Näpsäkkäät Viipurin synnytyssairaalassa
Sairaala, joka toimii suomalaisten avun varassa
Viipurilaisessa synnytyssairaalassa nukutaan Suomesta lahjoitetuilla vuodevaatteilla. Keskoset sijoitetaan suomalaisten lahjoittamiin keskoskaappeihin ja äitien sairaalassa saama ison säkin täyttävä äitiyspakkaus on sekin peräisin Suomesta.
Järvenpään seurakunnan Näpsäkkäät Näpit osallistuivat Viipuriin tehtyyn avustusmatkaan vieden mukanaan suuren kuorman Järvenpään ja Pornaisten naisten kutomia vauvanvaatteita, neuleita ja villapeittoja.
Viipurin synnytyssairaalassa on viisikymmentä työntekijää. Heidän palkkansa vaihtelevat kahdeksastakymmenestä sataan euroon kuukaudessa. Ylitöillä ja päivystyksillä laihaa palkkapussia voi hieman pyrkiä kohentamaan.
Sairaalassa syntyy vuosittain noin 1500 lasta. Äitien iät vaihtelevat neljästätoista neljäänkymmeneen vuoteen. Pienokaisten joukossa on vuosittain runsaat viisitoista HIV-positiivisten äitien jo syntyessään HIV-positiivista lasta. Kun useimmat lapsista pääsevät neljän päivän sairaalajakson jälkeen äidin mukana kotiin, niin HIV-positiiviset lapset yleensä hylätään ja jätetään sairaalan vastuulle.
Lämpöä ja rakkautta puutteen keskellä
- Henkilökunnan huonot palkat ovat vakava ongelma, kertoi synnytyssairaalan pääkätilö Tatjana Novikova. Peruspalkalla on lähes mahdoton tulla toimeen, joten kaikkien on pakko hankkia lisiä päivystyksillä ja ylitöillä. Hyvistä sairaanhoitajista alkaa myös olla pulaa, kun Venäjän rikkaat ovat ryhtyneet palkkaamaan sairaanhoitajia omien lastensa hoitajiksi.
Kaikki synnytyssairaalassa kertoo remontin tarpeesta ja niukoista toimintavaroista. Paikkoja olisi kunnostettava ja välineistöä saatava kiireesti lisää.
Kodikkuus ja ilmapiirin sydämellisyys eivät onneksi ole kiinni rahasta. Ulkonaisesti karuissa puitteissa voi helposti aistia sellaista lämpöä ja kiireettömyyttä, jota ei isossa laitoksessa uskoisi kohtaavansa.
Rakkaudesta ja välittämisestä kertoivat myös ne lähes viisikymmentä suurta säkkiä, jotka sairaalan pihassa kaivettiin esille Puolakan linja-auton ruumasta ja kannettiin osastoille äideille jaettaviksi. Tässä kuormassa oli ensimmäisen kerran mukana myös Keski-Uudenmaan naisten ahkerien käsien valmistamia sukkia, lapasia, myssyjä, vauvanvaatteita ja villapeittoja. Järvenpään Näpsäkkäät Näpit ja Pornaisten martat olivat yksissä tuumin saaneet kokoon valtavan määrän avustustavaraa. Mukaan oli päässyt myös yksi apu-pupu eli pieneten lasten unikaveriksi ja turvaksi neulottu suloinen pehmolelu.
Meidän aikamme laupiaat samarialaiset
Kuusankoskella toimiva avustusjärjestö Vienon kammari on jo vuosien ajan kerännyt, lajitellut, pakannut ja kuljettanut avustuskuormia Viipuriin, Sortavalaan, Koivistolle, Hiitolaan ja monille muille rajan taakse jääneen Karjalan paikkakunnille. Toiminta käynnistyi Kuusankosken seurakunnan yhteydessä, mutta kun seurakuntasisar Vieno Viitakare jäi 2001 eläkkeelle, toimintaa jatkamaan ja kehittämään perustettiin yhdistys.
Tänään yhdistyksellä on kymmenen työntekijää ja parikymmentä vapaaehtoistyöntekijää. He keräävät, ottavat vastaan, lajittelevat, pesevät, silittävät, lajittelevat ja pakkaavat avustuskuormia matkalle kohti apua tarvitsevia. Kun Puolakan linja-autoyhtiö järjestää Kuusankoskelta, Kouvolasta ja laajemminkin Kymenlaaksosta päivän mittaisia ostosmatkoja Viipuriin, mukana kulkee aina muutamia Vienon kammarin henkilöitä sekä avustustavaraa auton rahtitilan täydeltä. Kun määrä, jonka tavaraa saa viedä Venäjälle, on määritelty kiloina matkustajaa kohden, saadaan tällä yhteistyöllä aina mahdollisimman suuri määrä tavaraa perille.
- Toiminnan lähtökohta on kristillinen. Haluamme kuitenkin ensin auttaa puutteessa olevia tarjoamalla heille kaikkea sitä apua, mitä he elämässä selviytyäkseen tarvitsevat. Kun he sitten apua saatuaan kysyvät, miksi te meille ventovieraat ihmiset tällä tavalla meitä autatte? on sopiva hetki kertoa omasta kristillisestä arvopohjasta ja Jumalan rakkaudesta heitäkin kohtaan, Vieno Viitakare kiteyttää yhdistyksen toimintaperiaatteen.
Viipurin ja Sortavalan synnytyssairaaloiden lisäksi Vienon kammarin vakituisiin avustuskohteisiin kuuluu mm. kehitysvammaisten kouluja, lasten turvakoti, päihdehoitola ja tavallisia kouluja sekä yksittäisiä perheitä. Suomen ja Venäjän rajaa on usein sanottu maailman jyrkimpien elintasoerojen rajaksi. Kaikkien kohdalla tätä asiaa eivät ole kyenneet muuksi muuttamaan Venäjän huikeat öljytulot eivätkä kaupunkien keskustoissa ajelevat loistoautot.
Vienolle jokainen ahtaalle joutunut ja kohdalle osunut ihminen on lähimmäinen, jota on yritettävä auttaa.
- Muistuta minua, että tuomme heillekin seuraavalla käynnillä paketit, Vieno sanoo tulkilleen inkerinsuomalaiselle Elsa Kirjaselle, kun ohitamme kolme mummua, jotka sivukadun jalkakäytävän reunassa yrittävät kaupata muutamaa laihaa haukea. Nämä mummut kuten monet muutkin viipurilaiset ovat tulleet Vienolle ja Elsalle vuosien varrella tutuiksi ja rakkaiksi.
Kysymykseeni, kuinka usein he käyvät rajan takana, Vieno kertoo matkoja kertyvän tälle vuodelle yli seitsemänkymmentä. Eikä ainuttakaan niistä tehdä tyhjin käsin. Vaikka apua tarvitsevia on suunnattomasti, niin jokainen heistä on ainakin Vienolle ystävineen ainutkertainen ja arvokas lähimmäinen omine kokemuksineen ja elämäntarinoineen.
Teksti ja kuvat Reijo Telaranta
