Erkki O. Auranen 22.1.2011

Erkki O. Auranen

Tutustu Pyhään Henkeen

Misericordia-Kustannus, 149 sivua

Pyhän Hengen toiminnasta ja merkityksestä on kirjoitettu paljon hyviä kirjoja. Osa niistä lähestyy aihetta teologisista lähtökohdista, toiset taas hyvin käytännöllisellä tavalla. Erkki O. Auranen on valinnut kirjassaan ”Tutustu Pyhään Henkeen” erilaisen lähestymiskulman. Kirjaan on koottu Raamatusta kirja kirjalta kohdat, joissa Jumalan Henki toimii ihmisten keskellä. Lainausten lisäksi kirjassa kerrotaan omin sanoin tilanne ja asiayhteys, jossa Jumalan henki kohtaa ja kosketta ihmistä.

Kirjan ensimmäinen luku käy läpi Vanhan testamentin kirjat suorin lainauksin ja asiayhteydet onnistuneella tavalla kertoen. Toisessa luvussa tutkitaan samalla tavalla Uuden testamentin kirjat. Kolmannessa luvussa käännytään kohti lukijaa ja tutkitaan Pyhää Henkeä meissä ja elämässämme.

Neljäs luku on yllättävin. Sille Erkki O. Auranen on antanut otsikon: ”Paavalin ensimmäinen kirje suomalaisille”. Luku jäljittelee tyyliltään ja rakenteeltaan taitavasti aitoja Paavalin kirjeitä. Vaikka tällaista kirjettä ei Raamatusta löydykään, niin luvun teksti perustuu Raamattuun. Omintakeinen kirje on koottu liittämällä raamatunsitaatteja toisiinsa siten, että tuloksena on varsin eheältä ja aidolta tuntuva kokonaisuus. Eikä kyse ole vain kirjailijan näppärästä oivalluksesta ja taitavasta tekstien toisiinsa liittämisestä. ”Paavalin ensimmäisessä kirjeessä suomalaisille” on sellaista kohti käyvää puhuttelua ja profeetallista voimaa, joka pysäyttää. Monet niistä tuomion sanoista, joita Jumala Raamatun lehdillä on suunnannut niskuroivalle kansalleen ja harhaan kulkeneille seurakunnille, sopivat tuskallisen suoralla tavalla meihin tämän päivän suomalaisiin sekä meidän seurakuntiimme.

David Yonggi Cho

Siunattuja jo syntyessämme

Kuva ja Sana, 159 sivua

”Tänä päivänä ihmiset elävät ihmiskeskeisyyden metsässä tai ovat hukkumassa tieteellisen ajattelun ja inhimillisen järkeilyn suohon.” Näin jykevällä ja ajankohtaisella tavalla alkaa Etelä-Korean lähes miljoonan jäsenen seurakunnan perustajan ja sitä pitkään johtaneen Yonggi Chon kirja ”Siunattuja jo syntyessämme”.

Kirja on kirjoitettu kristityille. Siinä mielessä se muistuttaa Paavalin seurakunnille kirjoittamia kirjeitä, joita me voimme Raamatusta lukea. Yonggi Cho käsittelee kirjassaan uskomme kaikkein keskeisimpiä kysymyksiä hyvin selkeällä ja rohkaisevalla tavalla. Hän muistuttaa meitä Pyhän Hengen merkityksestä sekä innostaa jokaista uskovaa ottamaan rukouksen väkeväksi aseeksi taistelussa maailman lisääntyvää pimeyttä vastaan. Yonggi Cho sanoo, että vastoinkäymisetkin tulisi nähdä myönteisesti, sillä niiden kautta Jumala vie meitä kohti yhä suurempaa luottamusta hänen mahdollisuuksiinsa.

Täydellinen antautuminen Jumalan käyttöön, nöyrtyminen hänen väkevän kätensä alle ja kuuliaisuus Jumalan sanalle vaativat päivittäistä parannuksentekoa. Ilman niitä uskosta tulee vain kulttuurikristillisyyttä, elämän ohut kuorrutus, jolla ei ole todellista vaikutusta arvoihimme ja valintoihimme.

Kirjan sanoma on ainakin lännen ja pohjoisen kirjoissa juuri nyt ajankohtaisempi ja tärkeämpi kuin vuonna 1993, jolloin Yonggi Cho sen kirjoitti. Kaiken liberaaliteologian ja humanismin kuohunnan keskellä kirjan kääntäminen ja julkaiseminen suomeksi on ollut erittäin perusteltu ja tarpeellinen teko.

Jutta Jokiranta

Tätä on kristinusko, Vanha testamentti

Perussanoma, 188 sivua

Jutta Jokirannan kirja ”Vanha testamentti” on julkaistu sarjassa ”Tätä on kristinusko”. Kirjasarja käsittelee kristinuskon juuria ja alkutaivalta tutkimuksen valossa. Aikana, jona me kristityt olemme yhä laajemmin oivaltamassa ja myös tunnustamassa juutalaiset uskomme juutalaiset juuret, tarvitaan tällaista opetusta.

Pienestä kirjasta lukija löytää tietoa juutalaisten pyhien kirjoitusten synnystä ja muotoutumisesta. Pääsemme tavallaan kurkistamaan aikaan, jolloin Vanha testamentti ei vielä ollut vanha. Löydämme tietoa varhaisten kristittyjen suhtautumisesta Vanhan testamentin kirjoituksiin ja havaitsemme, miten jännite lain ja armon välillä on ollut läsnä kaikkina aikoina.

Kirjasta löytyy siis paljon mielenkiintoista materiaalia oman Raamatun tutkimisen tueksi ja taustaksi. Tarkka lukija huomaa samalla, miten rajallisia ja aikojen saatossa muuttuvia tieteellisen tutkimuksen päätelmät voivat olla. Viisainkaan tutkija enempää kuin taitavinkaan arkeologi ei kykene kaikissa kysymyksissä kurottamaan vuosituhansien taakse ja antamaan tyhjentäviä vastauksia Kirjojen kirjan synnystä ja olemuksesta. Eli kuten Paavali 1. kirjeessään Korinttin seurakunnalle toteaa: ”Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.” (1.Kor.13:9-10)

Tertullianus

Apologeticum, Kristinuskon puolustus

Kirjapaja, 199 sivua

”Jos Tiber tulvii yli rantamuurien, jos taas Niili ei tulvi kun on sen aika, jos taivas ei liiku, jos maa järkkyy, jos on nälänhätä, jos rutto vaivaa, heti huudetaan: ’Kristityt leijonien eteen!’”

Näin värikästä kielenkäyttöä löytyy kirjasta Apologeticum, Kristinuskon puolustus. Kirjan on kirjoittanut Tertullianuksen, joka eli 100- ja 200-lukujen vaihteessa. Kristityistä levitettiin tuolloin toinen toistaan hurjempia huhuja. Heidän sanottiin uhraavan lapsia, harjoittavan seksuaalista siveettömyyttä ja suorittavan häpeällisiä salamenoja. Niinpä heitä tuli raastaa oikeuteen sen kummemmin todisteita selvittämättä. Vangitsemiseen, kidutukseen ja kuolemaan riitti se, että joku tunnustautui kristityksi tai häntä sellaisesta syytettiin.

Latinasta suomeksi käännetty Apologeticum avaa mielenkiintoisia näkymiä ensimmäisten vuosisatojen Rooman keisarikuntaan ja tuon ajan kristittyjen tilanteeseen. Oppineena ja hyvin koulutettuna juristina Tertullianus on osannut rakentaa puolustuspuheensa taitavasti. Kuvaillessaan kristityistä levitettyjä valheita, Rooman keisarikunnan moraalista rappiota ja kristinuskon periaatteita hän johdattelee lukijan tekemään itse johtopäätöksiä: Joukko, jota vainotaan ja syytetään, muodostuu itse asiassa moraaliltaan ja elämäntavoiltaan kaikkein parhaista kansalaisista.

Kristittyihin kohdistuneita syytöksiä lukiessani kirja alkoi äkkiä tuntua oudolla tavalla ajankohtaiselta: Tämän hetken keskustelussa Raamattuun Jumalan sanana pitäytyviä klassisen kristinuskon kannattajia syytetään usein lähes yhtä tuulesta temmatuin väittein kuin Tertullianuksen aikana kristittyjä. Keksitään sopivia leimoja kuten fundamentalisti ja homofobia ja hyökätään sen jälkeen asioiden todellisia taustoja selvittämättä näitä itse luotuja kauheuksia vastaan. Tertullianuksia siis tarvittaisiin vielä nykyäänkin.