Helluntai ja Pyhä Henki, josta on vaikea "saada otetta"    *

Mihin Pyhää Henkeä tarvitaan? Miksi Pyhästä Hengestä on niin vaikea ”saada otetta”? Keille ”Hengellä täyttyminen” on tarkoitettu? Entä miten suhtautua ylilyönteihin ja hihhulointiin? Voiko tai saako Pyhää Henkeä rukoilla? Tässä löydät vastauksia helluntain Hengestä usein esitettyihin kysymyksiin.

Miksi me tarvitsemme Pyhää Henkeä?

Evankelis-luterilaisen kirkon piispojen yhteinen helluntaitervehdys alkaa näin: ”Kristittyinä olemme kaikessa riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Hän on kolmiyhteisen Jumalan elävä persoona, joka puhuu meille pyhässä Raamatussa. Hän rukoilee puolestamme Isää silloinkin, kun emme itse osaa tai jaksa (Room.8:26). Ilman häntä ei ole pelastavaa uskoa, ei palvelevaa rakkautta eikä kristillistä kirkkoa. Nöyrä rukous ’lähetä meille Pyhä Henkesi!’ on kirkon sydänääni aina ja kaikkialla.”

Piispojen vuonna 2007 antaman helluntaitervehdyksen voit lukea kautta.

Entä hihhulointi ja muut ylilyönnit?

Hengen toiminta on ensimmäisestä helluntaista lähtien synnyttänyt myös kokemuksellista kristillisyyttä. Joskus se ei meidän ihmisten käsissä ota pysyäkseen terveenä hengellisyytenä. Paavali joutui mm. Korintissa ojentamaan seurakuntaa kuohunnasta ja epäjärjestyksestä sekä ohjaamaan sitä yhteyttä ja seurakuntaa rakentavaan suuntaan. Opetusta Pyhästä Hengestä, armolahjoista ja terveestä karismaattisuudesta tarvitaan samasta syystä vielä tänäänkin.

Jos kirveen käytössä tapahtuu vahinkoja, niin oikea ratkaisu ei ole Suomen kaikkien kirveiden kerääminen lukkojen taakse, vaan kirveen käytön opetuksen ja valistuksen lisääminen.

Pyhä Henki esittelee meille Isän ja Pojan synnyttäen uskon

Jos me tunnemme Jumalan vain Luojana, hän jää meille etäiseksi ja salatuksi. Kun me kohtaamme Jeesuksen ja opimme tuntemaan hänet, myös kuva Jumalasta tarkentuu. Siksi Jeesus sanoi Isästä kyseleville opetuslapsilleen: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh.14:6-7)

Pelkkä tietäminen ja ulkokohtainen tunteminen ei kuitenkaan riitä. Vasta kun Pyhä Henki saa synnyttää meissä uskon Jeesukseen omana Vapahtajanamme, voi Jumalasta ja Jeesuksesta saamamme pään tieto kasvaa henkilökohtaiseksi sydämen tuntemiseksi ja luottamukseksi.

Pyhä Henki on uskon synnyttäjä ja eläväksi tekijä. Kasteessa Henki synnyttää meidät uudesti ja liittää Kristukseen. Ehtoollisessa hän vahvistaa uskoamme ja kirkastaa meille Kristuksen rakkautta.

Hengellä täyttyminen on tarkoitettu jokaiselle kristitylle

Raamatussa kerrotaan paljon Hengellä täyttymisestä. Seurakunnan ollessa esimerkiksi kokoontuneena rukoilemaan ”vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa” (Ap.t. 4:31). Siis ”kaikki”, eivät vain jotkut hurskaimmat tai ainoastaan seurakunnan johtajat.

Paavali opettaa Hengen tärkeydestä ja merkityksestä mm. näin: ”Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.” (Room.8:9).

Pyhä Henki rakentaa ja yhdistää seurakuntaa. Henki yhdistää kristittyjä toisiinsa ja kaiken keskipisteenä olevaan Kristukseen. Ilman Pyhää Henkeä kristitty on kuin viinipuusta irti leikattu oksa, joka lakkaa tuottamasta hedelmää, kuivettuu ja kuolee.

Hengen lahjan saatuaan kristityt ”kuuntelivat ja noudattivat uskollisesti apostolien opetusta, elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat” (Ap.t.2:42)

Pyhää Henkeä kutsutaan Raamatussa eläväksi tekijäksi, Kristuksen kirkastajaksi, puolustajaksi, rohkaisijaksi, opettajaksi, voiman antajaksi ja virvoittajaksi. Ilman tällaisia Hengen vaikutuksia usko Jeesukseen kaventuu uskonnollisuudeksi ja elävä seurakunta perinneliikkeeksi.

Pyhästä Hengestä on vaikeaa ”saada otetta”

Kun katsomme ympärillemme, meidän on helppoa ajatella Jumalaa Luojana, jonka kaikkivaltiaan käden jälkeä on koko luomakunta. Kun katsomme omaan sisimpäämme, ja näemme oman syntisyytemme, meidän on helppo ymmärtää, että ilman Jeesuksen kuolemallaan hankkimaa armahdusta meidät tuomitaan kadotukseen. Mutta entä Pyhän Kolminaisuuden kolmas jäsen, Pyhä Henki?  Voimmeko me jotenkin saada otteen myös hänestä?

Kun Paavali kertoo Pyhän Hengen seurakunnan rakentamiseksi jakamista armolahjoista (1.Kor.12:4-31) ja kehottaa meitä tavoittelemaan niitä, hän sanoo: ”Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo” (1.Kor.12:11).

Raamatussa on valtava määrä mainintoja siitä, mitä tämä ”vaikuttaminen” ja ”jakaminen” voi olla. Kaikki ne tähtäävät Jeesuksen seuraajien opettamiseen, rohkaisemiseen ja varustamiseen sekä Kristuksen ruumiin, hänen maailmanlaajuisen seurakuntansa rakentamiseen.  

Pyhä Henki vaikuttaa ja toimii kaikkialla maailmassa yli ihmisten rakentamien kansakuntien, kirkkokuntien tai seurakuntien rajojen vapaana opillisista tulkinnoistamme, piintyneistä ennakkoasenteistamme ja vaalimistamme traditioistamme. Hänelle on olemassa vain yksi Paimen ja yksi lauma, Jeesus ja kaikki häneen turvaavat seuraajansa.

Pyhä Henki on suvereeni toimija, yhtä Isän ja Pojan kanssa. Emme voi tehdä Hengen toiminnasta sääntöä tai taulukkoa, jonka avulla yrittäisimme ennakoida tai hallita hänen toimiaan.  Tärkeämpää kuin se, että me ”saisimme otteen hänestä”, on antaa hänen saada ote meistä, elämästämme ja seurakunnistamme.

Voiko tai saako Pyhää Henkeä rukoilla?

Kristityt ovat kautta vuosisatojen rukoilleet Jumalaa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Rukoilimmepa näistä ketä tahansa, niin rukoustemme kohteena on aina sama yksi ja ainoa Jumala.

Jumalanpalveluksissa me rukoilemme Jumalaa lähettämään meille Pyhän Henkensä. Seurakunnissa me rukoilemme pyytäen Pyhää Henkeä täyttämään meidät voimallaan ja rakkaudellaan, että osaisimme oikealla tavalla palvella seurakuntaa ja lähimmäisiämme. Voimattomuuden ja neuvottomuuden hetkinä me saamme huokailla Pyhän Hengen puoleen tietäen, että Raamatun lupausten mukaan hän rukoilee alati puolestamme (Room.8:26).

Ihmisen elämään sisältyvät voitot ja tappiot, ilot ja surut, voiman ja heikkouden hetket. Tässä ristiaallokossa me tarvitsemme sekä ”tervettä oppia” (2. Tim. 4:3) että henkilökohtaista kokemusta Jumalan kosketuksesta. Kun Pyhä Henki varustaa seurakunnan armolahjoillaan, kirkko voi olla Ison Katekismuksen sanoin kuin ”äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä”. Siksi me saamme turvallisesti yhtyä rukoukseen, jolla jo monet sukupolvet ennen meitä ovat pyytäneet Pyhää Henkeä avukseen:

”Tule, Pyhä Henki, tänne,
laskeudu taivaasta alas
meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.
Tule, köyhäin apu,
tule, lahjain antaja,
tule, sielun kirkkaus,
sinä paras lohduttaja,
sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö.
Töissä sinä olet lepo,
helteessä virvoitus,
murheessa lohdutus.
Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo,
täytä uskollistesi sydämet.
Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta.
Pese se, mikä saastainen on,
kastele se, mikä kuiva on,
paranna, mikä haavoitettu on,
pehmitä, mikä kova on,
lämmitä, mikä kylmä on,
etsi kaikkia eksyneitä.
Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat,
pyhät lahjasi.
Anna uskon vahvistusta,
anna autuas loppu,
anna iäinen ilo.
Aamen.”

(Missale Aboense)