Martti Kallionpää 29.6.08

Päivi Rinne,

Sateet lähetä ,

Aikamedia

”Ei ole mitään paikallisseurakunnan veroista silloin kun se toimii oikein. Sen kauneus on sanoinkuvaamaton. Sen voima on henkeäsalpaava. Sen mahdollisuudet ovat rajattomat. Se lohduttaa surevia ja parantaa särkyneitä yhteisöllisyyden avulla. Se rakentaa siltoja etsiville ja tarjoaa totuuden hämmentyneille. Se antaa voimavaroja puutteessa oleville ja avaa sylinsä unohdetuille, sorretuille ja pettyneille. Se murtaa riippuvuuksien kahleet, vapauttaa ahdistuneet ja tarjoaa hyväksymistä tästä maailmasta syrjäytyneille. Mikä tahansa onkaan inhimillisen kärsimyksen suuruus, seurakunnalla on suurempi voima parantaa ja eheyttää.”

Tuo lainaus on viime vuonna ohjelmassamme olleesta Bill Hybellsin kirjasta ”Rohkea johtajuus”. Teksti nousi elävänä mieleeni, kun luin Päivi Rinteen kirjoittaman kirjan ”Sateet lähetä”. Teksti kun voisi olla kirjoitettu Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

”Sateet lähetä” kertoo siitä kasvusta ja niistä löydöistä, joita Seinäjoen helluntaiseurakunta on saanut kokea. Kuusisataajäsenisen seurakunnan pastoripariskunnaksi saapuivat vuonna 1989 Martti ja Marjatta Kallionpää. Alkoi voimakkaan kasvun ja uudistumisen aika. Nyt yli tuhatjäsenisen ja monin verroin laajemman joukon tilaisuuksillaan tavoittavan seurakunnan vaikutukset yltävät koko Suomeen ja jopa maamme rajojen ulkopuolelle.

Mitä tapahtui? Kuinka yksi seurakunta voi kasvaa ja vahvistua samaan aikaan, kun muualla murehditaan jäsenkatoa, kirkosta eroamista ja toiminnan taantumista?

”Sateet lähetä” pyrkii antamaan vastauksen tähän kysymykseen. Seinäjokelainen toimittaja ja kirjailija Päivi Rinne on koonnut kirjansa materiaalin laajoin haastatteluin ja käyttämällä tukena seurakunnassa tehtyjä tutkimuksia sekä syventymällä mahtavaan määrään taustamateriaalia. Tuloksena on jokaisen seurakunnan johtajan, työntekijän ja aktiiviseurakuntalaisen kannalta erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen kirja.

Seinäjoen helluntaiseurakunta on halunnut panna löytönsä kierrätykseen. Kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti ja peittelemättä myös asioita, jotka missä tahansa yrityksessä julistettaisiin välittömästi liikesalaisuuksiksi.

”Sateet lähetä” on historiikki tapahtuneesta, opaskirja seurakunnan kasvusta kiinnostuneille ja vahva hengellinen todistus siitä, mitä Pyhä Henki voi tehdä sekä yksilöiden että seurakuntien elämässä silloin, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

OHJELMAN MUUT KIRJAT:

Immaculée Ilibagiza,

Elossa kertoakseen,

Kuva ja Sana

Hyvienkin kirjojen joukossa on sellaisia, jotka jättävät lukijaansa tavallista syvemmän jäljen. Kun kirjan tarjoamat näkymät ovat riittävän järisyttäviä tai muutoin syvältä koskettavia, luettu palaa mieleen vielä pitkienkin aikojen kuluttua.

Steve Erwinin kirjoittama kirja ”Elossa kertoakseen” on eräs tällainen kirja. Immaculée Ilibagizan uskomaton selviytymistarina ei sisällä vain kuvausta siitä, miten hutut teurastivat viidakkoveitsin ja ampuma-asein noin 800.000 tutsia, suurin osa heistä naisia ja lapsia. Vielä tätäkin väkevämpi juonne kirjassa on Jumalan ilmestyminen kaikkien näiden kauheuksien keskellä Immaculéen elämään. Olosuhteissa, joissa inhimillisesti katsoen vahvankin uskon olisi luullut sortuvan, Jumala kasvatti nuoresta naisesta, joka piileskeli kolme kuukautta ahtaassa kylpyhuoneessa seitsemän muun naisen kanssa, väkevän todistajan. Jumalan koulussa hän sai oppia jopa antamaan anteeksi niille, jotka olivat säälimättä murhanneet hänen veljensä ja vanhempansa. Kaikessa karmeudessaan ”Elossa kertoakseen” onkin hengellisesti väkevästi puhutteleva ja evankeliumin voimasta todistava kirja, jota on helppo suositella aikuisen lukijan käteen.

Anna-Mari Kaskinen (toim.), Sinua siunata tahdon, Siunauksia, rukouksia ja ajatelmia, , Kustannus Arkki

Anna-Mari Kaskisen toimittamassa kirjassa ”Sinua siunata tahdon - Siunauksia, rukouksia ja ajatelmia kristinuskon vuosituhansien varrelta” puhutaan tärkeästä asiasta. Siunauksen toivottaminen ei ole vain kaunis tapa. Siunaus on jotain paljon enemmän, sillä siinä me vetoamme Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jonka varastoista riittää hyvyyttä ja rakkautta kaikkein heikoimpiakin ihmisiä kohtaan. Tai erityisesti juuri heille.

Kirjan alussa on mainio luku siunauksesta Raamatun perinteessä. Näiden lukijalle tarjoiltujen ja myös lyhyillä teksteillä selitettyjen raamatunkohtien jälkeen kirjassa siirrytään siunaukseen erilaisissa elämän vaiheissa. Raamatunkohtien, virren säkeistöjen, runojen ja ajatelmien lomassa on siunauksen merkitystä selittävää ja taustoja avaavaa tekstiä.

”Sinua siunata tahdon” on samaan aikaan siunauksen rukouskirja, mietiskelyyn johdattava hengellisten aarteiden kokoelma ja siunauksen merkityksestä ja tärkeydestä erilaisissa elämäntilanteissa kertova opas.

Heikki Tervonen,

Arvo Survon matkassa

Viipurista Volgan mutkaan,

Kirjapaja       

Heikki Tervonen on pappi ja Kotimaa-lehden pitkäaikainen toimittaja. Mies on julkaissut jo useita kirjoja, joissa hänen notkea kynänsä ja perusteellisuutensa ovat tuottaneet hyvää tulosta.

Heikki Tervosen uusin kirja ”Arvo Survon matkassa – Viipurista Volga mutkaan” on monenlaiset kasvot. Kirjaa voi lukea perusteellisena ja elävänä yhteenvetona inkeriläisten ja muiden itäisten sukukansojemme vaiheista Stalinin vainoissa ja kommunismin puserruksessa. Toisaalta kirja piirtää elävän ja mielenkiintoisen kuvan sanavalmiista ja koko sydämensä työhönsä laittaneesta pastori Arvo Survosta, jota on usein sanottu Jumalan trubaduuriksi.

Heikki Tervosen lehtimiestaidot pääsevät oikeuksiinsa, kun hän kertoo värikkäitä yksityiskohtia vilisevästä legendasta, jonka mukaan Jeesuksen ensimmäinen opetuslapsi Andreas kulki aikoinaan Venäjän jokia pitkin aina Laatokalle saakka tutustuen jopa saunaan. Tai kun Heikki Tervonen kuvailee erilaisten herätysten ja hurmosten vaikutuksia Venäjällä ja varsinkin Karjalan kannaksella. Tai kun hän Venäjän kehitystä valottaessaan kuljettaa lukijaansa ajallisesti jääkaudesta meidän aikaamme liittäen mukaan sekä traagisia että hupaisia ihmiskohtaloita kuin monen värisiä helmiä pitkään nauhaan.

”Arvo Survon matkassa” yhdistää historian pitkät kehityskaaret ja tavallisen ihmisen elämänkohtalot kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, joka antaa paljon kaikille Inkerin ja Karjalan kansojen vaiheista kiinnostuneille. Lukija ei voi kuin ihailla sitä sitkeyttä, jolla sorrettu kansa piti vapauden ja jopa hengen menettämisen uhallakin kiinni uskostaan ja sen myötä myös paremman tulevaisuuden toivosta. Olisikohan meillä helppoon ja yltäkylläiseen elämään tottuneilla heiltä jotain opittavaa?