Ilkka Puhakka 8.2.09
Kirja ohjelman vieraana on sunnuntaina 8.2. ja 22.2. piispa Ilkka Puhakka mukanaan kirjansa Mitä silmät ei nää. Tämän jakson muut kirjat ovat Munkki Serafin, Kultainen Jerusalem, Kirjapaja, Frank Mangs, Kristitty sielujen voittaja, KKJMK sekä Heli Pruuki (toim.), Nuorten sielunhoidon käsikirja, LK-Kirjat.
Ilkka Puhakka,
Mitä silmät ei nää
Päivä, 191 sivua
Ilkka Puhakka on Kansan Raamattuseuran evankelista ja tunnettu hyvästä huumoristaan sekä valoisasta suhtautumisestaan asioihin. Valoisuus ja iloisuus ovat säilyneet miehen tuntomerkkeinä siitä huolimatta, että hän on jo viidentoista vuoden ajan tehnyt säännöllisiä vierailuja Venäjän ja Itä-Euroopan vankiloihin, jotka tunnetaan karuina, täyteen ahdettuina ja ankaraakin ankarampina paikkoina.
Ilkka Puhakan kirja ”Mitä silmät ei nää” on myönteisellä tavalla ristiriitainen kirja, valoisa ja toivon täyttämä raportti synkistä asioista. Kirjassa kerrotaan Ilkka Puhakan ja hänen ystäviensä työstä olosuhteissa, joista meillä muilla voi olla vain valju aavistus.
Ilkka Puhakka osaa kirjoittaa elävästi. Kirja kuvaa onnistuneesti eri puolille laajaa Venäjän maata tehtyjä matkoja. Työn alku oli hapuilevaa ja yhteentörmäyksiä sattui välillä niin kulttuurin kuin paikallisten sääntöjenkin kanssa. Vähitellen satunnaisista käynneistä muodostui selkeä kutsumus, maa ja sen tavat tulivat tutuiksi ja yhä useamman vankilan ovet avautuivat vierailuille.
Vartijoiden ja vankien suhteet, vankiryhmien väliset jännitteet ja vangeille järjestetyt tilaisuudet kuvataan elävästi. Lukija pääsee sisälle työhön niin pitkälle kuin se ylipäätään paikan päälle menemättä on mahdollista. Kirjan keskelle sijoitettu kuvaliite tuo oman lisänsä kerrontaan antaen samalla kasvot monille tekstissä mainituille henkilöille.
Kysymys on hyvä ja varmasti aiheellinen. Mikä saa miehen kerran toisensa jälkeen lähtemään rankkoihin olosuhteisin, joista ei vaarallisiakaan tilanteita puutu? Tuohon kautta kirjan lukijan mielessä leijuvaan kysymykseen löytyy vastaus vasta kirjan viimeisessä luvussa. Luku on saanut otsikon: ”Mikä minua tänne vetää?”
Munkki Serafin,
Kultainen Jerusalem
Kirjapaja, 572 sivua
Munkki Serafimin kirja ”Kultainen Jerusalem on jo kooltaan järkälemäinen kirja. Se sisältää viisi ja puolisataa sivua tiivistä tekstiä. Kirjassa asioissa kaivaudutaan hyvin syvälle. Kultaiseen Jerusalemiin liittyvät tapahtumat ja aatteet käydään yksityiskohtaisesti läpi alkaen vuosituhansien takaisista asioista aina 1900-luvun alkukymmenille saakka.
Itsenäisen Israelin synnyn ja vaiheet kirja on rajannut lähes kokonaan käsittelynsä ulkopuolelle. Tämä onkin ollut viisasta, sillä ne muutamat viittaukset, joita kirjasta tältä alueelta löytyy, myötäilevät enemmän maailmanpolitiikkaa ja niin sanottua yleistä mielipidettä kuin selkeästi Raamattuun pitäytyviä näkemyksiä.
Kirjoittajan perusteellisuus ja asioiden laaja tuntemus tekevät kirjasta samaan aikaan hyvin mielenkiintoisen, vaativan ja runsaasti uutta tietoa tarjoavan. Kokeneenkin Israelissa kävijän ja Jerusalemin vaeltajan tiedot jäävät helposti vain turistikohteiden ja pikahistoriikkien varaan. ”Kultainen Jerusalem” tarjoaa erittäin paljon sellaista aineistoa, joka saa lukijan innokkaana jo odottamaan seuraavaa Israelin matkaansa. Monet entuudestaan tutut paikat avautuvat kirjan lukemisen jälkeen aivan uudella ja mielenkiintoisella tavalla.
Vaikka ”Kultainen Jerusalem” on kaukana helposta viihteellisyydestä, niin kirja palkitsee lukijansa suurella määrällä mielenkiintoista tietoa ja laajan aineiston pohjalta pohdittua analyysiä.
Frank Mangs
Kristitty sielujen voittaja
KKJMK, 114 sivua
Frank Mangs ei taida nimenä suuria esittelyjä kaivata. Hän on tullut suomalaisille tutuksi sekä evankeliumia väkevästi julistavana puhujana että saman aihepiirin kirjojen kirjoittajana.
Frank Mangsin kirja ”Kristitty sielujen voittajana” ilmestyi suomeksi jo vuonna 1948. Tuolloin kirjan kustantaja oli Suomen Lähetysseura. Nyt kirja on kokenut uuden tulemisen Kristillisen Kirja- ja Musiikkikustannuksen KKJMK:n kustantamana.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti siitä, miten jokaisen kristityn tulisi johdattaa ihmisiä henkilökohtaiseen yhteyteen Jeesuksen kanssa. Mangs toteaa, että sielujen voittaminen ei ole samaa kuin saarnaaminen. Saarnakin voi johdattaa ihmisiä Jeesuksen luo, mutta sielujen voittamiseen on olemassa myös paljon muita tilanteita ja tapoja. Jokaiselle kristitylle on olemassa oma, luontainen ja juuri hänelle sopiva tapa.
Mangs ei rohkaise lukijaa vain voittamaan sieluja. Hän kiinnittää huomiota myös sielujenvoittajan, tai tulevan voittajan, omaan sieluun. Vain sellainen, joka on Jumalan voittama, voi voittaa muita. Kukaan ei voi johdattaa toista pitemmälle kuin on itse päässyt. Vaikka Jumalan sana voi aivan maallistuneenkin ihmisen lukemana koskettaa ja saada aikaan kaipuun Jeesuksen yhteyteen, niin sellainen on Mangsin mielestä lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Lampaita voivat synnyttää vain lampaat.
”Kristitty sielujen voittaja” innostaa lukijaansa esimerkein ja Raamatun lainauksin johdattamaan ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen ja yhteyteen. Juuri näinhän alkuseurakunta toimi ja evankeliumi levisi nopeasti koko sen aikaiseen maailmaan. Näin meidänkin on toimittava toteuttaaksemme Jeesuksen meille antamaa tehtävää.
Heli Pruuki (toim.)
Nuorten sielunhoidon käsikirja
LK-Kirjat, 317 sivua
Heli Pruukin toimittama ”Nuorten sielunhoidon käsikirja” on tarkoitettu nuorten parissa työtä tekeville. Tällaisia ammattilaisiahan löytyy seurakunnista ja myös monista kristillisistä järjestöistä. Kirjan lähes parinkymmenen kirjoittajan joukosta löytyvät mm. Heli Pruuki, Terhi Paananen, Martti Esko, Saara Kinnunen, Mauri Marttunen ja Pekka Sääski.
On tietysti tärkeää tietää, kenelle kirjoittaa. Kirja, jolla ei ole rajattua kohderyhmää, sortuu helposti niin laajoihin kaariin, että varsinainen viesti hukkuu rönsyjen ja tyylien joukkoon. Tästä huolimatta tätä kirjaa voi hyvin suositella ammattilaisten lisäksi myös nuorten vanhemmille. Ammattilaisten asiantuntevat artikkelit antavat myös lasten vanhemmille paljon tietoa ja käytännön neuvoja. Erityisen kiitoksen kirja ansaitsee siitä, että myös sähköiset viestimet ovat saaneet kirjassa oman lukunsa.
Aikana, jolloin yhä useammin saa kuulla ”vanhemmuuden olevan hukassa”, tällaiselle kirjalle on taatusti tarvetta. Muita tämän ajan iskusanoja, joita kuulee lähes päivittäin, ovat koulukiusaaminen ja kouluissa tapahtuneet väkivallanteot tai niillä uhkaaminen. Näistä lähtökohdista kirjalle luulisi olevan käyttöä myös opettajainhuoneissa.
helposti myös kuormamme ja kiireemme lisääntymään.
