Helena Rinne 16.3.2008
Helena Rinne
Käärmeen lumous
Kuva ja Sana, 192 sivua
Juutalainen traditio puhuu mustasta ja valkoisesta tulesta. Mustalla tarkoitetaan pyhien kirjoitusten tekstejä. Valkoista tulta ovat rivien välit, jotka vain näyttävät tyhjiltä. Niiden sanoma muotoutuu lukijan päässä hänen omien kokemustensa ja asenteidensa pohjalta.
Musta tuli on kestävää ja ikuista. Valkoinen tuli muuttuu,. Sen viestit ”luetaan” eri aikoina ja eri kulttuureissa eri tavalla.
Helena Rinteen esikoiskirjan ”Käärmeen lumous, Arjan uskomaton tositarina” äärellä on syytä muistaa mustan ja valkoisen tulen ero. Muutoin varttuneempi lukija voi kompastella epäolennaisuuksiin, ja varsinainen sanoma jää löytymättä.
Arjan valoisa lapsuus kääntyi koulukiusaamisen myötä uhmaksi, kapinaksi ja lopulta myös päihteiden ja huumeiden käytöksi. Seurasi toinen toistaan pahempia sekoiluja, festareilla vietettyjä ryyppyjuhlia, seksuaalista holtittomuutta ja jopa kirjaimellista käärmeen lumovoiman valtaan joutumista.
Koko Arjan kahdenkymmenen vuoden harharetken ja alennustilan ajan hänen vanhempansa jaksoivat rukoilla tyttärensä puolesta. Ja rukoukset myös kuultiin. Tänään Arja elää tasapainoista elämää. Eikä siinä kaikki. Löydettyään Jeesuksen armon kautta elämälleen uuden vahvan pohjan hän jätti kaiken entisen ja ryhtyi kertomaan entisille ryyppy- ja huumeystävilleen Jeesuksesta. Arja tutustui Israelissa Michaeliin, meni runsas vuosi sitten hänen kanssaan naimisiin ja elää nyt Ariela nimisenä Israelissa.
Käärmeen lumous on hyvin kirjoitettu. Kirja ei mässäile Arjan lankeemuksilla mutta ei liioin silottele eikä kaunistele asioita. Niinpä kirja on erinomaisen hyödyllistä luettavaa sekä nuorille että heidän vanhemmilleen. Kirja on myös vakavasti otettava varoitus nuoria uhkaavista vaaroista. Samalla se on väkevä todistus evankeliumin voimasta silloinkin, kun kaikki jo näyttää inhimillisesti katsoen täysin toivottomalta.
OHJELMAN MUUT KIRJAT:
C.S.Lewis
Paholaisen kirjeopisto
Kirjapaja, 213 sivua
Ainakin meille varttuneemmille kristillisten kirjojen ystäville on tuttu C.S. Lewisin kirja ”Paholaisen kirjeopisto”. Teos ilmestyi suomennoksena ensimmäisen kerran jo vuonna 1950. Silloin sen kustantajana oli WSOY. Seuraavan kerran kirja ilmestyi vuonna 1980 Kirjaneliön kustantamana. Kolmannen kerran ”Paholaisen kirjeopiston” kustansi viime vuoden puolella Kirjapaja. Uudelleen käännetyssä kirjassa on mukana myös aiemmin julkaisematonta aineistoa.
Näyttää siltä, että tämä kristillisten kirjojen klassikkoihin kuuluva kirja kokee uuden tulemisen aina noin kolmenkymmenen vuoden välein. Tämä onkin paikallaan, sillä tuona aikana on aina ennättänyt kasvaa sukupolvi, jolle ”Paholaisen kirjeopisto” ja sen kirjoittaja ovat vieraita.
Paljon kristillistä kirjallisuutta kirjoittanut ja Narnia-sarjallaan kuuluisaksi tullut C.S. Lewis omisti tämän kirjansa ystävälleen J. R. R. Tolkienille, joka tunnetaan kautta maailman fantasiaromaanistaan ”Taru sormusten herrasta”.
Ellet vielä kirjaa tunne, niin sinun kannattaa tutustua siihen. ”Paholaisen kirjeopisto” on taitavasti kirjoitettu teos, jossa kaiken kokenut ja nähnyt setäpiru Pora yrittää kirjeitse opastaa kovapäistä veljenpoikaansa pikkupiru Koiruohoa suistamaan ihmisiä pois kaidalta polulta. C.S. Lewis on osannut hauskalla ja opettavaisella tavalla kääntää asiat päälaelleen. Lukija saa huomata, että vakavistakin asioista on mahdollista kirjoittaa mukaansatempaavasti ja jopa leikkisästi.
Risto Ahonen
Civitas Dei
Suomen Lähetysseura, 267 sivua
Mitä sinulle nousee mieleen, kun kuulet puhuttavan Jumalan valtakunnasta? Mikä ja mitä on Jumalan valtakunta, jonka tulemisesta Jeesus usein puhui?
Teologian tohtori, dosentti ja kansainvälisesti tunnettu missiologi
”Jumalan valtakunta –käsite yhdistää kaiken sen, mikä on kristillisessä uskossa keskeistä: se sisältää lupauksen hyvyyden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja pahan vallan ja kärsimyksen kukistumisesta. Se kiinnittää huomion tulevaan täyttymykseen ja antaa toivon.”
Kirjan nimen ”Civitas Dei” eli ”Jumalan valtakunta” jatkona on alaotsikko, joka kertoo Jumalan valtakunnan murtautumisesta maailmaan.
Kristinuskon painopiste on siirtynyt pohjoiselta pallonpuoliskolta etelään ja itään. Euroopan ja Pohjois-Amerikan kirkkojen kärsiessä vähenevistä jäsenmääristä Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan kirkot ja seurakunnat kasvavat valtavalla vauhdilla. Yhteisenä tekijänä tälle nopealle kasvulle näyttää kaikkialla olevan karismaattisuus. Käytännössä se merkitsee Pyhän Hengen työn merkityksen tunnustamista sekä tunteiden ja kokemuksen merkityksen hyväksymistä oikean opin ja tiedon rinnalle. Myös parannuksenteosta ja pyhityksestä noissa kirjoissa puhutaan paljon enemmän ja luontevammin kuin esimerkiksi meidän luterilaisessa kirkossamme. Tämän kehityksen keskellä
”Civitas Dei” on tiivistä luettavaa, joka palkitsee antamalla tavattoman määrän tärkeää asiatietoa ja avaamalla meille Pohjolan lintukodossa asuville tärkeitä näköaloja kristinuskon kansainväliseen kehitykseen, joka vaikuttaa ja tulee yhä enemmän vaikuttamaan myös meidän kirkkojemme ja seurakuntiemme elämään.
Pia Perkiö
Hyvä on elää
Katharos, 47 sivua
Pia Perkiön runoissa on herkkyyttä ja kotoista lämpöä. Niissä maistuu eletty elämä ja niitä valaisevat luottamus Jumalan rakkauteen.
Pia Perkiön tuore kirja ”Hyvä on elää” ei tee tässä poikkeusta. Hänen runonsa yhdessä Ritva Kososen kauniin ja hienostuneella tavalla vanhanaikaisen kuvituksen kanssa saavat mielen rauhoittumaan ja katseen ojentumaan luottavaisemmin kohti tulevaa. Elämä on täynnä yllätyksiä. Tummatkin päivät kuuluvat ihmisen osaan, mutta myös niiden aikana mukanamme vaeltaa Jumala, joka tietää, millaista tekoa me olemme. Niinpä me saamme turvallisesti katsoa sekä taaksemme elettyihin päiviin niiden iloista voimaa ammentaen ja tulevaisuuteen vastassa olevia päiviä pelkäämättä.
”Hyvä on elämä” on kuin pilvisen päivän keskelle tunkeutuva auringonpaiste, jonka kohdattuaan on jälleen kevyempi jatkaa matkaa.
