Lea Kranz 13.5.2007

Lea Kranz,

Suolaista & makeaa,

Aikamedia

Oletko tullut ajatelleeksi, miten arkinen asia elämä on. Kukaan meistä ei voi tänne syntyessään valita perhettään tai osoitettaan. Useimmat meistä elävät loppujen lopuksi hyvin arkisten ja tavallisten asioitten keskellä, ja jonain päivänä elämä on sitten ohi. Ja kun se on ohi, se on lopullisesti ohi riippumatta siitä, millaisen elämänkaaren, näyttävän tai ihan tavallisen, olemme ennättäneet matkallamme piirtää. Se, mitä tapahtuu meille, tapahtuu miljoonille muillekin päivästä päivään ja vuodesta toiseen. Ja suurin osa tuosta ajasta on tavallista arkea.

Kun katsomme elämää noin arkisesta näkökulmasta, onni saa uudet kasvot. Todellinen onni ei asukaan harvinaisissa juhlahetkissä, riemullisissa tapaamisissa tai erikoisissa matkakokemuksissa. Onni asuu – tai sitten ei asu – arjessa, keskellä niitä päivittäisiä askareita ja tavallisen elämän keskellä.

Se, asuuko onni arjessa, riippuu meistä, sinusta ja minusta. Jos katse kaihoaa koko ajan jotain saavuttamatonta ja kurottuu epätoivon vimmalla tuleviin, tästä hetkestä tavallisine arkisine tapahtumineen jää paljon huomaamatta, nauttimatta tai tyystin elämättä.

Tällaiset ajatukset lähtivät pyörimään mielessäni, kun olin lukenut Lea Kranzin kirjan ”Suolaista & makeaa”. Kirja on pakinakokoelma, jonka aiheet liikkuvat notkeasti ja sanavalmiilla tavalla arkisten asioitten keskellä. Kirjaa lukiessa tulee pian tunne, että Lea Kranzille ei mikään inhimillinen ole vierasta eikä liian vaikeaa tai pakinan rakennuspuiksi liian arkaluontoista. Näin hän itse esittelee kirjaansa heti ensimmäisellä sivulla paljastaen samalla, mitä kirjan nimen taakse kätkeytyy:

”Tämän kirjan kautta kutsun sinut, lukijani, pikkupitoihin – sanotaan vaikka kotoisaan kahvittelutuokioon. Suolainen anti perustuu Jumalan sanan tarjoamaan rukiiseen ravintoon, siihen mikä antaa vakavan pohjan elämällemme. Makea puolestaan koostuu niistä hauskuuksista, joita tämä varsin rikas ja monipuolinen elämä kommelluksineen tuo mukanaan.

Tästä pöydästä saa kukin valita makunsa mukaan – ja kaikkea ei ole pakko syödä.”

OHJELMAN MUUT KIRJAT:

Jorma Laulaja,

Mikä tie, mikä matka!

Kustanus Arkki

Lapuan emerituspiispa Jorma Laulaja vieraili vuodenvaihteessa Kirja-ohjelmassa. Tuolloin keskustelimme hänen kirjastaan ”Tämän päivän matka”.

Matkan teema tuntuu kiehtovan Jorma Laulajaa, sillä hänen uuden kirjansa nimi on ”Mikä tie, mikä matka!” Kanteen painettu lisäotsikko: ”Hengellinen matka Abraham-tekstien äärellä” kertoo, millaisesta matkasta tällä keralla on kysymys. Nyt ei vaelleta läpi vuotta päivä kerrallaan hartaustekstien myötä. Nyt lähdetään liikkeelle kauempaa ja piirretään laajempia kaaria.

Ensin matkataan neljä vuosituhatta taaksepäin: Sen jälkeen tutustutaan Kaldean Urissa Abrahamiin, ja matkataan hänen joukkonsa mukana Luvattuun maahan.

Matkan lähtökohta, Kaldean Ur, sijaitsi lähellä paikkaa, josta nykyään kerrotaan television uutislähetyksissä verisiä uutisia lähes päivittäin. Paikka tuntee nimen Basr. Meidän aikanamme tuo Irakin eteläosassa sijaitseva kaupunki on saanut kyseenalaista mainetta autopommeista ja verisistä taisteluista.

Myöhäisellä pronssikaudella Ur sijaitsi vilkkaan vesiväylän varrella. Maan kohoamisen takia nykyinen Basra sijaitsee peräti kahdensadan kilometrin päässä Eufrat-virrasta. Ur oli kukoistava, vauras ja hyvin järjestäytynyt kaupunki. Kaiken sen Abraham jätti taakseen lähtiessään perheineen, palvelijoineen, ja karjoineen vaeltamaan asumattomille seuduille. Jumalalta saamalleen tehtävälle kuuliaisena hän jätti helpon elämän ja ryhtyi vaeltavaksi paimentolaiseksi.

Piispa Jorma Laulaja kutsuu lukijansa mukaan tuolle matkalle. Hän kertoo, millaista elämä oli pronssikauden lopulla, miten yhteiskunta oli järjestynyt sekä kuinka kaupunkien asukkaat ja paimentolaiset suhtautuivat toisiinsa. Raamatun tekstien taustoja avaten ja mielenkiintoista historiallista tietoa kertoen hän piirtää hyvin elävän ja kiehtovan kuvan Abrahamin vaiheista. Tuloksena on raamatullinen, historiallinen ja myös vahvasti hengellinen matka, jonka aikana löytyy monia mielenkiintoisia näkökulmia kristinuskon juurien lisäksi myös juutalaisuuteen ja islamiin. Eikä tämä matka päästä vähällä myöskään meidän aikaamme. Jorma Laulaja vetää neljän vuosituhannen takaa monia kohti käyviä linjauksia haastaen lukijansa ottamaan kantaa oman aikamme ilmiöihin ekologisista kysymyksistä tsunameihin ja nykyajan lapsiuhreihin.

Petri Hiltunen,

Kuin salaman leimahdus,

Jeesus tulee takaisin,

Perussanoma

Viime vuosina on kustannettu useita kirjoja ja jopa tehty elokuvia, joiden perusjuoni on seuraava: eräänä hetkenä miljoonittain ihmisiä katoaa salaperäisellä tavalla. Monista liikenteessä viilettävistä autoista häviävät kuljettajat, joistain lentokoneista lentokapteenit, työpaikoilta katoaa työntekijöitä ja niin edelleen. On tapahtunut tempaus. Valvovat kristityt on temmattu pilviin Herraansa vastaan. Vain valvomattomat, epäpuhtaat ja uskosta osattomat ovat jääneet maailmaan, joka muuttuu kaaoksen, kärsimyksen ja vainojen temmellyskentäksi.

Mitä Raamattu opettaa tässä tällaisesta tempauksesta? Uskoivatko ensimmäisten vuosisatojen kristityt tällaiseen? Miten, missä ja koska oppi tempauksesta on syntynyt ja lähtenyt leviämään?

Teologian tohtori Petri Hiltusta voi hyvällä syyllä sanoa tässä asiassa ilon pilaajaksi. Hän ei nimittäin usko, että kunnon kristityt pääsevät kuin koira veräjästä tulevia vainoja pakoon. Petri Hiltunen kertoo tempausopin synnystä dokumenttien avulla ja tietojensa taustat huolellisesti näkyviin kirjaten. Nuo tapahtumat löytyvät yllättävän läheltä meidän aikaamme.

Miksi oppi tempauksesta on levinnyt niin nopeasti? Petri Hiltunen sanoo syyksi sen, että ajatus vainoja pakoon pääsevästä seurakunnasta tuntuu houkuttelevalta. Lisäksi tempaus tarjoaa mainioita aineksia jännittäville romaaneille ja elokuville.

Petri Hiltunen ei suinkaan ole ainoa, joka ei jaksa innostua ajatukseen tempauksesta ja Jeesuksen kahdesta uudelleen tulemisesta. Muun muassa David Pawson, joka on varmasti hyvin tuttu TV7 katselijoille, suhtautuu myös perin epäillen ajatukseen tempauksesta sellaisena, kuin miten sitä nykyään yleisesti opetetaan.