jokainen saamme oman osamme kärsimyksistä.

Kärsimys ja ilo, siinä on sanapari, joka tuntuu olevan hyvin kaukana toisistaan tai jopa toistensa vastakohtia. Silti ne mahtuvat luontevasti ja jopa perustellusti samojen kansien väliin.

Eero Huovisen kirjassa noiden kahden sanan kärsimys ja ilo välistä kohoaa kolmas, jopa aika yllättävä sana. Se on katumus. Kirja johdattelee lukijan Raamatun Psalmien kirjan kenties luetuimpien psalmien eli niin sanottujen katumuspsalmien (psalmit 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143) äärelle. Näiden kautta avautuvat sekä kärsimys että ilo uudella tavalla. Lukija kohtaa psalmien tekstien kautta synnin ja armon suunnattomuuden ja Jumalan armahtavan rakkauden, joka kestää jopa ihmisen kiukuttelun ja kapinoinnin.

Martti Luther kirjoitti katumuspsalmeista selitysteoksen jopa kahteen kertaan. Hän jopa rinnasti psalmit tärkeydessään uskontunnustukseen ja Isä meidän rukoukseen ja sakramentteihin.  Eero Huovisen kirja rakentaa taitavasti tämän ajan ihmiselle siltaa kirkon vuosisataisten aarteiden kautta psalmien avautumiseen ja syvällisyyteen. Kirjan luettuaan psalmien, eikä vain katumuspsalmien, äärellä viihtyy aivan uudella tavalla ammentaen ja löytöjä tehden.

OHJELMAN MUUT KIRJAT:

Liz Babs,

Pyhiinvaeltajan sydän,

Kustanus Arkki

Liz Babbs on englantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut yhdeksän teosta. Hänen kirjansa ”Pyhiinvaeltajan sydän” on näppärän kokoinen ja kauniisti kuvitettu lahjakirja, joka poikkeaa hieman lahjateosten peruskaavasta. ”Pyhiinvaeltajan sydämessä” ei ole tyydytty vuorottelemaan kauniiden luontoaiheisten kuvien ja eri lähteistä poimittujen lyhyiden tekstien kanssa. Liz Babbs näkee elämän pyhiinvaeltajan matkana. Tähän teemaan hän on rakentanut kirjansa käyttäen monenlaisia elementtejä ja tehokeinoja. Mukana on hänen omia pohdintojaan, Raamatun tekstejä, tunnettujen henkilöiden mietelmiä ja mielenkiintoisia taitollisia ratkaisuja. Tekstien kohdalla lukijan on joskus vaikeaa huomata, missä Lizin oma teksti loppuu ja muualta lainattu teksti alkaa. Typografian keinoin tätä olisi voinut ehkä hieman selkiyttää.

”Pyhiinvaeltajan sydän” sopii hurskaasta nimestään huolimatta lahjakirjaksi myös sellaisille, joiden omat polut eivät kovin usein kulje kirkonmäen kautta. Tai pitäisikö sanoa, että ehkäpä juuri heille, joilla on polkunsa varrella kysymyksiä vailla tienviittoja ja selkeitä vastauksia.

Sigmund Evensen,

Salatut sanat,

Wycliffe / Päivä Osakeyhtiö

Vuonna 2002 Sigmund Evensille myönnettiin Norjassa Emmaus-palkinto hänen kirjastaan ”Salatut sanat”. Tuo kirja oli arvioitu vuoden parhaaksi kristilliseksi kirjaksi.

Aamulehti pyysi viime vuoden lopulla lukijoitaan äänestämään vuoden 2006 parhaasta kirjasta. Suurin osa eli yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että viime vuoden paras kirja oli Sigmund Evensenin kirjoittama ”Salatut sanat”.

Näin Aamulehti esitteli äänestyksen tulosta ja voittanutta kirjaa:

”Kirja kertoo norjalaisesta perheestä, joka muuttaa lähetystyöhön Papua Uuteen Guineaan. Perusteluissaan lukijat kehuvat kirjaa totuudenmukaiseksi kuvaukseksi lähetystyöstä ja erityisesti raamatunkäännöstyöstä.

Näin kirjoittaa lukija, joka osallistui kisaan Papua Uudesta Guineasta saakka:

"Mielenkiintoisesti kirjoitettu, tosiasioihin perustuva, mukaansatempaava kirja, antaa hyvän kuvauksen Papua Uuden Guinean erään heimon kulttuurista ja mitä voimme oppia siitä. Harvalla länsimaisella ihmisellä on tilaisuutta itse kokea samaa, siksi kirja on hieno ikkuna toisenlaiseen maailmaan."

Kirjan ystävät ovat onnistuneet saamaan liikkeelle suuren joukon äänestäjiä. Perinteiset romaanit, niin suurten kuin pienten kustantamoiden julkaisemat, saivat tässä kisassa vain hajaääniä.” Näin siis kirjoitti Aamulehti järjestämänsä äänestyksen päätyttyä.

Luettuani kirjan voin yhtyä täysin Aamulehden verkkosivuilla olevaan tekstiin. ”Salatut sanat” on yllättävä, hämmentävä ja mukaansa tempaava lukukokemus. Tapahtumat syvällä viidakon kätköissä kapealla vuorenharjanteella asuvan alkukantaisen heimon kylässä on kuvattu upealla tavalla. Ja upea on ollut myös se tapa, jolla Wycliffe Raamatunkääntäjien norjalainen työntekijä rakensi yhteyden kyläläisiin, opetteli heidän kielensä, asui vaimonsa ja pienten lastensa kanssa heidän keskellään ja heidän tavallaan, opetteli kielen kuuntelemalla ja matkimalla kuin pienet lapset, rakensi heimolle kirjakielen ja organisoi lopuksi Raamatun kääntämisen myös heidän kielelleen.

Kirjaa lukee syvän ihailun ja kunnioituksen tuntein. Ei ihme, että kirja on palkittu niin kristillisissä piireissä kuin laajemmillakin foorumeilla!