Kanalla ei ole saappaita

Kaija: Vanhaksi kai olen tullut, kun lapsuudenaikaiset jutut muistuvat mieleen. Pappani tapasi sanoa: "Ko Sylvesterin päivänä ajjaa partansa, ni sitä ei tartte ennää koko vuanna ajjaa" Se kuulosti hienolta säännöltä pienen lapsen mielestä. Toinen loistava päätelmä oli: "Ku tänäpänä sattaa ja huamena sattaa, nin se on kaks sattaa!" Yritin kirjoittaa nämä pappani äänellä Tyrvään murteella.

Tällaisena loputtoman sateen päivänä kuin tänään on ollut, tulee avuksi järvenpääläisen ystäväni lohdullinen viisaus. "Tehdään niin kuin Ameriikassa. Annetaan sataa!"

En tiedä onko Amerikan kanoilla yhtä hieno ulkotarha kuin meidän Aleksanterilla ja sen laumalla. Sadekelillä kanatarha yleensä muuttuu nopeasti kuraiseksi, eikä kanoilla ole saappaita edes sadussa. Siinä kana huokaa. "Minun pitää munia ja kengättä käydä, kukko käy saappaissa kannuksissa."

Tarina alkoi näin: Istuimme eräänä kauniina iltapäivänä varastorakennuksen tontilla olevien kyllästettyjen tukkien päällä. Niistä tulee uudisrakennuksen pohjalle rakennuspuut.

Katselimme kanatarhan kanojen touhuja. Sitten aloin kertoa hienosta ideasta kuinka saada helposti katto tarhojen päälle sadesuojaksi.

Aloitin kuvailemalla varovasti kuinka edullisesti saa ostaa vihreää muovista peitettä, jolla voisi peittää tarhan katon. Peitteissä on reiätkin sivussa. Niihin voi laittaa koukkupäiset kumikäärmeet ja kiinnittää ne seinien kanaverkkoon. Katto olisi sen tähden hyvä, ettei tarhan pohja muuttuisi sateella kuravelliksi.

Puhuessani hieman naureskelin sisäänpäin, sillä tiesin, että tämä suunnitelma ei saa hyväksyntää. Oikeasti se olikin tarkoitettu johdannoksi Reijon vuorosanoihin, jotka hän hyvin koulutetun aviomiehen taidoilla osasi nopeasti saatttaa ilmoille: "Ei siihen kyllä sellaista muovipeitettä laiteta. Se on ihan kamalan näköinen. Onhan niitä sellaisia oikeitakin katemateriaaleja!"

Sitten mittailtiin tarhan pituutta ja leveyttä. Koska siinä rykelmässä on kolme eri kokoista ja muotoista tarhaa, oli aika mutkikasta laskea kattoon tarvittavien levyjen määrää. Kun perustimme kesäkanalamme, meillä oli ihan normaalinmuotoinen tarha, mutta viime kesänä oli pakko saada tarhoja lisää, kun kanankasvatus lähti lapasesta.

Yleensä kaikki upeat jutut alkavat siitä, kun sanon "Hei, mulla on idea!" Siinä vaiheessa Reijo jo alkaa katsella mihin suuntaan pakenisi, mutta on ainakin toistaiseksi aina pysynyt kuulolla.

Ihmeellistä on kuinka naisen ajattelussa kaikki menee ihan käden käänteessä helposti. Tässäkin karu totuus oli toisenlainen. Maa, johon piti hakata katon kannatintolpat pystyyn, on täynnä kiviä. Piti miettiä katon kaltevuuksia, että vesi valuu oikeaan suuntaan. Piti suunnitella kuinka katto kiinnitetään niin, että tuuli ei vie sitä mennessään ja toisaalta, että sen saa helposti talveksi pois.

Joka tapauksessa , tänään sataa ja kanoilla on kuivat varpaat. Kanat olivat munineet tänään viisi munaa. Olemme tyytyväisiä, minä, kukko ja yksitoista kanaa.