Riku Rinne 2.5.2010

Riku Rinne

Kohti kirkkaampaa kruunua

Kuva ja Sana, 267 sivua

Elämänkerrat ovat aina kuuluneet luetuimpien kirjojen joukkoon. Suurten persoonallisuuksien vaiheet ovat rohkaisseet ja innostaneet sukupolvia toisensa jälkeen.

Riku Rinteen kirjoittama ”Kohti kirkkaampaa kruunua” ei ole tässä suhteessa poikkeus.  Kruunukalusteen perustajasta Kauko Salmelasta kirjoitettu kirja tempaa lukijansa mukaan monella tasolla. 

Päällimmäisen ihailun ja hämmästyksen tason kirja tarjoaa siinä, miten köyhän siirtolaisperheen pojasta tulee menestyvä liikemies. Huomattavasti syvemmältä lukijaa koskettaa se, miten jo pienenä poikana uskon asioista syvästi kiinnostunut Kauko kaikkien vaikeuksien ja haasteiden keskellä löytää henkilökohtaisen uskon. Miten hän kasvaa uskossaan, ottaa osaa seurakuntansa asioiden hoitamiseen ja käy uskonsa varassa läpi monenlaisia vastoinkäymisiä. Erityisen koskettavaa oli lukea, miten Kauko Salmela sairastuttuaan turvautui yksinkertaiseen lapsenuskoon, jonka varassa hän luottavaisena siirtyi rajan yli kohti kirkkainta kruunua.

Kauko Salmelan elämän vaiheet kertova kirja julistaa samalla väkevää evankeliumia ja ylistää Jeesuksen suuruutta. Sujuvasti kirjoitettu, rakenteeltaan mainiosti rytmitetty ja sisällöltään täysipainoinen kirja alkaa vauhdikkaasti ja suorastaan dramaattisesti.  Kauko Salmelan äidin vaiheet sisällissodan kauhujen keskellä ja jopa ammuttavien rivistössä ovat hätkähdyttävää luettavaa.

Riku Rinne on monilahjakkuus, joka toimii koko sydämellään, olipa kyseessä musiikki, kouluvierailu, evankeliointi tai, kuten tässä, lähimmäisen kuunteleminen ja hänen vaiheistaan kirjan kirjoittaminen.

Kyllikki Tukiainen

Amerikanpitsiä ja parsitut liperit

Päivä, 364  sivua

Kyllikki Tukiaisen kirja ”Amerikanpitsiä ja parsitut liperit” on todellisiin tapahtumiin perustuva romaani. Raumalla eletään sodanjälkeisiä vuosia. Savosta länsirannikolle muuttaneen papin kahdeksanhenkinen perhe on täynnä elämää ja vilinää. Raha on tiukassa, eikä meidän aikamme yltäkylläisyydestä ja tavarapaljoudesta osata edes uneksia. Oman säikeensä kertomukseen tuo Martti-papin äiti, joka neljän vuosikymmenen jälkeen palaa Amerikasta asettuakseen asumaan poikansa perheeseen.

Kirjan kerronta on sujuvaa ja erittäin runsaita yksityiskohtia myöten kodikasta. Sotaa seuranneiden vuosien tunnelmat, tavat ja luottamus taivaalliseen Isään kuvataan lämmöllä. Vanhempien ja lasten suhteet saavat kirjassa runsaasti tilaa. Samalla henkilöistä syntyy elävät ja persoonalliset kuvat. Lukijasta tulee tavallaan perheen yhdeksäs jäsen.

Henkilövalikoiman runsaus, kaiken kuvaaminen pienintä yksityiskohtaa myöten ja arkisten tapahtumien paljous vaativat lukijalta varsinkin kirjan alkupuolella keskittymistä. Loppua kohden juoni tiivistyy ja kun henkilötkin ovat siihen mennessä jo tulleet tutummiksi, kertomus vie vahvasti mukanaan.

Sellainen, joka on elänyt oman lapsuuteensa 1940-luvun lopussa ja1950-luvun ensimmäisinä vuosina, kokee kirjan ääressä monia nostalgisia hetkiä. Nuoremmille lukijoille kirja tarjoaa ikkunan aikaan ja maailmaan, joka tuntuu olevan jossain hyvin kaukana menneisyydessä. Ja onhan noista päivistä toki ehtinyt kulua aikaa peräti runsaan puolen vuosisadan verran.

Peter Halldorf

Pyhän tuoksu

Kirjapaja, 192  sivua

Peter Halldorfin erinomainen ja monella tavalla kiehtova kirja ”Pyhän tuoksu” kutsuu lukijansa jännittävälle matkalle kristillisen seurakunnan synnyn ensimmäisille vuosikymmenille sekä jakamattoman kirkon aikaan. Välillä pistäydytään ehtoollisella syyrialaisessa luostarissa, tutkitaan uskon aarteita egyptiläisen koptikirkon hengellisen ohjaajan seurassa ja vietetään yhteyden juhlaa eri kirkkokuntiin kuuluvien veljien ja sisarten kanssa.

”Pyhän tuoksu” on viisas, syvällinen ja samalla hyvin lempeä kirja, jossa ammennetaan voimaa ja sisäistä rauhaa kirkkoisien ja erämaaopettajien aarteista. Tällä matkalla löytyy uskon ytimeen sitoutunut luottamus, joka antaa tilaa ihmisen kaikille aisteille. Pyhän kohtaaminen on samaan aikaan harras, kunnioittava, iloinen ja kaikkia elämän alueita koskettava asia.

Peter Halldorf myös etsii kristittyjen yhteyttä sekä rakentaa nöyryyden ja keskinäisen kunnioituksen siltoja kirkkokuntien välille. Eukaristiasta, Herran Pyhästä Ehtoollisesta löytyy se pyhien salaisuuksien ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisen keskiö, joka kutsuu kirkkokuntiin ja seurakuntiin katsomatta kaikkia kristittyjä. Se keskinäinen yhteys, mitä julkilausumat ja oppikeskustelut eivät ikinä voi tavoittaa, syntyy yhteisen kokemuksen ja Pyhän Hengen ohjaukseen antautumisen tietä.

Peter Halldorf sanoo, että ensimmäinen askel kristittyjen ykseyden kivikkoisella polulla on toisen uskon tunnistaminen ja sen tunnustaminen, että Pyhä Henki on toisessa läsnä. Komas askel on päättäväinen vallasta vallanhalusta luopuminen.

Perinne vaakatasossa eli oman kirkon tai tunnustuskunnan traditioihin sitoutuen on este Hengen toiminnalle ja ykseydelle.

Perinne pystysuorassa suunnassa eli kristinuskon ytimeen ja alkuseurakunnan opettamaan evankeliumiin kiinnittyen säilyttää yhteyden uskon alkuperäisiin elävän veden virtoihin.

Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Ville Auvinen

Anteeksianto

Perussanoma, 138 sivua

Historian Jeesusta, varhaisjuutalaisuuden opetuksia ja ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen näkemyksiä tutkinut Ville Auvinen on Uuden testamentin eksegetiikan tohtori. Hänen kirjansa ”Anteeksianto” kertoo miten radikaali oli Jeesuksen ajatus loputtomasta anteeksiantamisesta.

Jumala, joka armahtaa ja antaa synnit anteeksi, oli juutalaisille entuudestaan tuttu. Vanhassa testamentissa puhutaan paljon laupiaasta ja armahtavaisesta Jumalasta. Ennenkuulumatonta ja lähes käsittämätöntä oli sitä vastoin se, että myös vihamiehille ja jopa omille teloittajille tuli antaa anteeksi. Tällainen ajatus oli täysin vieras ja mullistava sekä juutalaisille, kreikkalaisille että roomalaisille.

Jeesus rukoili ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät”. Ensimmäisen marttyyri Stefanos rukoili kivittäjiensä puolesta: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä”.  Anteeksiantamisen vaatimuksen asettuivat näin aivan uudelle tasolle verrattuna esimerkiksi Vanhan testamentin teksteihin, joissa tuon tuosta pyydetään Jumalaa rankaisemaan ja jopa tuhoamaan viholliset ja väärintekijät.

”Anteeksianto” kuuluu kristinuskon alkutaipaleesta tutkimuksen valossa kertovaan kirjasarjaan, jonka on saanut nimen ”Tätä on kristinusko”.  Ulkoisilta mitoiltaan pienissä kirjoissa käsitellään mielenkiintoisella ja selkeällä tavalla suuria asioita. Ville Auvisen teksti lähestyy lukijaa ilman tieteellisiä koukeroita tai sisäpiiriläisten kaanaankieltä. Siksi kirja sopii mainiosti myös sellaiselle, joka on kulkemassa uskon polulla vasta ensimmäisiä taipaleita. Toisaalta kirjan tutkimuksiin perustuva anti on riittävän monipuolista ja laaja-alaista palkitakseen myös vaelluksellaan pitemmälle ehtineen.