Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Haukanpelättimenä  

KAIJA: Kaunista heinäkuuta on eletty jo pari viikkoa, mutta kanat eivät vieläkään muni. Vain Ulla, joka on toisessa tarhassa yksinään isona kanana "variksenpentujen" kanssa, pyöräyttää munan joka toinen päivä.

 

Ulla on todellinen kaunotar uusine höyhenineen. Ullan puku vaati hieman kohennusta ja eräänä iltana nappasimme Ullan orrelta, jossa se oli jo nukkumassa. Tarkoitukseni oli leikata pois sen vanhoja likaisia pyrstönalus sulkia. Ulla oli aika hämmästynyt, samoin Reijo, joka joutui assistenttina pitelemään potilasta. Ullan pyrstönalus pestiin ja pahiten likaiset höyhenet leikattiin pois. Sitten Ulla nostettiin takaisin istumaan orrelleen ja jatkamaan uniaan. Aamulla se oli muninut munan pesäänsä. Kettukokemuksen jälkeen sitä ei taida järkyttää mikään.

 

Tutkin kanaoppaista tietoa kanojen munalakon syistä. Kanoilla on alkanut sulkasato. Höyheniä on irronnut runsaasti. Sulkasatoa poteva kana on lomalla munimisesta. Kesäkuun kylmyys ja pimeys ilmeisesti sekoitti niitten kalenterin. Ne arvelivat syksyn ja talven olevan tulossa. Siksi ne olivat myös apaattisia ja menivät varhain nukkumaan. Kukolle se oli raskasta aikaa. Se oli ihan hermona yrittäessään turhaan houkutella rouvia munintapesään.

 

Seikkailu on alkamassa. Häkin ulkopuolella avautuva maailma kutsuu tutkimusmatkalle.Lämpö ja aurinko ovat nyt selvästi virkistäneet myös kanoja. Nyt ne viihtyvät ulkona melkein auringonlaskuun saakka. Ajattelin piristää kanoja myös tarjoamalla niille tutkimusreissuja tarhan ulkopuolelle. Aluksi ne olivat kuin turistit kaupunkilomalla. Kaikki menivät eri suuntiin eikä kukaan kuunnellut kukon kutsua.

 

Kanojensa kanssa ulkoillessaan kukko tarkkailee koko ajan valppaasti ympäristöä, ettei kettu tai joku muu vihulainen pääse yllättämään.Olen aina istunut siinä lähellä puutarhapöydällä seurailemassa kanojen puuhia ja ollut samalla haukanpelättimenä. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen ulkoilu alkaa jo sujua. Tänään kukko lensi pöydälle viereeni ja hetken aikaa vahdimme kanalaumaa yhdessä.

 

Iitin Tiltu on ainoa, joka ei malta pysyä porukassa. Se lähtee omin päin saunan taakse tai metsään. Hetken päästä se juoksee ja lentää kauhuissaan takaisin. Ihan kuin se sanoisi: "Voi hyvänen aika, mihin minä jouduinkaan!"

 

Joskus myös tuulenpuuskat saavat aikaan joukkohysterian ja koko porukka saattaa nousta hetkessä siivilleen ja kaahata tarhan suojiin. Mielenkiintoista hommaa on tämä kanojen koulutus. Onneksi kanalamme on ihan metsän keskellä, joten kukaan ei kuule, kun puhun kanoille. Vaikka saarnasihan Pyhä Franciscuskin linnuille, ei tämä ihan uusi ilmiö ole.

 

Iitin Tiltu tutkimusmatkalla



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin