Manta löytää elämälleen tarkoituksen mutta Aleksanteri Tupp tuottaa pettymyksen

Onko Manta mahtanut lukea edellisen blogini viimeisen lauseen, jossa nimitin sitä "vain vanhaksi munimattomaksi kanaksi"? Eräänä päivänä se joka tapauksessa alkoi munia vanhan kanalan ylimpään pesään. Eikä siinä vielä kyllin, vaan se asettui hautomaan munien päälle ja äkäisenä nokki kättäni ja ilmaisi, että se on tosi mielellä.

Laitoin Mantalle muutaman toisten kanojen muniman munan lisää, niin että niitä oli yhteensä kuusi kappaletta. Aina aamulypsyn aikoihin nostin Mantan alas pesästä syömään ja ulkoilemaan. Hetken päästä se lennähti takaisin jatkamaan vaativaa työtään. Hautominen on kestävyyslaji, kolme viikkoa pitää maata kuhmuraisella munapatjalla, käännellä munia ja huolehtia, että kaikki munat ovat höyhenien lämmössä.

Kahden viikon hautomisen jälkeen rupesin lampulla läpivalaisemaan munia. Tein sen ihan uteliaisuuttani, sillä edellisenä kesänä miltei kaikista munista oli kuoriutunut tipu. Oletin, että näin tulisi nytkin käymään.

Hämmästykseni oli suuri, sillä ainoastaan yhdessä munassa oli alkanut poikasen kehitys. Mantalle jäi siis yksi ainoa muna ja sitä se hautoi kuten ennenkin eikä tuntunut ihmettelevän muiden munien häviämistä.

Silloin kun muna ei lähde kehittymään syyllistä pitää etsiä kanatarhan puolelta. Onko Aleksanteri menettänyt voiman paukuistaan, vai eikö se enää saa kiinni nuoria vikkeliä kanoja? Tällaisia ajatuksia nosti jostain kuulemani tieto, että kukkoja pitäisi vaihtaa parin vuoden välein. Mieluummin pitäisi vielä ottaa eri sukuisia.

Aloimme miettiä uuden kukon hankkimista Aleksanterin tilalle, mutta sitten olisi Aleksanterista pitänyt laittaa paisti. Kaksi aikuista kukkoa kun ei pysty elämään sovinnossa. Katselin Aleksanteria säälien, se on niin komea, kannukset ovat hurjan pitkät ja se on hyvin huolehtivainen kanalauman isäntä. Kanalaumaan pitäisi kuitenkin aina välillä saada nuoria kanoja ja jos Aleksanterin miehuus on mennyttä, niin se on pakko vaihtaa uuteen. Mietin myös millainen Mantan yksinäisestä tipusta tulee, jos äitikin on hiukan pelokas, eikä pikkuisella olisi edes kavereita.

Viimein keksin huiman idean. Olin netissä nähnyt, että eräs kasvattaja myy iittiläisten kanojen siitosmunia. Niinpä tilasin kymmenen munaa postiennakolla ja pyysin lähettämään pikaisesti, ennen kuin Mantan ainokainen kuoriutuu.

Munaposti tuli hyvin perille. Ainoastaan yhdessä munassa oli lommo, joten Manta sai uudet 9 munaa. Eikä se taaskaan niitä laskenut. Eikä se ole myöskään valittanut haudonta-ajan epätavallisesta pituudesta.

Mantalla on vielä viikon verran hautomisaikaa jäljellä. Muutama päivä sitten läpivalaisin munat ja vain yksi oli jäänyt tyhjäksi. Nyt odotellaan kahdeksaa tipua ja niiden joukosta uutta kukkoa. Aleksanteri voi rauhassa paimentaa laumaansa syksyyn asti. Niin kauan kuin kukkopoika käyttäytyy lapsen lailla, se saa olla rauhassa, ja myös Aleksanterin henkiriepu on turvattuna.

Mantan kohtalon uusi käänne on hieno juttu. Se ei ole koskaan aiemmin hautonut meillä poikasia ja viime talven se oli vainottu ja kiusattu ja oli monta viikkoa muilta kanoilta turvassa Reijon seurana verstashuoneessa. Ehkä sillä on paljon rakkautta annettavana, sillä nyt se jo kujertelee munissa oleville poikasilleen.