Jukka Norvanto 20.5.2007
Jukka Norvanto,
Vahvat ja heikot,
1. Korinttilaiskirje,
Perussanoma
Oletko lukenut Raamatun kannesta kanteen? Se on melkoinen urakka, joka ei hetkessä onnistu, vaikka sukuluettelojen kohdalla hieman oikaisisi.
Lisätäänpä hieman vaikeusastetta: Kuinka kauan aikaa mahtaisi kulua, jos kirjoittaisit koko Raamatun vahakantisiin vihkoihin tai tietokoneellesi? Jos aloittaisit Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisestä jakeesta ja jatkaisit sinnikkäästi Ilmestyskirjan viimeiseen jakeeseen. Mikä se muuten on?
Monet meistä muistavat, miten Raamattu alkaa: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.”
Entä miten kuulu Raamatun viimeinen jae?
Se ei ole paljoakaan pitempi kuin tuo Raamatun ensimmäinen jae. Viimeinen jae kuuluu: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”
Nyt olemme selvittäneet Raamatun ensimmäisen ja viimeisen jakeen. Niiden väliin mahtuu valtava määrä kirjoja, lukuja ja jakeita. Ja yhä me vain nostamme vaikeusastetta. Jos et vain lukisi ja kirjoittaisi kaikkea jae jakeelta vaan myös selittäisit kaiken jollekin toiselle; paljonkohan joutuisit tässä tapauksessa varaamaan aikaa?
Pastori Jukka Norvanto on mies, jolta löytyvät vastaukset edellä oleviin kysymyksiin. Hän on tullut meille tutuksi sekä äänensä että kirjojensa kautta. Ensimmäisen hän aloitti vuonna 1997 ja sitä kesti radion keskipitkillä aalloilla ja viitenä päivänä viikossa peräti seitsemän vuotta. Uusi kierros käynnistyi 2005 alusta, ja päässee loppuun joskus vuonna 2011. Ohjelmien takana on Suomessa , joka toteuttaa vuosittain noin 6000 ohjelmaa 40 eri kielellä.
Jukka Norvannon mukaan ohjelma ei pyri olemaan kommentaari vaan pikemminkin Raamatusta tehtyjen löytöjen jakamista.
Raamattu kannesta kanteen on kustannettu myös kirjasarjana. Vahvat ja Heikot tutkii ensimmäistä Korinttilaiskirjettä. Vastaavia Raamattua kirja kirjalta ja jae jakeelta selittäviä kirjoja tulee sarjan valmistuttua olemaan runsaat viisikymmentä.
Jukka Norvanto,
Sisälle sanaan,
Johdannot Vanhan testamentin kirjoihin, Johdannot
Uuden testamentin kirjoihin,
Perussanoma
Jukka Norvanto on kirjoittanut myös muita kirjoja. Sisälle sanaan on kahden kirjan minisarja. Ensimmäinen kertoo erittäin mielenkiintoisella tavalla Vanhasta testamentista ja toinen vastaavasti Uudesta testamentista.
Raamatun keskeisin sanoma: Jeesus Kristus pelastuksen tienä. Raamatun keskeisin sanoma on Jeesus pelastuksen tienä. Tämä viesti löytyy läpi Raamatun. Uusi testamentti on tässä mielessä eräänlainen Vanhan testamenttien selitysteos, kirjojen ydinsanoman voisi tiivistää.
OHJELMAN MUUT KIRJAT:
John C. Maxwell,
Johtajan päivän tehokkaimmat 21 minuuttia,
Päivä Osakeyhtiö
Puhuttaessa johtajista ja johtajuudesta kyse ei ole vain toimitusjohtajista, seurakunnanjohtajista tai järjestöjohtajista. Jokainen pienryhmän vetäjä on johtaja. Jokainen pyhäkoulunopettaja on johtaja. Jopa jokainen isä ja äiti on omassa perheessään johtajan asemassa ja vastuussa.
Johtajuudesta kautta maailman opettanut ja aiheesta suuren määrän kirjoja kirjoittanut John C. Maxwell on amerikkalainen pastori, yritysjohtaja ja luennoitsija, jonka tilaisuuksiin osallistuu vuosittain noin 350.000 ihmistä. Hän on väitellyt tohtoriksi ja saanut sen lisäksi viisi kunniatohtorin arvoa. Hän luennoi johtamisesta suuryrityksissä ja urheiluseuroissa, seurakunnissa ja kansainvälisissä seminaareissa. Miehellä on siis kokemusta ja taustaa, mistä ajatuksiaan jakaa. Näistä lähtökohdista hän on kirjoittanut kirjan ”Johtajan päivän tehokkaimmat 21 minuuttia”
John C. Maxwellin mielestä johtamisessa on yksinkertaisesti kyse ajankäytöstä ja ihmissuhteista. Ja tuskinpa löytyy ainuttakaan sellaista ihmistä, joka ei voisi näissä molemmissa asioissa oppia jotain! Niinpä hän vakuuttaa, että jokaisen kannattaa kohentaa johtamistaitojaan riippumatta iästä tai asemasta. Hän uskoo, että tällaisen johtajuuden opiskelun tuloksena kehittyy hyviä isiä ja äitejä, työnantajia ja työntekijöitä, opiskelijoita ja opettajia, maallikkojohtajia ja pastoreita.
”Johtajan päivän tehokkaimmat 21 minuuttia” on tehokkaasti jäsennelty ja järjestelmällisesti etenevä johtamisen oppikirja. Samalla se on mielenkiintoinen sukellus Raamattuun. Käydessään läpi 21 mielenkiintoista ”johtajuuden lakia” Maxwell käyttää esimerkkeinä Raamatun henkilöitä. Heidän avullaan hän osoittaa miten hyvä johtaja toimii, ja miksi taas toiset jatkuvasti epäonnistuvat. Opiskelua tehostavat jokaisen päivän kohdalle laaditut tiivistelmät, päivän ajatukset ja päivän kysymykset. Kirja ei jätä ainuttakaan keinoa käyttämättä aktivoidessaan lukijaansa ajatteluun ja asioiden sisäistämiseen. Tärkeää kun ei ole se mitä me luemme tai opimme. Vaikutusta on vain sillä, mitä me sovellamme käytäntöön.
Entä mitä ovat nuo ”johtajan päivän tehokkaimmat 21 minuuttia”?
Vastaus on yksinkertainen: kun olet lukenut koko kirjan, voit käyttää päivittäin 21 minuuttia kertaamalla nuo 21 tärkeää johtamisen, ihmissuhteiden hoidon ja ajankäytön periaatetta. John C. Maxwell’in mielestä se on sijoitus, joka kannattaa!
Pirkko Lehtiö ja Tuula Sääksi,
Kun jää sulaa, Punnittua puhetta lähetystyöstä,
Suomen Lähetysseura
Kristilliset pamfletit ovat varsin harvinaisia. Timo Eskola taisi Kirja-ohjelmassa maaliskuun puolivälissä vieraillessaan sanoa kirjojaan ”Ateistit alttarilla” ja ”Antikristuksen apostolit” keskustelun herättäjiksi ja puheenvuoroiksi, siis eräänlaisiksi pamfleteiksi. Ne taitavatkin olla ainoat tähän mennessä ohjelmamme haaviin osuneet kirjat, jotka voisi edes väljästi tulkiten luokitella pamfleteiksi.
Pirkko Lehtiön ja Tuula Sääksen kirja ”Kun jää sulaa, Punnittua puhetta lähetystyöstä” täyttää pamfletin tunnusmerkit hienolla tavalla. Kirja on pehmeäkantinen, se ottaa räväkästi kantaa, on helposti luettava ja herättää varmasti ajatuksia. Toivottavasti se jopa herättää jonkun lukijoistaan kirjoittamaan uuden pamfletin vastaukseksi tai vastineeksi tämän kirjan näkökulmille.
Kirjan ”Kun jää sulaa” lähtökohtana on maailmassamme tapahtunut nopea muutos. Olosuhteiden muutokset pakottavat arvioimaan myös lähetystyötä uudella tavalla.
”Kun jää sulaa” ei ainoastaan haasta keskusteluun. Se suorastaan härnää ja ärsyttää saadakseen lukijansa ottamaan kantaa. Kirja ihmettelee räväköin sanakääntein kirkkoamme, joka on ulkoistanut lähetystehtävänsä virallisille lähetysjärjestöilleen. Piispat pistäytyvät siunaamassa lähetystyöntekijät matkaan kohdemaihin, joissa toimimisesta kyseiset järjestöt eivät ole minkäänlaisessa vastuussa kirkolle. Järjestöt perustavat kohdemaihinsa kirkkoja, joista oma kirkkomme tietää tuskin mitään. Lähetyskentillä korostetaan oman lähetysjärjestön painotuksia. Kertomatta sen sijaan jää usein se, että Suomessakin on kirkko. Järjestöjen päällekkäisen ja suorastaan kilpailevan toiminnan tuloksena samassa kohdemaassa saattaa olla useita luterilaisia kirkkoja tai vaihtoehtoisesti yhden paikallisen kirkon kimpussa monta lähetysjärjestöä. Voimavaroja haaskaantuu, sekaannusta syntyy ja hajaannus lisääntyy.
Vastaavia sohaisuja löytyy kirjasta vaikka kuinka paljon. Kaiken kaikkiaan kirja kyselee, kauanko kirkollamme on varaa vanhan levyn pyörittämiseen maailmassa, missä kaikki on aivan toisin kuin sata vuotta sitten?
Lopuksi se tärkein kysymys: Onko kirja ”Kun jää sulaa” evankeliumin asialla? Haluaako se viedä hyvää sanomaa Kristuksesta kaikille kansoille?
Vastaus on ”kyllä!”. Kysymys on vain siitä, miten tuo sanoma tulisi viedä ja kertoa. Eli kuten eräs afrikkalainen kirkonjohtaja asian ilmaisi: ”Nälkään kuolevalle on ensin annettava ruokaa, jotta hänelle voitaisiin puhua evankeliumista. Jos ihmiset kuolevat nälkään, ei ole kohta ketään, kelle julistaa evankeliumia.”
Jeesus antoi evankeliumin sanoman eteenpäin viemisen, siis lähetystyön, jokaisen seuraajansa tehtäväksi. Niinpä kirjan tulisi kiinnostaa jokaista meistä eikä vain lähetyspiirien jäseniä, lähetysjärjestöjen työntekijöitä tai kirkon johtoa. Ja uskallanpa olettaa, että kirja ”Kun jää sulaa” tuskin jättää ainuttakaan lukijaansa kohmeeseen.
Ennättikö joku jo ihmetellä, mistä on peräisin kirjan nimi ”Kun jää sulaa”?
Selitys löytyy kirjan takakannen tekstin joukosta: ”Olemme katselleet erästä taulua, jossa on kuvattuna kala jääkimpaleessa. Taiteilija on nähnyt siinä vertauskuvan Kristukselle. Hänet on jäädytetty teologian sisään. Taiteilija kysyy, mitä tapahtuu, jos jää sulaa ja Kristus vapautuu teologian jäistä?”
Siinäpä meille kysymys mietittäväksi ja maisteltavaksi!
