Tapio Puolimatka
Usko, tiede ja Raamattu
Uusi Tie, 540 sivua
Meitä tavallisia kristittyjä ovat usein hämmentäneet oppineiden teologien ja raamatuntukijoiden hätkähdyttävät väitteet: Raamattu ei olekaan Jumalan sanaa, Jeesus ei oikeasti noussut kuolleista vaan maatui joukkohautaan, Jeesuksen jumaluus on lainausta kreikkalaisista taruista jne.
Varsinkin Pääsiäisen aikoihin lehdissä on tavattu julkaista tällaisia paljastuksia. Usein niiden tekijänä on ollut joku Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkijoista.
Perinteisesti ison kirkon vapaamielisyyteen ja laitostuneeseen uskonnollisuuteen kohdistuva kritiikki on tullut vapaiden suuntien puolelta. Viime vuosina kriittisiä ääniä on alkanut nousta yhä enemmän ja painavammin myös kirkon keskuudesta, jopa tiedemaailman sisältä.
Teologian tohtori ja dosentti Timo Eskola on julkaissut kaksi erittäin puhuttelevaa ja suorasanaista kirjaa näistä asioista. Kirjat Ateistit alttarilla ja Antikristuksen apostolit eivät taatusti jätä mitään epäselväksi eivätkä lukijaansa kylmäksi.
Kasvatuksen teorian ja tradition professori sekä käytännöllisen filosofian dosentti Tapio Puolimatka tekee kirjassaan Usko, tiede ja Raamattu rohkeasti ja sanottavansa hyvin perustellen samoja kysymyksiä. Kun Eskolan kirjat ovat kaikkine faktoineen ja lainauksineenkin eräänlaisia pamfletteja, haastavia puheenvuoroja, niin Puolimatkan kirja lähestyy näitä asioita hieman eri kulmasta. Tiedemiehen viileydellä hän kyseenalaistaa tieteen, joka vetelee päätelmiä ja todistelee löytöjään omilla ennakko-oletuksillaan. Puolimatka ei kuitenkaan vain kritisoi. Raamattuun ja historiallisiin tosiasioiden nojautuen hän tieteen pelisääntöjä käyttäen rakentaa vahvaa pohjaa uskomme peruskysymyksille. Näin hän antaa lukijalle hyviä eväitä tästä aihepiiristä käytäviin keskusteluihin.
Kuka mahtaakaan olla seuraava rohkea teologisen tieteen norsunluutornien ravistelija?
OHJELMAN MUUT KIRJAT:
Bill Hybels
Pyhä tyytymättömyys
Päivä Osakeyhtiö
Bill Hybelsin kirja Pyhä tyytymättömyys, Virtaa valintoihin, nostetta näkemyksiin haluaa innostaa lukijansa ottamaan todesta Efesolaiskirjeen toisen luvun kymmenennen jakeen: olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Bill Hybels kertoo ihmisistä, jotka ovat kohdanneet nälkää näkeviä lapsia, vääryyden uhreja tai sorrettuja ja kokeneet tuona hetkenä turhautumistulistumisen, pyhän tyytymättömyyden, joka on saanut heidät ryhtymään toimintaan asioiden saamiseksi paremmalle tolalle. He ovat olleet kuin sarjakuvan leppoisa Kippari-Kalle, joka vääryyttä kohdatessaan toteaa: Nyt saa riittää, ei tippaakaan enempää! Pyhä tyytymättömyys on johtanut toimintaan ja Efesolaiskirjeen mainitsemiin hyviin tekoihin, joihin Jumala on meistä jokaisen tarkoittanut.
Esimerkkien jälkeen Bill Hybels kysyy: Mitä sinä et voi sietää? Mikä on se asia, joka aiheuttaa sinussa turhautumistulistumisen ja pyhää tyytymättömyyttä?
Kirja Pyhä tyytymättömyys on kirjoitettu hauskasti ja kuin vierellä kulkevalle ystävälle jutellen. Silti sen sanoma on täyttä asiaa ja vakavaa sellaista. Kuten Efesolaiskirjeen jae kertoo, ei todellakaan ole tarkoitus, että me Jeesukseen kalliisti lunastamat vain köllöttelisimme täällä joutilaina odotellen Taivaaseen pääsyä. Tunnistakaamme siis oma pyhä tyytymättömyytemme ja ryhtykäämme töihin. Jo omasta seurakunnastamme löytynee kohteita ja tarpeita enemmän kuin tarpeeksi!
Minna Salminen Johanna Koivisto Minna Tuominen
Saako olla oliiveja? Nuoria Raamatussa
Nuorten Keskus LK-kirjat
Millaisia nuoria mahtoivat olla Kain, Ismael, Raakel, Jaakob, Lasarus tai Magdalan Maria? Mitä he ajattelivat ihastumisesta, rakkaudesta, syyllisyydestä tai vaikeista perhesiteistä?
Tällaisia kysymyksiä yhdessä pohtien
Kirjan sivuilla lukija kohtaa kaikkiaan kaksitoista nuorta Raamatun henkilöä. Kerronta nojaa vankasti Raamatun tekstiin, mutta laajenee siitä olosuhteista ja tilanteista vauhtia ottaen tunteiden ja pohdintojen rajattomille kentille. Niinpä kirja on kiehtova Raamatun tekstien syventäjä ja oheislukemisto. Nuorekkaat ja nuorten kielellä kirjoitetut tarinat vievät lukijansa lähemmäksi muutoin ehkä vieraiksi jääviä henkilöitä ja heidän sisäisiä kamppailujaan.
Entä mistä on syntynyt kirjalle nimi Saako olla oliiveja? Raamattu on se oliivipuun runko, josta oliivipuun oksat, kirjan kertomukset ja kuvaelmat, kasvavat. Kirjan lukija, lukipa hän kirjaa yksi tai yhdessä toisten kanssa, saa poimia tarinoista harjoitustehtävistä ja kuvaelmista hedelmiä, niitä oliiveja, jotka virvoittavat ja ravitsevat.
Saako olla oliiveja on tutustumisen arvoinen kirja kelle tahansa, Nuorisolle, nuorten raamattupiireille ja miksei myös rippikouluihin kirja on mainio teos ja työväline.