Hieman erilaiset munintapesät

REIJO: Kun vanhan puuliiterin sisään rakentamani kanala oli valmis, alkoi sisutuksen nikkarointi. Ensimmäisenä tein munintapesät. Tavanomaisesta poikkeavan mallin munintapesään sain Kaijan lapsuudenkodin jo pitkään tyhjänä olleen navetan kanalasta: ysinkertaista, toimivaa ja hauskan näköistä!

Rakenne ja materiaali

Vinoneliöistä muodostuvan kennoston etuja ovat toimivuus, tukevuus ja keveys. Kuvassa näkyvän ”lokerikon” rakentamiseen tarvitaan yksi kokonainen kovalevy sekä pieni määrä rimoja.  Kovalevystä sahattujen osien kiinnittämisen rimoihin voi tehdä pienillä ruuveilla tai nauloilla tai paineilmalla toimivalla hakasnaulaimella. Helpointa on tietysti naulaimen käyttö, mutta kyllä pienillä 25 mm nauloillakin hyvin pärjää.

Mitat

Munintapesien mitoiksi laitoin: salmiakin sivut 30 cm ja pesän syvyys 32 cm. Tällöin kuvassa olevan lokerikon kokoamiseen tarvitaan 2 kpl 32 x 90 cm kovalevyn palaa ja 10 kpl 30 x 32 cm palaa. Rimoina käytin 30 mm x 30 mm rimaa, mutta ohuemmallakin eli tavallisesta sahalaudasta sahatullakin pärjää. Kiinnitysrimojen pituus on 32 cm, mutta joka kerrokseen on syytä jättää ainakin yksi rima hieman pidemmäksi (45 cm), jolloin kanojen on helpompi päästä yläpesiin.  

Kokoaminen

Ensimmäiseksi tein mittojen mukaisen taustalevyn. Sen päällä oli hyvä koota lokerikko. Jokaisen pesän alakulmassa on 15 cm sahalaudasta jiirisirkkelillä sahaamani kolmikulmio. Se pitää seinämät 90 asteen kulmassa, jäykistää rakenteen ja estää pesässä olevien pehkujen / sahajauhojen / kutterinpurun valumisen pois.  

Lopuksi kiinnitin kokonaisuuden taustalevyyn, jolloin rakennelmasta tuli tukeva ja jäykkä. Kun vielä tein lokerikolle jalat, koko komeus oli valmis kanalan seinään parilla ruuvilla kiinnitettäväksi.

Myöhemmin tein pesistä vasemmalla seinustalla olevilta orsilta sivuorren, jonka toinen pää oli keskimmäisellä nukkumaorrella ja toinen ylimmän pesän kulmalla. Tämä helpotti kanojen siirtymistä orsilta pesään ja pesistä orsille.

Kattoterassin suosion salaisuus

Meidän kanamme ovat osoittautuneet mainioiksi lentäjiksi. Ne räpistelevät siivillään suoraan jopa ylimpään pesään, jota ei edes ollut munintapesäksi tarkoitettu! Niinpä pesien alakulmissa olevilla ”laulupuilla” on ollut aika vähän käyttöä. Käytössä ovat olleet lähinnä ylin katoton ”kattoterassi” ja alimmat pesät.

Ihmettelimme aluksi, miksi kattoterassista tuli suosituin munintapaikka. Kanojen touhua seuratessa sekin asia valkeni. Tunnollinen kukkomme, joka aina saattelee munivan kanan pesään ja ennalta vielä tarkistaa pesän kunnon ja sopivuuden, mahtuu hyvin ylimpään pesään. Pieniin lokeroihin kookas kukko ei millään konstilla sovi koemakaamaan munintapaikkaa. Niinpä se aina ”suosittelee” kanoilleen ylintä avopesää.

---

Kukkomme Aleksanterin esimerkillisestä huohehtivaisuudesta kerrotaan enemmän blogimme edellisessä kirjoituksessa