Ilkka Puhakka 30.10.2010
Kirja ohjelman vieraana on lauantaina 30.10.2010 klo 19.00 Ilkka Puhakka mukanaan kirjansa Taivaan mitta, Efesolaiskirjeen näköaloja. Ohjelman muut kirjat ovat Pete Greig, Jumala äänettömällä, Eero Junkkaala, Eedenistä itään, Esseitä Raamatun paikkakunnista ja Elisa Morgan, Spotti valomeressä.
Ohjelma uusitaan seuraavalla viikolla perjantaina sekä myös lauantaina 25.9.2010 klo 19.00 vastaavin viikkouusinnoin.
Ilkka Puhakka
Taivaan mitta, Efesolaiskirjeen näköaloja
Päivä, 127 sivua
Kuuntelepa tätä. Näin runollisesti kuvaa kirjansa aihetta tämän kerran ensimmäisen kirjan kirjoittaja: ”Efesolaiskirje on kuin korkea vuori, jonka laelta voi katsella kokonaiskuvaa Paavalin opetuksesta.”
Kirja on Ilkka Puhakan ”Taivaan mitta, Efesolaiskirjeen näköaloja”. Se perustuu Ilkka Puhakan teksteihin ja raamattutunteihin, jotka on kirjaksi toimittanut Marketta Vaismaa.
Ilkka Puhakka tunnetaan Kansan Raamattuseuran evankelistana, todellisena ilosanoman julistajana. Hänen julistamansa Jeesus ei kutsu seuraajiaan istumaan apaattisina kirkkojen penkeissä vaan elämään täyttä elämää hymyssä suin armon ja Herramme rakkauden varassa.
Ilkka Puhakan teksteissä kuuluu eletyn rikkaan elämän ääni. Hän on tavannut työssään valtavasti epäilijöitä, etsijöitä ja toki myös uskossaan vahvoja. Vaikuttavimmat ja vaativimmat kohtaamiset lienevät tapahtuneet itärajan taakse tehdyillä retkillä, kun hän on vieraillut Venäjän vankiloissa viemässä kalterien taakse sekä aineellista että hengellistä apua.
Tästä lähtökohdasta juuri Efesolaiskirje sopii erityisen hyvin Ilkka Puhakan tutkittavaksi. Onhan Paavali kirjoittanut sen vankina ollessaan. Tästä vankeuden näkökulmasta Ilkka Puhakan kirja myös lähtee liikkeelle. Vankilassa tavatut ihmiset ja tapaamisten herättämät ajatukset kulkevat mukana läpi kirjan.
Ilkka Puhakka toteaa vankilan olevan paikka, jossa asiat ja koko elämänpiiri rajautuvat ja pelkistyvät. Tuollaisessa tilanteessa jotkut murtuvat ja taantuvat. Toisille vankila voi olla henkisen kasvun ja selkeämmän ajattelun paikka. Apostoli Paavalin Ilkka Puhakka nimeää viimeksi mainittuun joukkoon. Paavali, joka oli itse vankina ja todellisten kaltereiden takana, julisti kirkasta ja vapauttavaa evankeliumia kaikille synnin vangiksi joutuneille.
Pete Greig
Jumala äänettömällä
Päivä, 333 sivua
Saksasta Kölnistä löytyi vuonna 1945 erään kellarin seinästä siellä natseja piileskelleen juutalaisen kirjoittama teksti: ”Uskon aurinkoon, silloinkin, kun se ei paista. Uskon rakkauteen silloinkin, kun olen yksin. Uskon Jumalaan silloinkin, kun hän on vaiti.”
Miten säilyttää usko Jumalaan, joka tuntuu olevan, ei vain äänetön vaan jossain hyvin kaukana ja täysin kuuro meidän rukouksillemme?
Pete Greigin kirja ”Jumala äänettömällä” hakee vastausta näihin kysymyksiin rakentaen sanottavansa Jeesuksen kärsimystien vaiheiden mukaan. Kirjoittaja kertoo oman perheensä epätoivon hetkistä ja polvistuu kiirastorstaina Getsemanessa rukoilevan Jeesuksen rinnalle kysymään ”Miten aion selvitä tästä?”
Pitkäperjantain kohdalla kysymys muuttuu muotoon ”Miksi rukouksiin ei vastata?” Miksi Jumala sallii kärsimyksen? Miksi hän vaikenee? Miksi jopa Jeesus joutui kokemaan hylkäämisen?
Lankalauantaina Pete Greig johdattelee lukijansa kysymään, missä Jumala on silloin, kun taivas on hiljaa? Miten selviytyä silloin, kun toivo on kuollut haudassa makaavan Jeesuksen kanssa, eikä ylösnousemuksesta näy vähäisintäkään merkkiä?
Pääsiäissunnuntaina kaikki muuttuu. Silloin saadaan vastaus kaikkiin rukouksiin. Syttyy elävä toivo. Murhe vaihtuu iloksi ja pimeys valkeudeksi.
”Jumala äänettömällä” ei ole vain hyvä kirja. Se on suorastaan erinomainen, rinnalla kulkeva, aivan uusia toivon ja luottamuksen näköaloja avaava ja epätoivon keskelle jäänyttä syvällisesti lohduttava. Käytännön esimerkkien, tositarinoiden ja Raamatun aarteiden kautta se pääsee kärsimyksen ongelman käsittelyssä paljon pitemmälle kuin suurin osa samaa aihetta pohtineista kirjoista.
Eero Junkkaala
Eedenistä itään, Esseitä Raamatun paikkakunnista
Perussanoma, 182 sivua
Missä David ja Goljat taistelivat? Millainen on tänään Sikem, johon Aabraham pitkän vaelluksensa jälkeen rakensi alttarin? Entä Kapernaum, Magdala tai Betel?
Raamatussa on noin tuhat paikannimeä. Jotkut niistä löytyvät nykyisinkin kartalta vaivatta. Toisten jäljittäminen vaatii kärsivällisyyden lisäksi historian tuntemusta ja jopa arkeologian taitoja.
Eero Junkkaala on teologian tohtori sekä kokenut Israelin kävijä ja opas. Hän on myös arvostettu Lähi-idän arkeologian ja historian asiantuntija. Hänen kirjansa ”Eedenistä itään, Esseitä Raamatun paikkakunnista” esittelee yli neljäkymmentä Raamatun paikkaa. Lyhyissä teksteissä yhdistyvät Raamatun tapahtumat, paikkojen historialliset vaiheet, arkeologiset löydöt, tämän päivän elämä ja myös niihin liittyvät hengelliset näkökulmat.
”Eedenistä itään” ei ole tieteellinen tutkimus. Eero Junkkaala sanoo kirjoittaneensa sen tavallista tiedonhaluista raamatuntutkijaa ajatellen. Samalla se on mainio opaskirja Israelin matkailijalle ja siellä ryhmien kanssa kiertävälle. Eero Junkkaalan laaja asiantuntemus, omat seikkailut Raamatun tapahtumapaikoilla sekä elävä hengellisyys tarjoillaan lukijalle maukkaina ja helposti sulateltavina annoksina. Kirjan selkeät kartat auttavat lukijaa löytämään esitellyt kohteet tämän päivän turistikartoista.
Elisa Morgan
Spotti valomeressä
Uusi Tie, 197 sivua
”Salaista opetuslapseutta ei voi olla olemassakaan, sillä joko salailu tuhoaa opetuslapseuden tai opetuslapseus tuhoaa salailun.” Tämän viisaan ja käytännöllisen ajatuksen löysin Elisa Morganin kirjasta ”Spotti valomeressä”. Kirjan nimen alaotsikkona on ”Miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen?”
Miten myös minä voisin kertoa Jeesuksesta? Elisa Morgan pohtii tätä monia vaivaavaa ajatusta kahdesta näkökulmasta. Ensin hän käy läpi ne syyt, joiden takia me emme usko osaavamme kertoa uskostamme. ”Minun valoni on liian heikko, saatan epäonnistua, en halua sekaantua toisten asioihin, en halua loukata toista, en tiedä vastauksia toisten kysymyksiin” ja niin edelleen. Omia kompastelujaan esimerkkeinä käyttäen Elisa Morgan osoittaa lempeän päättäväisesti, että tällaiset syyt ovat useimmiten pelkkiä tekosyitä.
Kun vastaväitteet ja epäröinti on käsitelty, siirrytään eteenpäin. Kirjan toisen osan otsikkona on ”Minä osaan”. Minä osaan olla ystävä, olla aito, pitää toivoa yllä arkisissa hetkissä, tehdä yhteistyötä toisten kanssa, palvella ja niin edelleen. Osaan juuri kaikkea sitä, jota tarvitaan sydänten avaamiseksi otollisiksi ottamaan evankeliumin vastaa.
Käytännöllinen ja sydämellinen ”Spotti valomeressä” on rohkaiseva kirja, jollaista me Jeesuksen arat ja valoamme hienotunteisesti piilottelevat seuraajat tarvitsemme. On hyvä muistaa, että valo on valoa, olipa se missä tahansa astiassa ja että pienikin valo voittaa pimeyden.
