Johanna Välimäki 22.11.2009

Johanna Välimäki

AHISTAA! Mistä apu nuoren ahdistukseen

Uusi Tie, 80 sivua

Tarjolla on runsaasti kirjoja, joissa sedät ja tädit antavat hyvää tarkoittavia ohjeita nuorisolle. Aikuisten kirjoittamia kirjoja lukevat usein lähinnä aikuiset, mikä ei tietysti ole sinänsä paha asia.  Tarvitsevathan myös vanhemmat, opettajat ja nuorten parissa työtä tekevät toki rohkaisua ja opastusta nuorison kohtaamiseen ja käytännön tilanteista selviytymiseen.

Nuorten toisilleen kirjoittamia syvällisiä kirjoja on sitä vastoin erittäin vähän. Nyt tähän on saatu korjausta. Lahtelaisen Johanna Välimäen kirjoittama ”AHISTAA! Mistä apu nuoren ahdistukseen” on nuoren toisille nuorille kirjoittama avoin, rohkea ja monipuolinen teos.

”Ahistaa!” on monella tavalla onnistunut kirja. Nuoren toisille nuorille kirjoittamana se puhuu samalta tasolta ollen aitoa vertaistukea. Kirja on luonteva ja uskottava.  Siinä on vältetty sortuminen ylikorostuneeseen nuorten kieleen, joka vaivaa joitain aikuisten nuorille kirjoittamia oppaita.

”Ahistaa!” käy läpi masennuksen eri puolet, availee syitä, auttaa eteenpäin harhapolkujen seurauksista. Tämä tehdään vakuuttavaksi kirjaamalla mukaan nuorten omia kertomuksia. Kirjassa käsitellään koulukiusaamista, päihteitä, erilaista hyväksikäyttöä ja monia muita arkoja asioita. Eikä Johanna kirjoita vain ulkopuolisena, ikään kuin kehän laidalta. Hän panee rohkeasti itsensä likoon kertoen hyvin avoimesti omista kompuroinneistaan, taisteluistaan ja kaiken sen jälkeen Jeesuksen kautta löytyneestä voitosta.

”Ahistaa!” sopii erittäin hyvin murrosikää lähestyvälle, sen pyöritykseen jo joutuneelle sekä tuon kuoppaisen vaiheen jälkimainingeissa tasapainoilevalle nuorelle. Yhtä terveellistä ja silmiä avaavaa luettavaa kirja on myös kyseisen kohderyhmän vanhemmille, opettajille ja muille kasvattajille. Monet asiat avautuvat aivan eri tavalla, kun niistä kerrotaan tavallaan sisäpuolelta.

Tom Holmén ja Matti Kankaanniemi (toim.)

A.D.30

Art House, 315 sivua

Teologian tohtori Tom Holmenin ja teologian maisteri Matti Kankaaniemen toimittama ja monin osin myös kirjoittama ”A.D.30” on mielenkiintoinen kirja, joka pyrkii tieteen lähtökohdista kertomaan, mitä Jeesuksen viimeisinä hetkinä tapahtui. Kirja ei ole uskonnollista kirjallisuutta, mutta ei se oman todistuksensa mukaan ole myöskään tieteellistä tutkimusta.

Mitä meille siis jää käteen?

”A.D.30” perehdyttää lukijan tapaan, jolla tutkijat käsittelevät asioita. Samalla esille nousee runsaasti mielenkiintoista taustatietoa Jeesuksen ajan elämästä, teloitustavoista, kulttuurista ja uskonnollisesta elämästä. Vaikka ”A.D.30” ei tarkastele tapahtumia uskon näkökulmasta eli Raamatun kertomukset sellaisinaan toistaen, niin kirjaa voi hyvin käyttää myös oman uskon vahvistamiseen. Näin siksi, että asioita eri puolilta pohtiessaan kirjoittajat tulevat kumonneeksi monia sellaisia sensaatiomaisia paljastuksia, joilla varsinkin pääsiäisen aikoihin on pyritty kiistämään Jeesuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnouseminen.

Kirjan eräänlainen ”puolitieteellisyys” on samaan aikaan sen voima ja rasite. Voimana se ilmenee asioiden perusteellisessa käsittelytavassa. Taakaksi asia kääntyy silloin, kun asioihin syvemmin perehtymätön lukija huomaa joutuneensa vaikeaselkoisten akateemisten kiistojen ja termien viidakkoon.  Niiden läpi kannattaa ponnistella, sillä ”A.D.30” palkitsee lukijansa runsailla tiedoilla ja mielenkiintoisilla näkökulmilla, jotka vain rikastuttavat Raamatun tekstien äärellä viipymistä.

Arto Pöllänen

Viimeinen elonkorjuu - Ilmestyskirjan sanoma

Aikamedia, 285 sivua

Ilmestyskirja ja sen kuvaamat lopun ajat ovat saaneet monet kirjoittajat kantamaan oman kortensa tämän lajin kirjallisuuden kekoon. Arto Pölläsen ”Viimeinen elonkorjuu – Ilmestyskirjan sanoma” on oivallinen esimerkki näistä kirjoista.

Pölläsen kirja alkaa hyvin mielenkiintoisesti. Alkusanoissa ja mittavassa johdannossa kerrotaan siitä, millä tavalla lopun ajat ovat eri aikoina ihmisiä kiinnostaneet, millaisia tulkintoja on ollut vallalla ja kuinka aiheen käsittely on vuosikymmenten saatossa kehittynyt.

Vauhtiin päästyään kirja käsittelee kriittisesti suurten kirkkojen moniportaista ja laajaa organisaatiota ja virkanimityksiä. Kritiikkinsä Pöllänen pohjaa alkuseurakunnan elämään ja Raamatusta löytyviin ohjeisiin.

Käsitellessään Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan saamia kirjeitä, Pöllänen nivoo onnistuneesti mukaan kirkkohistorian käänteitä ja Johanneksen ajan tapoja. Hän löytää myös paljon sellaisia onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kehityslinjoja, jotka ovat vaikuttaneet kirkkoihin ja seurakuntiin aina meidän aikoihimme asti. Osansa kovasta kritiikistä saavat mm. neitsyt Marian palvonta ja toinen toistaan komeammin asuin ja arvonimin koristellut kirkkoruhtinaat.

Järjestellessään Ilmestyskirjan kuvaamia tapahtumia aikajanalle Pöllänen rakentaa hyvin pikkutarkkaa kalenteria ja käy samalla reipasta keskustelua niiden kanssa, jotka tulkitsevat Johanneksen näkyä toisin. Suurimmaksi kiistakysymykseksi näissä tulkintojen eroissa nousee seurakunnan ylösoton eli tempauksen ajankohta. Milloin ja miten se tapahtuu? Tuleeko Jeesus toisen ja myös ainoan kerran, vai odotammeko me hänen tulevan toisen ja vieläpä kolmannenkin kerran ennen kaiken loppua ja tuomiota?

Ainoallakaan ihmisellä ei ole noihin kysymyksiin tarjota yksiselitteistä totuutta. Lopullisen vastauksen me saamme vasta sitten, kun Herramme todella tulee. Meidän tehtävänämme on vain pysyä siihen saakka hereillä ja pitää lamppumme palavina.

Seija Pitkänen

Lunttilappuja parisuhteeseen

Perussanoma, 47 sivua

Seija Pitkäsen kirjaa ”Lunttilappuja parisuhteeseen” ei ole kirjoitettu otsa kurtussa ja etusormea varoittavasti heristellen. Kirja vaeltaa läpi parisuhteen koukerot nostaen esille asioita, jotka ovat tärkeitä kaikissa ihmissuhteissa, ei yksin parisuhteen hoidossa.

Kirjan sivuja koristavat kuvina pienet liimaraidalla varustetut muistilaput, joita monet liimailevat jääkaappinsa oveen tai kalenterinsa sivuille.  Muistilaput nostavat sivujen kulmissa mietittäviksi mm. aiheeseen sopivia raamatunlauseita. Lyhyiden tekstien ja muistilappujen seurassa lukija saa vaeltaa elämänkaaren vaiheet ihmetellen, ujostelematta kysellen ja oivalluksia löytäen. Vaikka me emme omin voimin selviytyisikään elämän ja parisuhteen kotiläksyistä, niin me saamme silti hengittää vapaasti ja ilman pelkoa, viestittää kirja. Jeesuksen lunastustyö ja armo riittävät jopa parisuhteen karikkoihin ja haaksirikkoihin.