Pasi Turunen 26.3.

Petri Mäkilä - Pasi Turunen (toim.)

Jumalan sana, Inspiroitu ja erehtymätön

Kuva ja Sana, 220 sivua

Aloitan ajankohtaisella ja uskomme kannalta keskeisellä asialla, josta on viime aikoina esitetty hyvin monenlaisia käsityksiä: Onko Raamattu erehtymätöntä Jumalan sanaa vai kokoelma ihmisten eri aikoina kirjoittamia kulttuurisidonnaisia tarinoita?

Mitä mieltä sinä olet?

Olitpa mitä mieltä tahansa, niin sinun kannattaa tutustua Petri Mäkilän ja Pasi Turusen toimittamaan kirjaan ”Jumalan sana, inspiroitu ja erehtymätön. Mäkilän ja Turusen lisäksi kirjaan ovat kirjoittaneet Hannu Vuorinen, Martti Ahvenainen, Juha Ahvio, Tapio Puolimatka ja Leif Nummela. Artikkeleissa pohditaan Jumalan puheen kuuntelemista, Jeesuksen ja apostolien suhdetta pyhiin kirjoituksiin, Raamatun rakennetta ja syntyä sekä myös niitä virheitä, joita Raamatusta on väitetty löytyvän.

Kirjaa voi sanoa Raamatun apologiaksi, puolustuspuheeksi. Siinä tartutaan kiertelemättä niihin syytöksiin, joilla Raamatun asemaa ja arvovaltaa on yritetty horjuttaa. Tällaisen kritiikin kestämättömyys osoitetaan nostamalla historiasta ja tutkimustuloksista onnistuneella tavalla esille syytökset kumoavia tosiasioita. Kiitosta kirja saa myös lopussa olevista taustoja selvittävistä liitteistä sekä raamatunlukuoppaasta ohjeineen ja kalentereineen.

On selvää, että näin suuressa kirjoittajajoukossa ilmaisun tyylit ja tavat ovat hyvinkin erilaisia. Tällaista epätasaisuutta voi katsella myös vahvuutena. Jos esimerkiksi teologian tohtorin ja dogmatiikan dosentin Juha Ahvion tai valtiotieteen ja kasvatustieteen tohtorin Tapio Puolimatkan teksti saa tiiviissä asiakeskeisyydessään lukijan hetkittäin hengästymään, niin sopiviksi suvantopaikoiksi voi niiden perään löytää vaikkapa teologian maistereiden Leif Nummelan ja Pasi Turusen notkeasti soljuvat ja kokeneen toimittajan selkeydellä kirjoitetut osuudet.

Wilfrid Stinissen,

Tosi ihminen, Kirja luomisesta ja pyhyydestä,

Kirjapaja, 221 sivua

Sanomalehdillä on oma tärkeä tehtävänsä, aikakauslehtiäkin tarvitaan ja kirjoissa päästään vielä syvemmälle. Kirjojen maailmassa vallitsee samanlainen jako nopeasti luettavien ja helposti omaksuttavien sekä vieläkin hieman vaativampien teosten kesken.

Joskus on hyvä vähentää vauhtia ja pysähtyä ajattelemaan hieman tavallista pitempiä ja syvemmälle luotaavia ajatuksia. Wilfrid Stinissenin kirja ”Tosi ihminen, Kirja luomisesta ja pyhyydestä” on oivallinen matkakumppani tällaiselle Raamatun sanaan ja omaan sisimpään tehtävälle pyhiinvaellukselle.

Wilfried Stinissen on belgialainen filosofian tohtori, katolinen pappi ja karmeliittamunkki, joka on asunut Ruotsissa vuodesta 1967 lähtien. Hän rakentaa kristittyjen yhteyttä sitoutumalla tiukasti Raamattuun ja kirjoittamalla syvällisesti, viisaasti ja silti lempeästi. Stinissenin tekstin ääressä löytää jatkuvasti uusia näkökulmia ja oivalluksia. Niinpä ei ole ihme, että hänen kirjojaan on Suomessakin julkaistu jo melkoinen pino.

Kirja ”Tosi ihminen” vie lukijansa luomiseen, paratiisiin, Jumalan läsnäoloon ja siihen luodun ja Luojan eheään yhteyteen, jonka ihminen rikkoi. Näistä lähtökohdista Stinissen kuljettaa lukijaa ihmisenä olemisen labyrintin läpi löytämään elämän tarkoituksen, sovituksen ja Jumalan Pyhyyden. Kun tietää, mistä me kaikki olemme lähtöisin ja minne matkalla, polku käy helpommaksi kulkea, monet arvoitukset avautuvat ja ympärillä vellova maailma kiireineen ja kriiseineen jää lähinnä vain taustakohinaksi.  

Espen Ottosen,

Minun homoseksuaalit ystäväni,

Uusi Tie, 173 sivua

Norjalaisen lähetysjärjestön viestintäjohtajan ja Utsyn-lehden päätoimittajan Espen Ottosen’in kirja ”Minun homoseksuaalit ystäväni” on saanut lisäotsikoksi ”Kymmenen tapaa suhtautua homoseksuaalisiin tunteisiin”.

Kirjan alussa Ottosen kertoo julkisuuden henkilöistä, jotka ovat aiemmin vastustaneet homoseksuaalisia suhteita, mutta ovat muuttaneet kantansa, kun joku heille läheinen henkilö on niin sanotusti tullut ulos kaapista eli kertonut julkisesti olevansa homoseksuaali. Tämän jälkeen Ottosen toteaa, että on myös olemassa paljon ihmisiä, jotka siitä huolimatta, että ovat homoseksuaaleja, uskovat sellaisten tunteiden toteuttamisen olevan vastoin Jumalan sanaa. Kirjan seuraavilla sivuilla kymmenen tällaista henkilöä kertoo oman tarinansa ja oman tapansa elää homoseksuaalisten tunteiden kanssa.

Kertojina on miehiä ja naisia. Useimmat kertomukset käyvät kronologisesti läpi asianomaisen lapsuuden, seksuaalisten tunteiden heräämisen ja homoseksuaalisten taipumusten sovittamisen yhteen Raamatun selkeän sanan kanssa. Osa on päätynyt elämään selibaatissa, muutamat ovat erilaisten vaiheiden jälkeen voineet löytää itsensä uudelleen ja perustaa perheen. Joidenkin kamppailu asian kanssa jatkuu edelleen.

Kiinnostavien elämäntarinoiden joukossa on useita, joista löytyy yllättävän paljon syvyyttä, taustaa ja asiatietoa. Homoliikkeiden kannattajien ja tasa-arvon nimissä homoparien siunaamista vaativien olisi syytä lukea huolella tämä kirja ja erityisesti Björn Helge Sandvein kertomus. Suuren osan elämästään pappien kouluttajana sekä kreikankielen ja kreikkalaisen kulttuurin asiantuntijana työskennelleellä miehellä on kertoa asioita, joista harvoin saamme lukea. Hänen yhteenvetonsa Paavalin, Jeesuksen ja Vanhan testamentin kirjoitusten yksiselitteisyydestä sietäisivät tulla laajasti tunnetuiksi.

Henkilöhistorioiden jälkeen kirjassa on kaksi laajaa lukua ”Puhuuko Raamattu selkeästi homosuhteista?” ja ”Tasapainoa homokeskusteluun”. Viimeksi mainitulla saralla eli maltillisuuden ja tasapainoisen keskustelun käymisessä kirja näyttää hienolla tavalla hyvää esimerkkiä.

Pia ja Mikko Pyhtilä,

Chapu Chapu, Kotona maailmalla,

Suomen Lähetysseura, 168 sivua

Pia ja Mikko Pyhtilän kirjalla on hauska nimi: ”Chapu Cahapu, Kotona maailmalla”. Perheen lähdöstä Tansaniaan lähetystyöhön ja siellä koetuista vaiheista kertova kirja oli muutoinkin todella iloinen tuttavuus. Ulkoasultaan ja taitoltaan kaunis kirja on ehdottomasti parhaita lähetystyöstä lukemiani. Kerronta on erinomaista, havainnot tarkkoja ja hauskoja sekä myös kiinnostavia. Lyhyet runomuotoiset osuuden lukujen välissä ovat osuvia ja ajatuksia herättäviä. Kokonaisuus on sellainen, että lukija saa samojen kansien välissä erinomaisen nojatuolimatkan Tansaniaan, paljon tietoa sikäläisestä hengellisestä elämästä ja runsaasti mietittävää.

Kirja mm. kyselee, mistä oikein johtuu, että täällä yltäkylläisyyden ja tavarapaljouden keskellä elää totinen ja masennukseen taipuvainen kansa, mutta siellä missä kaikesta on puutetta ja olot ovat yksinkertaisia, kirkot täyttyvät iloisista, hymyilevistä, toisistaan välittävistä ja upealla tavalla Jumalaa ylistävistä ihmisistä? Olisikohan se niin kuin eräs tansanialainen nainen lähettipariskunnalle sanoi: ”Teillä eurooppalaisilla on paljon ongelmia, koska teillä on isot talot ja paljon tavaraa. Minulla on vähän ongelmia, koska minulla on pieni talo ja vähän tavaraa.”

Todella hyvä ja rakastavalla sydämellä kirjoitettu kirja!