Pekka Simojoki 28.2.2010

Pekka Simojoki

Joka päivä joka hetki

Minerva, 46 sivua

Teologian maisteri Pekka Simojoki tunnetaan hengellisistä lauluistaan. Hän on syntynyt Kemissä mutta viettänyt lapsuutensa Afrikassa lähetystyöntekijöiden perheessä. 

Pekka Simojoen lauluja on kertynyt huikea määrä, kaikkiaan noin 600. Esimerkiksi nykyisessä virsikirjassa on viisi hänen säveltämäänsä virttä. Hän on myös perustanut Exit-yhtyeen sekä Jakaranda- ja EtCetera -kuorot.

Kirjansa ”Joka päivä, joka hetki” saatesanoissa Pekka Simojoki kertoo, miten joskus elämän ohikiitävä hetki tarttuu kynän kärkeen, siveltimen piirtoon tai kitaran kieliin. Sellainen hetki jää taiteilijan tallentamana elämään meidän keskellämme runona, lauluna tai maalauksena.

Kirja on syntynyt kahden sukupolven yhteistyönä. Pekka Simojoen mainitsemat ohikiitävät hetket on siinä ikuistettu sanoina, sävelinä ja herkkinä akvarelleina. Teksti on Pekka Simojoen. Kaunis kuvitus on hänen äitinsä Aila Simojoen siveltimestä.

Sanoitukset, joita olemme tottuneet kuulemaan laulettuina ja taitavasti sovitetun säestyksen kera, avautuvat kirjan sivuilta luettuina luontevina.  Kirjassa ihmetellään Jumalan luomistyön suuruutta, ihmisen pienuutta ja sitä turvallista siltaa, jonka usko rakentaa näiden kahden välille. Yön ja roudan maasta nousee uutta elämää. Jäätyneet virrat sulavat ja toivo virtaa väkevänä saaden sielujen autiomaat viheriöimään.

Ja juuri tällaisia tulevaisuuden ja toivon näköaloja meidän ahtaalle ajettu aikamme tarvitsee.

Joel Osteen

Tule hyvästä paremmaksi

Kuva ja Sana, 364 sivua

Tunnetulla amerikkalaisella pastorilla ja kirjailijalla Joel Osteenilla on selvästi rohkaisemisen armolahja. Ensimmäisessä kirjassaan ”Elämän paras nyt” hän neuvoi meitä irrottautumaan menneen haikailusta ja tulevan pelkäämisestä sekä elämään täyttä elämää tämän hetken mahdollisuuksien keskellä.

Uusi kirja ”Tule hyvästä paremmaksi” jatkaa samalla polulla. Se haluaa innostaa lukijaa löytämään piilevät kykynsä. Asiaa käydään jälleen läpi seitsemän pääluvun ja lukuisten alalukujen muodossa. Opetellaan jatkamaan sinnikkäästi eteenpäin ja suhtautumaan myönteisesti omaan itseen. Kehitetään parempia ihmissuhteita ja tottumuksia. Hyväksytään se paikka ja tilanne, johon me itse kukin olemme syntyneet. Lopuksi vielä kehitetään sisäistä elämää ja opetellaan olemaan innostuneita elämästä jota me itse kukin juuri nyt elämme.

Kuulostaako kovin yksinkertaiselta?

Sitä se loppujen lopuksi on, jos luotamme Jumalan rakkauteen ja niihin siunauksiin, joita hänellä on varattuna elämäämme. Luottamuksen kautta pääsemme vähitellen irti vaikeuksiimme tuijottamisesta ja itsemme vähättelystä. Elämä uskaltaa avautua ulospäin ja silloin tulevat mahdollisiksi myös ne siunaukset, kutsumukset ja hyvät teot, jotka Jumala on jo ennalta meitä varten valmistanut.

Amerikkalaisia kirjoja arvostellaan usein siitä, että niissä asiat esitellään kovin helposti ratkaistavina. Kun toteutat nämä seitsemän kohtaa, niin tulet onnelliseksi. Tohdin silti väittää, että tällainen konkreettinen ja esimerkein höystetty tapa opettaa on useimpien meidän kohdalla tehokkaampi kuin sellainen, missä asioita pyöritellään laajasti ja akateemisesti tyyliin toisaalta ja toisaalta. Jos joku kysyy tietä johonkin kaupunkiin, on parempi antaa selkeät ohjeet sotkematta mukaan tietoja muista vaihtoehdoista tai reitin historiasta.

Aune-Inkeri Björkström

Rikotut rajat

Uusi Tie, 175 sivua

Aune-Inkeri Björkströmin kirja ”Rikotut rajat” käsittelee rohkealla ja puhuttelevalla tavalla kipeää ja arkaa asiaa.  Kertoessaan Marjan tarinan kirja paljastaa hätkähdyttävän suorapuheisesti, miten kauhea ja tuhoisa asia insesti eli lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on.

Tiedotusvälineissä kerrotaan insestin seurauksena käydyistä oikeusjutuista lähes päivittäin. Jutut kuitataan pikku uutisina ja syylliset selviävät usein teoistaan niiden seuraamuksiin nähden perin lyhyillä vankeustuomiolla tai jopa ehdonalaisella.

”Rikotut rajat” osoittaa vakuuttavasti, miten hirveällä tavalla insesti vaurioittaa lapsen elämää. Itse tapahtuma voi olla painunut unohduksiin monenlaisten muistilukkojen ja suojamuurien taakse. Silti teon seuraukset vielä vuosikymmentenkin jälkeen tuhoavat ihmissuhteita, rikkovat avioliittoja ja johtavat jopa itsemurhiin.

Kirjassa ”Rikotut rajat” Marja kertoo nimimerkin suojasta avoimesti oman järkyttävän historiansa. jota Samalla Marjan tarina osoittaa, että vaikka insestin uhrin toipumisen tie on pitkä ja raskas, niin näinkin kauheasta asiasta on mahdollista selvitä. Uskolla, rukouksella ja Jumalan rakkaudella on tässä tärkeä osuutensa. 

Niilo Rauhala

Hän ei väisty viereltäsi

Kirjapaja, 159 sivua

Sairaalapappi ja runoilija Niilo Rauhala on kirjoittanut kirjan ”Hän ei väisty viereltäsi, Pientä puhetta sairaille”.

Niilo Rauhala on toiminut lähes 20 vuotta sairaalapappina. Hänen sielunhoidollinen näkökulmansa ja runoilijan herkkyytensä auttavat lukijaa kohtaamaan sairauteen liittyvät kysymykset. Lyhyet tekstit, runot, raamatunjakeet ja virsien säkeet ovat niitä armon ja lohdutuksen pitkospuina, joita pitkin Rauhala saattelee lukijaansa halki kivun ja kärsimyksen suon. Luvassa ei ole pikavoittoja eikä pinnallista lohduttelua. Ainoa, mikä varmasti kestää ja kantaa, on Jumalan armo.

”Hän ei väisty viereltäsi” on hyvällä tavalla vanhanaikainen ja juureva kirja. Se rohkaisee sairautensa kanssa kamppailevaa ja myös hänen omaisiaan luottamaan jopa elämän pimeimmissä laaksoissa Jumalan läsnäoloon, rakkauteen ja huolenpitoon.

Ulla-Rosa Rautiainen

Riekonsulka

Päivä, 143 sivua

Ulla-Rosa Rautiaisen ”Riekonsulka” on syntynyt taipaleella taivaan ja maan välillä. Nelikymppisen naisen unelmana oli ollut tehdä yksinäinen sadan kilometrin vaellus halki asumattomien erämaiden ja Lapin kiveliöiden Sevettijärveltä aina Norjaan Jäämeren rantaan saakka.

Unelmat on annettu toteutettaviksi. Niinpä Ulla-Rosa eräänä päivänä löytää itsensä pohjoisen luonnon keskeltä vaeltamassa yksinään kohti pohjoista. Värikkäitä ja jännittäviäkin kokemuksia tuolta reissulta kertyi kirjaksi asti.

Luonnon ja vaelluksen rasitusten lisäksi sen sivuilla on läsnä Jumalan luonto. Yksinäisyydessä ja luonnon sylissä vaeltaja löytää aivan uudenlaisen suhteen Jumalaan. Samalla hän saa oppia paljon uutta myös itsestään.

”Riekonsulka” on hyvin kirjoitettu kuvaus retkestä, joka suuntautui yli tuntureiden, mutta vei samalla oman sisimmän herkimmille poluille.

Ehkäpä Jumala on annettava meille tällaisia arjen askareista pois tempaavia unelmia, jotta hän saisi meidät edes hetkeksi hiljenemään, rauhoittumaan ja kuuntelemaan, mitä hänellä on meille asiaa.