Riitta Lemmetyinen 17.1.2010

Riita Lemmetyinen

Anna sydän avara, Toivon ja rohkaisun tarinoita

Minerva, 55 sivua

Kuultu hyvä tarina on kuin liimapaperi. Se tarttuu mieleen ja samalla muistissa säilyvät monet muut tuon hetken asiat. Usein saarnoistakin muistaa parhaiten niiden yhteydessä kerrotut tarinat. Ja kun tarinan palauttaa mieleen, muistuu ehkä myös jotain muuta saarnan sisällöstä.

Tarina on ihmiskunnan vanhin opettamisen muoto. Kun kirjoittamista ei vielä tunnettu, opitut asiat ja tavat siirtyivät seuraaville sukupolville leiritulilla kerrottuina tarinoina.

Pari vuotta sitten ilmestyi Riitta Lemmetyisen kirja ”Suurempi kuin sydämeni, Uskon ja toivon tarinoita”. Mitä ilmeisimmin Riitta Lemmetyinen rakastaa tarinoita, sillä kauppoihin on jälleen tullut häneltä uusi tarinakirja. Sen nimi on ”Anna sydän avara, Toivon ja rohkaisun tarinoita”.

Juuri toivoa ja rohkaisua aikamme kaipaa. Katsotaanpa siis, millaisia tarinoita kirja meille tarjoilee.

Kirja alkaa vauhdikkaasti tarinalla ”Tahnaisti ja antitahnaisti”. Siinä kritisoidaan hauskan tarinan muodossa kristittyjen välisiä oppiriitoja ja raja-aitoja. Hyvä ja tarpeellinen aihe ja tarina. Kristittyjen keskinäisen jurottamisen loppumiseksi totisesti tarvitaan toivoa ja rohkeutta. Vaikuttaa siis lupaavalta. Jatketaan siis eteenpäin.

Kirja etenee luontoaiheisin kuvin ja pienin tarinoin, joissa vuorottelevat omat ja yhteiset, pienet ja hieman suuremmat aiheet. Joidenkin kohdalla lukija saa iloiset naurut, muutama raapaisee sen verran syvältä, että tarina jää pyörimään mieleen pitemmäksikin aikaa. Kirjoittajan aloittama prosessi saa näin jatkua lukijan ajatuksissa.

Tarinoiden yhteydessä on enimmältään luontoaiheisten kuvien lisäksi pieniä rukouksia. Niinpä kirjaa voi sanoa paitsi tarinakokoelmaksi myös hartauskirjaksi. Hyvän tarinan jälkeen on sopiva hetki pysähtyä rukoilemaan ja miettimään, mitä tarina ja rukous kenties saivat omassa sisimmässä liikkeelle.

John & Stasi Eldredge

Valloittava salaisuus

Voiko naisen sielua ymmärtää

Päivä, 237 sivua

Pari vuotta sitten ilmestyi suomeksi John Eldredgen kirja ”Villi ja vapaa”.  Siinä hän kyselee huumorilla sanottavansa höystäen, missä ovat seurakuntien miehekkäät miehet ja naiselliset naiset? Jumala loi meidät miehiksi ja naisiksi, mutta mitä ovat aito miehisyys ja naisellisuus?

Nyt John Eldredge on kirjoittanut yhdessä vaimonsa Stasin kanssa kirjan ”Valloittava salaisuus”. Kannessa lukee lisäotsikkona ”Voiko naisen sielua ymmärtää?” Jos painopiste oli Villissä ja vapaassa miehen mietteissä, niin tämä kirja keskittyy naisen unelmien, ajattelutavan ja ennen kaikkea sydämen ymmärtämiseen.

Pariskunta tuskastui lopullisesti markkinoilta löytyviin kirjoihin, joiden sanoma tuntuu olevan: ”Et ole nainen, joka sinun pitäisi olla – mutta jos teet seuraavat kymmenen asiaa pääset luokalta”. Niinpä he päättivät kirjoittaa kirjan, jossa aarre nimeltä naisen sydän nostetaan ihasteltavaksi sekä niin naisten kuin miestenkin elämän rikkaudeksi.

”Valloittava salaisuus” on hauska ja samalla syvällinen, herkkä ja silti asioita rohkeasti käsittelevä. Hyvin kerrotut esimerkit ja vahva sitoutuminen Jumalan sanaan kuljettavat miehistäkin lukijaa turvallisesti ja käytännöllisesti naisen sydämen ymmärtämiseen ja arvostamiseen.

Kirjaa lukiessa tulee hyvä ja turvallinen olo. Miehen ja naisen välisen ihastuksen, rakkauden ja keskinäisen arvostuksen ohessa läpi kirjan kulkee vahvana Jeesuksen meitä kaikkia kohtaan tuntema rakkaus, johon hän odottaa meidän vastaavan. Jumala on osoittanut ja yhä osoittaa rakkauttaan meitä monilla tavoilla. Sen oivaltaminen avaa sydämet myös keskinäiselle rakkaudellemme.

Ulla Ingman, Sari Ahola

Valittu vainottu kansa

Aikamedia, 128 sivua

Ulla Ingmanin kirjoittama ja Sari Aholan kuvittama ”Valittu vainottu kansa” on yllätyksellinen teos. Kun kirjan ottaa käteen, odottaa löytävänsä kauniiden maalausten lomaan sijoitettuja lyhyitä tekstejä, kenties psalmien säkeitä tai muita raamatunkohtia.

Tällaisin odotuksin kirjaan tarttunut lukija yllätetään. Kyse onkin Raamatun lähtökohdista kirjoitetusta juutalaisuuden ja juutalaisen kansan seikkaperäisestä kuvauksesta.

Kirja käy järjestelmällisesti ja mielenkiintoista tietoa tarjoillen läpi juutalaisen kansan historiaa, uskontoa, kulttuuria sekä myös tätä päivää. Moni lukija yllättynee havaitessaan, miten monenlaisiin opillisiin suuntauksiin juutalainenkin uskonto on jakautunut. Myös juutalaiset tavat, juhlat ja kirjallisuus esitellään kuljettaen koko ajan mukana asiaan liittyviä Raamatun tekstejä. Johtuneeko kirjan ”maalauksellisesta ulkonäöstä”, mutta kirja onnistuu todella yllättämään iloisesti perusteellisuudellaan, monipuolisilla tiedoillaan ja vahvalla raamatullisuudellaan. Siis mitä sopivin kirja sekä rutinoidulle Israelin kävijälle että juutalaisten vaiheista ja merkityksestä täysin tietämättömälle.

Sari Aholan kuvitus on herkkää ja rauhallista. Se tavoittaa onnistuneesti kirjan tekstin luoman tunnelman. Kyse ei koskaan ole vain tiedosta. Parhaimmatkin tiedot ovat hyödyttömiä, jos sydämen asenne on nurja. Myös tässä asiassa suurin on Paavalin sanoja lainatakseni rakkaus. Vasta silloin, kun sydämessä on saanut syttyä rakkaus Jumalan sanaa ja suunnitelmia kohtaan, tieto alkaa elää ja koko juutalaisten tilanne voi avautua aivan uudella tavalla.

Risto Santala

Pieni astia pyhässä maassa

Perussanoma, 155 sivua

Risto Santalan kirja ”Pieni astia pyhässä maassa” on syntynyt Israelissa surutyön tuloksena. Perheen pikkuinen poika Ismo, joka oli ollut tiedottomana viisi kuukautta, menehtyi viimein sairauteen. Tapahtuma merkitsi vanhemmille vaikeaa matkaa läpi kyynelten laakson, joka kuitenkin muuttui vähitellen hiljaisten lähteiden maaksi.

Kirja kertoo tapahtumista 50 vuoden takaa. Vuosikymmenten varrella kirjasta on otettu yhä uusia painoksia. Tämä on jo kolmastoista painos ja se on nimetty kultakirjapainokseksi.

Mikä on tällaisen pienen kirjan salaisuus. Miksi sitä yhä kysytään ja tarvitaan?

Vastaus löytynee siitä, avoimesta, suorastaan paljaasta tavasta, jolla Risto Santala yhdessä vaimonsa kanssa kirjassa kertoo omasta kyynelten laaksostaan. Toisaalta kirjassa on paljon myös arjen tapahtumia ja jopa hauskoja sattumuksia, jotka saavat auringon pilkistämään tummienkin pilvien lomasta. Ei siis ihme, että omiin kyynelten laaksoihinsa joutuneet ihmiset ovat lukeneet kirjaa vuoroin silmäkulmiaan pyyhkien ja kyynelten läpi hymyillen. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on helpompi yhdessä kantaa.