Pertti Repo 24.8.2008
Pertti Repo
Minä olen, Mietiskelyjä Mooseksen matkassa
Suomen Lähetysseura, 67 sivua
Jokainen kirja on matka. Se voi olla matka omaan sisimpäämme tai vaikkapa omien tunteittemme ja asenteittemme parempaan tuntemiseen. Kirja voi olla matka myös uusiin oivalluksiin, löytöihin tai jännittävä nojatuolimatka sinne, mihin emme oikeasti voi tai uskalla matkustaa.
Pertti Revon kirja ”Minä olen” on jo kokonsa puolesta matkantekijän teos. Näppärän kokoinen kirja mahtuu mukaan matkalle kuin matkalle.
Kannen alaotsikko ”Mietiskelyjä Mooseksen matkassa” kertoo kirjan luonteen. Alussa Pertti Repo esittelee matkasuunnitelman sekä matkaseurueen jyhkeimmän hahmon Mooseksen. Kun alkumuodollisuudet on näin hoidettu, yhteinen matka voi alkaa. Kirjan lukija saa taivaltaa neljän viikon ajan Pertti Revon opastamana sekä päivittäisten tekstien kautta Mooseksen elämästä oppien ja lukemaansa sulatellen.
Mietiskelyä ja syventelyä helpottamaan Pertti Repo antaa kirjan alussa vinkkejä eläytymisestä ja tekstin äärellä viipyilemisestä. Jokaisen päivittäisen luvun alussa kerrotaan, mihin raamatunkohtaan päivämatka mietiskelyineen perustuu. Lopussa on kyseisiin pohdintoihin sopiva lyhyt rukous.
Pieni ”Minä olen” vie lukijansa suurelle ja koskettavalle matkalle hiljentymisen, rauhoittumisen ja hengellisten löytöjen maailmaan. Kirja tarjoaa hyvät lähtökohdat henkilökohtaisen kilvoittelulle ja yksityiselle hiljaisuuden retriitille omassa rukouskammiossa tai vaikkapa luonnon keskellä.
Mitä mietiskely on? Kuinka me voimme kaiken touhun keskellä rauhoittua edes puoleksi tunniksi?
Luen ohjelman lopuksi Pertti Revon kirjasta muutamia yksinkertaisia käytännön ohjeita hiljentymisestä ja mietiskelystä. Sitä ennen me kuitenkin käymme läpi tämän ohjelman muut kirjat. Ja aivan ensimmäiseksi toivotamme tervetulleeksi viikon vieraamme ja ”Minä olen” kirjan matkaoppaamme.
OHJELMAN MUUT KIRJAT
Sabine Kuegler
Viidakkolapsi
Loistopokkarit, 308 sivua
Mitä arvelet tapahtuvan, kun viisivuotias eurooppalainen lapsi muuttaa lähetystyössä olevien vanhempiensa kanssa Indonesiaan Länsi-Papuaan sademetsän kätköissä sijaitsevaan alkuasukaskylään, jossa eletään vielä kivikautta? Mitä lapsen kehitykseen vaikuttaa se, että hän elää kulttuurissa, missä verikostoa ja jopa ihmissyöntiä vielä tuolloin pidettiin tavallisina elämään kuuluvina asioina?
Sabine Kueglerin kirja ”Viidakkolapsi” kertoo vastauksen noihin kysymyksiin erittäin eloisalla tavalla. Sabine kertoo oman ja vanhempiensa tarinan niin mukaansatempaavasti, ettei kirjaa tahdo malttaa laskea kesken lukemisen kädestään.
Suurin osa kirjasta kertoo elämästä sademetsän keskellä. Nuo sivut tarjoavat yllätyksen toisensa jälkeen. Sademetsän heimon tavat ja ruokailutottumukset saavat länsimaiseen kulttuuriin syntyneen haukkomaan epäuskoisena henkeään.
Kirjan lopussa Sabine kertoo, millainen kulttuurishokki hänelle oli paluu Eurooppaan, missä elämä osoittautui paljon armottomammaksi kuin alkuasukkaiden keskellä. Viidakossa kasvaneen nuoren naisen silmin katsottuina monet meidän tapamme ja touhumme osoittautuivat kummallisiksi ja jopa kyseenalaisiksi.
”Viidakkolapsi” on noussut monissa maissa myyntitilastojen kärjen tuntumaan. Tämä ei ole ihme, sillä kirja on paljon enemmän kuin nojatuolimatka tai pintapuolinen kurkistus ”jännittävien villi-ihmisten” maailmaan.
David Petts
Armolahjat seurakuntaa rakentamassa
Aikamedia, 329 sivua
David Pettsín kirja ”Armolahjat seurakuntaa rakentamassa” osuu jo nimellään naulan kantaan. Pyhä Henki jakaa Jeesuksen seuraajille armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi, ei henkilökohtaisiksi arvomerkeiksi tai palkinnoiksi. Raamatun mukaan Pyhä Henki vahvistaa julistetun sanan ihmeillä ja tunnusteoilla. Sellaisessakin tilanteessa armolahja on Sanan, ei yksittäisen kristityn palveluksessa.
Tähän asti kaikki voinevat nyökytellä hyväksyvästi. Yksimielisyys alkaa sitä vastoin rakoilla, kun ryhdytään laatimaan listoja armolahjoista tai ruotimaan niiden ominaisuuksia. Eri kirkoilla ja seurakunnilla on tässäkin asiassa toisistaan poikkeavia tulkintoja ja traditioita.
David Petts on kansainvälinen raamatunopettaja ja emeritusprofessori. Hän kuuluu Maailman helluntaiyhteisön hallitukseen, mikä myös näkyy kirjan tekstissä. Tämä älköön kuitenkaan estäkö protestantteja tai katolisia enempää kuin ketään muutakaan tarttumasta ennakkoluulottomasti ja rohkeasti kirjaan. ”Armolahjat seurakuntaa rakentamassa” tarjoaa paljon hyvää, raamatullista ja selkeästi esitettyä asiaa, josta riittää meille kaikille paljon opittavaa.
”Armolahjat seurakuntaa rakentamassa” on hyödyllinen tietokirja. Jokainen lukekoon sitä omasta taustastaan ja seurakunnastaan käsin avoimin mielin. Hyvän lukuohjeen tälle kuten monille muillekin kirjoille saamme apostoli Paavalilta. Hän toteaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5. luvussa viisaasti: ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää”.
Pienten suuria kysymyksiä
Kirjapaja, 237 sivua
Missä minä olin ennen kuin synnyin? Miksi pitää kasvaa isoksi? Miksi ilkeitä ihmisiä on olemassa? Kuka Jumala on? Mitä tähtien takana on?
Moni aikuinen on joutunut vaikeaan tilanteeseen yrittäessään vastata tällaisiin lasten tekemiin syvällisiin kysymyksiin.
Kirja ”Pienten suuria kysymyksiä” antaa hyvät ja perustellut vastaukset viiteenkymmeneen lasten useimmin tekemään kysymykseen. Lisäksi kirjassa on kymmenen hauskasti kerrottua Raamatun kertomusta, jotka auttavat ymmärtämään elämän suuria arvoituksia.
Kovin lopullisia tai ehdottomia vastauksia kirja ei selkeästä kristillisestä lähtökohdastaan ja opetuksestaan huolimatta tarjoa. Niinpä kirja sopii kaikille kristityille perheille eräänlaiseksi perusteokseksi, jota vanhemmat lapsen kanssa keskustellessaan voivat harkintansa ja oman uskonsa mukaan täydentää.
Kirjan toisena keskeisenä tavoitteena on opettaa lasta pienestä pitäen käymään rohkeasti keskustelua myös vaikeista asioista. Kolmas tavoite on opastaa lasta suhtautumaan suvaitsevaisesti eri tavalla ajatteleviin lähimmäisiin.
Nasevalla kuvituksella, sarjakuvia apuna käyttäen ja upealla ulkoasulla kirjasta on saatu kerrassaan onnistunut kokonaisuus, johon tarttuu mielellään. ”Pienten suuria kysymyksiä” sopii luettavaksi nelivuotiaan tai sitä vanhemman lapsen kanssa. Kirja on mainio vastausten antaja sekä keskustelujen avaaja myös sellaiselle lapselle, joka osaa itse lukea.
