Unna Lehtipuu 29.10.06
Unna Lehtipuu,
Ruuturitari ja digidonna
WSOY
Moniko tietää, mitä tarkoitetaan mustalla alttarilla? Olen kuullut tuon termin useammin kuin kerran, ja joka kerran sillä on tarkoitettu olohuoneen nurkassa kunniapaikalla jököttävää televisiota.
Televisio ei toki ole välineenä sen kummallisempi kuin mikä tahansa tekninen vempain. Ratkaisevaa ei ole se, onko kotona televisio, vaan se miten sitä käytetään. Hallitseeko televisio perhettä vai perhe televisiota? Seuraava kysymys tietysti kuuluu: kuka perheessä hallitsee teleisiota? Kenen kädessä on valtikan lempinimen saanut kaukosäädin? Päättävätkö katsottavista ohjelmista vanhemmat vai lapset?
Unna Lehtipuu on kirjoittanut lasten kasvatuksesta sekä televisiosta ja tietokoneista mielenkiintoisen kirjan ”Ruuturitari ja digidonna”, jossa nämä kysymykset nostetaan rohkeasti ja samalla hyvin käytännöllisesti tarkasteltaviksi. Ja rohkeus herättää aina myös vastareaktioita. Käteeni on osunut useita lehtijuttuja, jossa kirjaa ja sen tekijää on esitelty palstoja säästelemättä. Samalla on hieman pilkallisesti puhuttu ”munakellokasvatuksesta” sekä ”kontrollista ja konsteista”.
Itse olen saanut kirjan kautta kuvan toisenlaisesta kasvatusfilosofista: ”Huumorilla ja myötäeläen”. Unna Lehtipuu on sitä mieltä, että mediassa ei kannata pelätä. On mentävä mukaan ja kuljettava mediaviidakossa lapsen rinnalla turvana ja oppaana.
Kun kirjoittaja on perheenäiti, niin teksti kumpuaa kokemuksesta, rakkaudesta lapsiin ja omasta laajasta mediaosaamisesta. Kirjaa voikin lukea haastajana, kasvatusoppaana, vertaisryhmän kokemusten välittäjänä ja monipuolisena käytännön opaskirjana. Viisaiden ohjeiden ja nokkelien käytännön neuvojen lisäksi kirja tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa Lehtipuun perheen arkeen, missä tuntuu riittävän vauhtia ja yllättäviäkin tilanteita.
OHJELMAN MUUT KIRJAT
Pekka Harne,
Murrettua leipää,
Suomen Lähetysseura
Leivän historia ulottuu 6000 vuoden taakse Egyptiin. Entä miten leipä aikoinaan keksittiin? Tähän ja moniin muihin leipään liittyviin kysymyksiin löytyy vastaus kirjasta Murrettua leipää.
”Kun puuro kiehui keittopadan reunojen yli, se paistui kuumilla kivillä tai hiilloksella kakkaroiksi. Kakkarat todettiin mainioksi evääksi metsästysretkelle. Alkeellinen leipä oli syntynyt!” Tällaisella Leipätiedotukselta lainaamallaan tiedolla Pekka Harne aloittelee kirjaansa ”Murrettua leipää”.
Rovasti Pekka Harne on koonnut pieneen kovakantiseen kirjaseensa Raamatun leipien monenlaisia tilanteita, makuja ja käyttötarkoituksia. Mukana on leivän historiaa, suomalaista leipäkulttuuria ja sananlaskuja sekä leipään liittyviä hengellisiä lauluja ja virsiä. Mustavalkoinen piirroskuvitus elävöittää hänen kerrontaansa. Tekstin ohessa on runsaasti viittauksia raamatunkohtiin, joista asiaa voi halutessaan syvennellä ja mietiskellä.
Kirjan viimeinen luku on otsikoitu ”Lahjana saatu ja eteenpäin annettu leipä”. Se johdatti omat ajatukseni erääseen Pekka Harneen kirjan käyttötapaan: Mikäpä olisikaan persoonallisempi ja hauskempi tuliaislahja vaikkapa vierailulle mentäessä kuin oman maun mukaan valittu tai peräti itse leivottu muhkea leipäpaketti, jonka ”korttina” on omistuskirjoituksella varustettuna tällainen pieni leipäkirja!
Nunna Kristoduli,
Maahan kumartuneet sypressit,
Kirjapaja
Karismaatikoilla, helluntailaisilla ja ortodokseilla on eräs yhteinen piirre, jota emme usein tule ajatelleeksi. Pikemminkin saatamme nähdä perinteestä ja muodoista tiukasti kiinni pitävät ortodoksit mainittujen uskoaan vilkkaasti ja spontaanisti elävien ryhmien vastakohtana.
Kaikki kolme , karismaatitkot, helluntailaiset ja ortodoksit suhtautuvat Pyhän Hengen olemukseen, työhön ja vaikutukseen yllättävän samalla tavalla: ihmeet ja merkit eivät kuuluneet vain apostolien ajan alkuseurakunnalle. Pyhä Henki on läpi kaikkien vuosisatojen jakanut armolahjojaan vahvistamaan julistettua Sanaa ihmeillä ja merkeillä, ja niin tapahtuu vielä meidänkin aikanamme.
Nunna Kristodulin kirja ”Maahan kumartuneet sypressit” on päältä kuin ikoni: hillitty, tasapainoinen ja nöyrä. Mutta jo takakannen ensimmäinen sana saa lukijan sydämenlyönnit nopeutumaan. Teksti alkaa: ”Ihmeitä on aina tapahtunut kristinuskon historiassa. Uudessa testamentissa kerrotaan monista ihmeistä, mutta ihmeet eivät kuulu vain menneeseen. Vielä nykyäänkin ihmiset kokevat erilaisia, yllättäviä tapahtumia, joita voi sanoa ihmeiksi. Joku saa avun ongelmaan, joku toinen parantuu sairaudesta, tai jokin erityinen, usein luonnossa ilmenevä merkki kertoo Jumalan Hengen vaikutuksesta.”
”Maahan kumartuneet sypressit” johdattelee lempeällä kädellä lukijansa sisälle ortodoksiseen maailmaan. Matkalle mukaan uskaltautuvaa vierasta kohdellaan kunnioittaen ja hienotunteisesti.
Kirjassa on kaksi osaa, ikään kuin eteinen ja varsinaiset huoneet. Ensimmäinen osa on saanut otsikon ”Pyhyys”. Mitä pyhyydellä tarkoitetaan? ja mitä oikein ovat ortodoksien pyhien kuorot, joihin kuuluvat mm. pyhät apostolit, marttyyrit, tunnustajat, kirkkoisät, pyhittäjäisät ja –äidit, erakot, pyhät äitihahmot, arjen sankarit ja jopa houkat? Vieraalle esitellään jokainen ryhmä. Varsinkin marttyyrien, joita on montaa eri lajia, kohtaaminen on puhutteleva ja samalla hätkähdyttävä kokemus.
Vasta, kun talon väki on näiden tapaamisten kautta tullut vieraalle tutuksi, astutaan peremmälle ja mennään itse asiaan eli kirjan toiseen päälukuun. Sen otsikkona on lyhyesti ”Ihmeet”.
”Maahan kumartuneet sypressit, Pyhät ihmiset ja ihmeet” sisältää runsaasti ortodoksisien kertomuksia eri aikakausina tapahtuneista ihmeistä. Lukija saa vuoroin seurata vuosisatojen takaisia tapahtumia ja Hengen työtä meidän aikanamme. Kaiken tapana on vahva usko siihen, että Pyhän Hengen voimassa tavallisestakin ihmisestä voi kasvaa hengellinen isä, äiti, rohkaisija tai jopa majakka, joka saa näyttää muille suuntaa kohti Kristusta. Ei omassa voimassaan eikä oman persoonansa valolla vaan Hengen tulella ja voimalla.
Kirja ei päästä lukijaansa helpolla. Ihmeet ovat aina uskoa koettelevia. Lisäksi ortodoksisuuteen liittyvät ihmeitä tekevät ikonit ja pyhäinjäännökset saattavat muunlaiseen hengelliseen kulttuuriin tottuneesta tuntua vierailta tai suorastaan epäilyttäviltä.
Rohkaisisin jokaista ylittämään tuon ennakkoasenteiden kynnyksen. Jumala on antanut meille aistit, joilla me voimme ottaa vastaan sanoja, kuvia, Luojan luoman maailman kauneuden ja sävelten koskettavuuden. Kaiken takana on Pyhä Jumala. Sanat, kuvat, sävelet ja jopa ikonit ovat vain apuvälineitä, jotka auttavat meitä kurottautumaan tämän arkisen maailman keskeltä kohti näkymätöntä ja Pyhää.
Matti Vuolanne,
Miksi, Jeesus?
Kuva ja sana
Matti-papin eli Porin rovastin Matti Vuolanteen kirjan nimi täytyy lukea huolellisesti. Sen ymmärtäminen nimittäin on pilkusta kiinni. Kirjan nimi on ”Miksi, Jeesus?” Matti-pappi ei kysy, miksi meidän tulisi valita juuri Jeesus, vaan itseltään Jeesukselta, miksi hän maan päällä ihmisenä eläessään toimi eri tilanteessa niin kuin toimi.
Kysymykset Jeesukselle ovat kuin kirjeitä, joita Matti-pappi Mestarilleen ja Vapahtajalleen lähettelee. Näitä Jeesukselle osoitettuja ja Raamatun kertomista tilanteista nousevia kysymyksiä on yhteensä 34. Niitä elävöittävät Erkki Kuusanmäen kunkin kirjeen teeman pohjalta laatimat erinomaiset piirustukset. Kuusanmäen tyyli on samaan aikaan nasevaa ja hauskaa.
Millaisia kysymyksiä Matti-pappi Herralleen ja Mestarilleen tekee? Otetaan muutama esimerkki: ”Miksi, Jeesus, nuhtelit myrskyssä pelkääviä?” ”Miksi, Jeesus, elämän portti on ahdas?” ”Miksi, Jeesus, olit puolueellinen?” ja ”Miksi, Jeesus, valehtelit veljillesi?”
Osa kysymyksistä on todella suorasukaisia, suorastaan uskaliaita. Lukija ei kuitenkaan jää kysymyksen kanssa yksin. Matti-papilla on tarjota jokaiseen rakkaudellinen ja Raamattuun tiukasti sitoutuva näkökulma ja rukous.
Risto Siltanen on kirjoittanut Matti Vuolanteesta kirjan ”Matti – Jeesuksen pappi”. Siinä yhteydessä Kalevi Lehtinen on sanonut Matilla olevan romanssin Jeesuksen kanssa. ”Matti ei ole minkään teologian eikä minkään organisaation pappi. Hän on puhtaasti Jeesuksen pappi, ja on erinomainen esikuva toimivasta lapsenomaisesta luottamuksesta Jeesukseen,” sanoo Kalevi Lehtinen.
Tuskinpa kenestäkään voidaan tuon kauniimpaa todistusta antaa! Kirjansa Miksi, Jeesus krjeessä: ”Miksi, Jeesus, autoit vasta aamulla?” Matti-pappi kyselee, miksi Jeesus auttoi koko yön turhaan kalastaneita opetuslapsia vasta aamulla? Kirje päättyy rukoukseen, joka samalla saa päättää tämän viikon Kirja ohjelman:
”Anna, Jeesus, meille ylpeyden ja kärsimättömyyden syntimme anteeksi ja opeta meidät suostumaan Sinun aikatauluusi. Silloin me saamme iankaikkisuuden kannalta parhaan koulutuksen. Me opimme kärsivällisinä luottamaan Sinun oikea-aikaiseen apuusi kaikissa elämämme vaiheissa.”
