Merja Pitkänen 12.10.08

Merja Pitkänen (toim.)

Päivä ystävän kanssa

Päivä, 96 sivua

Aloitan tällä kerralla pienellä mutta tärkeällä kysymyksellä: Mitä sinulle tuo mieleen sana ”ystävä”?

Tai mennäänpä kysymyksellä hieman syvemmälle ja muutetaan hieman kysymystä: Kuka tulee mieleesi, kun kuulet sanan ystävä?

Katsotaanpa, mitä kielen asiantuntijat sanovat sanasta ystävä. Merja Pitkäsen toimittaman kirjan ”Päivä ystävän kanssa” alussa lainataan kielitoimiston sanakirjaa. Sen mukaan ystävyys tarkoittaa ”ystävysten välistä molemminpuolista mieltymystä ja luottamusta”.

Ystäviä ja ystävyyden hoitamista varten on olemassa kokonainen kirjallisuuslaji, jota kustannusalan ihmiset kutsuvat niiden erään käyttötavan mukaan lahjakirjoiksi. Kirjat ovat suhteellisen ohuita sekä yleensä runsaasti ja upeasti kuvitettuja. Monista lähteistä kootut lyhyehköt tekstit lohduttavat, rohkaisevat, iloitsevat ystävyydestä, kertovat Jumalan rakkaudesta ja kulkevat rinnalla niin hyvinä kuin vaikeinakin päivinä. Tuntuu siltä, että kaikkiin tunnelmiin ja tilanteisiin häistä hautajaisiin ja yksinäisyydestä ystävän löytymiseen on olemassa omat varta vasten suunnitellut lahjakirjansa.

”Päivä ystävän kanssa” on mainio esimerkki tästä kirjallisuuden alueesta, joka kukoistaa kirjavan kukkakedon lailla kaikissa väreissä ja tunnelmissa. Kirjalla on kauniit, lähes korun kaltaiset kannet.  Runoista, raamatunlauseista ja ajatelmista koottu sisältö tarjoaa koeteltua elämänviisautta.  Tämä yhdessä luontoaiheisten valokuvien kanssa houkuttelee lukijan vaellukselle omien ajatusten, toiveitten ja muistojen maailmaan.

”Päivä ystävän kanssa” ei ole ensimmäinen Merja Pitkäsen kokoama lahjakirja. Päiväosakeyhtiön toimitusjohtajan tehtävän ohessa hän on ennättänyt julkaista aikamoisen pinon vastaavia kirjoja. Muutamia niistä on myös ollut esillä aiemmissa ohjelmissamme. ”Verraton aarre” ilmaisee kiitosta Luojalle virsien, hengellisten laulujen ja virsien avulla. ”Surun sillalla” lohduttaa ja rohkaisee eri kirjoittajien teksteillä ja luontokuvilla murheellista ja menetyksen kokenutta ystävää. 

Risto Santala

Kenen te sanotte minun olevan?

Perussanoma, 173 sivua

Rovasti, teologian tohtori ja juutalaisuuden asiantuntija Risto Santala on lainannut Jeesuksen Matteuksen evankeliumin 16. luvussa opetuslapsilleen tekemän kysymyksen kirjansa nimeksi. Tuo kohti käyvä ja meille jokaiselle tärkeä kysymys kuuluu: ”Kenen te sanotte minun olevan?”

Risto Santala on kirjoittanut useita erinomaisia kirjoja kristinuskon juurista ja suhteestamme juutalaisiin. Tämä kirja on tuon sarjan seitsemäs osa. Niinpä kirjassa tuo kysymys koskee juutalaisia, kenen he sanovat Jeesuksen olevan?

Keskityttyään aiemmissa kirjoissaan kristinuskon juutalaisiin juuriin Risto Santala ottaa nyt esille vähemmän tarkastellun näkökulman: Millainen on tämän päivän juutalaisuuden ja kristinuskon välinen opillinen suhde? Millainen käsitys juutalaisilla on kristinuskosta ja erityisesti Jeesuksesta? Millainen on juutalaisten Messias-usko?

Risto Santala on pohtinut noita kysymyksiä jo neljä vuosikymmentä.  Hän on myös kirjoittanut niistä useampaankin kertaan. Nyt tuloksena on tiivis, runsaasti sitaatteja sisältävä, alati lähteisiin viittaava ja raamatunkohtia vilisevä kirja, joka ei päästä lukijaansa helpolla.

Kyseessä on perusteellinen tutkimus, joka saattaa uuvuttaa tottumattoman lukijan. Toisaalta, jos olet kiinnostunut juutalaisuudesta, kristinuskon juurista ja juutalaisten evankelioinnista, niin kirja palkitsee sinut valtavalla määrällä tietoa, viisasta analyysiä ja taustoja.

Michael Howard

Vääristynyt evankeliumi

Out of Africa, 172 sivua

Seuraava kirja käsittelee osittain samoja asioita kuin ”Kenen te sanotte minun olevan?”. Myös Michael Howardin ”Vääristynyt evankeliumi” korostaa Jeesuksen keskeisyyttä ja etsii kristinuskon juuria ja alkuseurakunnan mallin mukaista toimintaa.

Yhtäläisyyksien lisäksi kirjoilla on myös suuria eroja. Kun Risto Santala puhuu vanhan ja viisaan rovastin akateemisella perusteellisuudella, niin Michael Howard soittaa korvamme juuressa herätyskelloa ja vilkuttelee lukijansa silmien edessä varoitusvaloja. 

Howard  antaa ympäri korvia kristinuskolle, joka vesittää evankeliumin synnistä, rististä ja parannuksenteosta, Hän ei hyväksy kirkkoja eikä seurakuntia, jotka mukautuvat yleiseen mielipiteeseen. Hän sanoo jyrkästi EI niille, jotka nostavat tiedon ja yleisen mielipiteen Raamatun, elävän uskon ja Jumalan voimatekojen yläpuolelle. Hän antaa ujostelematta ympäri korvia kokonaisille kirkkokunnille ja monille tunnetuille hengellisille johtajille. Erityisryöpytyksen saavat oppineet liberaaliteologit ja menestysteologiaa edustavat uskonliikkeen johtajat. Sanojensa vakuudeksi Howard kertoo tunnusteoista, joilla Pyhä Henki on vahvistanut ehjänä ja kokonaisena julistetun sanan.

Tämä kirja ärsyttää varmasti monia. Tuskinpa löytyy montaakaan kristittyä, jotka olisivat kaikesta kirjoittajan kanssaan samaa mieltä. Itsekin harkitsin kirjaa lukiessani pariinkin kertaan sen laittamista syrjään. Tässä mielessä rosoinen ja diplomatiasta täysin tietämätön Howard muistuttaa hieman Vanhan testamentin profeettoja. Hekään eivät juuri kiitosta saaneet, vaikka olivat Jumalan asialla.

Tämä jos mikä on kirja, johon on tarpeen soveltaa Paavalin ohjetta: Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on. Tältä pohjalta luettuna ”Vääristynyt evankeliumi on terveellisesti ravistelevaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa olla nukahtamatta yleisen mielipiteen ja uskontojen välisten dialogien tuutulauluihin.

Lea Kranz

Lasiseinän takana

Aikamedia, 128 sivua

Lea Karanz vieraili Kirja –ohjelmassa hieman runsas vuosi sitten. Tuolloin esillä oli hänen hauska ja räiskyvä kirjansa ”Suolaista ja makeaa”. Juttelimme yhdessä hänen rehevästä huumoristaan ja elämänkokemustensa iloisen kirjavasta räsymatosta.

Kädessäni on jälleen Lea Kranzin kirja.  Tämän runomittaisen kirjan sivuilla me kohtaamme hyvin erilaisen Lea Kranzin, herkän, haavoittuneen ja valtavan surun keskellä kamppailevan. Kirjan nimi on ”Lasiseinän takana”.

Kirja kertoo kolmen vuosikymmentä sitten tapahtuneesta Le Kranzin tyttären kuolemasta lääkkeiden yliannostukseen. Lapsensa menettänyt äiti käy kirjassaan läpi tytön syntymän, lapsuuden, vaikeuksien kasautumisen, kaikille järkytyksenä tulleen kuoleman ja sen aiheuttamista tunnemyrskyistä ja itsesyytöksistä selviytymisen. Lea Kranzin omien tekstien lisäksi kirjassa on sekä menehtyneen tyttären Nean että tämän sisaren Anne-Leenan tekstejä. Varsinkin Nean tekstien äärellä lukijalta nousee väkisinkin pala kurkkuun.

”Lasiseinän takana” sisältää samanlaista kärsimyksen ja Jumalan kaikkivaltiuden pohdintaa, jota voimme lukea Raamatusta Jobin kirjasta. Samalla tavalla kirja kertoo myös lohduttamaan saapuneiden taitamattomuudesta ja omahyväisestä syyllistämisestä. Kaiken kaikkiaan Lea Kranzin järkyttävä ja samalla Jumalan rakkauteen luottava kirja on erinomaista luettavaa kaikille surun keskellä eläville ja heidän läheisilleen.