Kirja ohjelman vieraana ovat lauantaina 9.10.2010 klo 19.00 Johanna ja Juha Tanska mukanaan kirjansa Silitä kissaa, Hengellisiä harjoituksia hengästyneille. Ohjelman muut kirjat ovat John Young, David Wilkinson
Käsittely jatkuu, Heikki Nurminen, Sanat aamun kullassa ja Ilkka Rytilahti, Virvoittavien vetten luo. Ohjelma uusitaan seuraavalla viikolla perjantaina sekä myös lauantaina 25.9.2010 klo 19.00 vastaavin viikkouusinnoin.
Johanna ja Juha Tanska
Silitä kissaa, Hengellisiä harjoituksia hengästyneille
Kirjapaja, 112 sivua
Australiassa tehtiin 1990-luvun alussa tutkimus, joka todisti lemmikkieläinten omistajilla olevan muita alemman kolesterolitason. Amerikkalainen tutkimus puolestaan todistelee, että lemmikin omistavilla vanhuksilla on vähemmän lääkärissäkäyntejä kuin muilla vanhoilla ihmisillä. Lemmikkieläinten kanssa seurustellessa stressi vähenee, verenpaine pysyy kurissa ja mielikin on virkeä.
Johanna ja Juha Tanskan kirja ”Silitä kissaa, Hengellisiä harjoituksia hengästyneille” liikkuu hieman samoissa maisemissa. Sen neljäkymmentä hengellistä harjoitusta löytävät kiireettömän ja hengelliselle mietiskelylle otollisen lähtökohdan mm. kissan silittämisestä. Myös paidan tai toisen ihmisen silittäminen, hartioiden rentouttaminen, tuleen tuijottaminen, huopaan kääriytyminen tai jonkun raamatunjakeen lukeminen auttavat samalla tavalla.
Kirja toteaa, että monet meistä elävät alituisen kiireen ahdistamina. Aikataulut kaatuvat päälle. Näin voidaan elää pitkään, mutta sitten vastarinta herää. Nyt seistään tässä hiljaa ainakin puoli minuuttia ja nautitaan auringosta! Opetellaan olemaan ja elämään juuri tätä hetkeä.
Johanna ja Juha Tanska kertovat, miten tuollaisen kerrostalon nurkalla vietetyn kapinatuokion seurauksena syntyi kirja hengellisistä harjoituksista. Niitä voi suorittaa kesken päivän kiireiden ja arjen askareissa. Pienistä asioista voi oppia tekemään suuria löytöjä. Kun mukaan vielä lisättiin aiheeseen liittyviä valokuvia, tuloksena oli kaunis pieni kirja, jonka parissa voi opetella löytämään läsnäolon ja pysähtymisen taidon. Ne kumpikin ovat asioita, joista nykyään puhutaan paljon, kaivataan vielä enemmän mutta tiedetään perin vähän.
John Young, David Wilkinson
Käsittely jatkuu
Päivä, 251 sivua
Apologia tarkoittaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneen näkemyksen puolustamista. Nykyisin sanoja apologia ja apologetiikka käytetään usein puhuttaessa kristinuskon puolustamisesta.
John Young’in ja David Wilkinsonin kirja ”Käsittely jatkuu” on apologia eli kristinuskon puolustuspuhe. Kirjan lisänimi ”Puolustuksen puheenvuoro” tuo yhdessä kannen kuvituksen kanssa mieleen oikeudenkäynnin. Syyttäjä on esittänyt syytöksensä, tuonut esille todistajansa ja vaatinut kristinuskolle, Raamatulle ja Jeesukselle tuomiota taruina ja ihmisten mielikuvituksen tuotteina.
Asia ei ole kuitenkaan loppuun käsitelty. Tunnelma oikeussalissa tiivistyy, kun käsittely jatkuu. Nyt on puolustuksella puheenvuoro. Kaikki odottavat henkeä pidätellen, millaisia todisteita sillä on esittää.
Kirja ”Käsittely jatkuu” on yllättävä teos. Se on kuin kerroshampurilainen, jonka väleistä löytyy monenlaista. Kaiken läpi kulkee historiallisten tosiasioiden, tunnettujen henkilöiden sitaattien ja luotettavien aihetodisteiden vankka ketju. Sen oheen on punottu valtava määrä pikku kertomuksia, hauskoja tarinoita ja jopa teemaan sopivia kaskuja. Kirjan kuusi osaa ja 25 lukua käsittelevät ja tyrmäävät kaikki keskeiset kristinuskoa vastaan esitetyt syytökset.
Kirja on älykkäästi kirjoitettu. Kirjoittavat kaivavat esille vahvoja todisteita olipa kyse sitten kehitysopista, kristittyjen tekopyhyydestä, Raamatun vanhanaikaisuudesta tai kärsimyksen ongelmasta.
- Onko Jumala olemassa, Raamattu totta ja Jeesus ainoa tie pelastukseen? Näiden ja monien muiden asioiden käsittely jatkuu epäilemättä vielä tämän kirjan jälkeenkin. Kirjan lukemalla me jokainen voimme valmistautua siihen hetkeen, jolloin on meidän vuoromme seistä todistajan paikalla.
Heikki Nurminen
Sanat aamun kullassa
Suomen Lähetysseura, 203 sivua
Heikki Nurmisen kirja ”Sanat aamun kullassa” on kuin lasillinen raikasta vettä. Tuollainen määritelmä nousi kirjaan tutustuttuani niin voimallisesti mieleeni, että jäin itsekin sitä ihmettelemään.
”Kuin lasillinen vettä”?
Lasillinen, ei ämpärillinen eikä edes kannullinen. Vain sen verran, mitä janoinen lukija juuri nyt tarvitsee.
”Kuin lasillinen raikasta vettä?” Heikki Nurmisen kirja punoo raikkaalla ja kodikkaalla tavalla yhteen monia tärkeitä asioita. Vanhan ja Uuden testamentin tekstit yhdistyvät juutalaisen kulttuurin kautta ehjäksi kokonaisuudeksi kirkastamaan Kristusta. Heprean kielen sanojen salaisuudet saavat uskomme juuret tunkeutumaan syvemmälle Raamatun kirjoittajien maailmaan. Israelissa eletyt vuodet ja ystävien elämäntarinat kääntävät kuivan teologian eletyiksi vuosiksi ja jaetuiksi hetkiksi.
”Lasillinen vettä”. Kirjan lyhyistä teksteistä pulppuaa Jeesuksen lupaama elävä vesi, evankeliumin kirkas ja raikas ydin. Se yhdistää lukijan kirjoittajaan, pakankristityt messiaanisiin juutalaisiin tarjoten matkan keskelle juutalaisten heräämistä. Kerrassaan viehättävällä tavalla viisas pieni kirja!
Ilkka Rytilahti
Virvoittavien vetten luo
Perussanoma, 69 sivua
Seuraavassakin kirjassa liikutaan vesien äärellä. Kirja ”Virvoittavien vetten luo” perustuu Ilkka Rytilahden lyhyihin teksteihin ja kauniisiin luontokuviin. Jokaisen tekstin lähtökohtana on jokin sellainen Raamatun kohta, jossa puhutaan vedestä. Ja sellaisia kohtia on todella paljon. Kirjaa lukiessa suorastaan hämmästyy, miten valtavasti Raamatussa puhutaan vedestä eri muodoissaan. Pyhistä kirjoituksista löytyvät purot, virrat, lähteet ja jopa aamukaste. Ja missä tahansa nämä elävän veden virrat kohtaavat ihmisen, siellä kuivuus ja kuolema joutuvat väistymään tulevaisuuden ja toivon tieltä.
Ilkka Rytilahden tekstit ovat lyhyitä, selkeitä ja oleellisimpaan keskittyviä. Hänen mahtavat luontokuvansa esittelevät Suomen luonnon moninaista kauneutta. Ne näyttävät, että myös meillä vesi on monena ja monenlaisissa ympäristöissä. Myös tällaisten polkujen kautta voi löytää tiensä elävän veden äärelle.
Jos jotain jäin kirjasta kaipaamaan, niin pientä esipuhetta, jossa tekijä olisi matkaoppaan lailla esittäytynyt ja samalla hieman kertonut kirjansa synnystä. Tutussa seurassa on aina mukavampi lähteä vaellukselle vesienkin äärelle.