Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Minne se kana katosi? Kadonnut kana, osa 3

KAIJA: Meiltähän se musta kana katosi, otti jalat alleen ja vielä siivetkin avuksi. Kanan seikkailuista kirjoittaessani aloin tutkia, mistä onkaan peräisin sanonta "Sinne se kana katosi". Mikä on se kana ja minne se joutui?

 

Googlen haku vei minut Kalevalan aarteisiin, tarinaan, joka alkaa Kalevalan runosta 3. Siinä Joukahainen tulee vastatuksin vanhan Väinämöisen kanssa, ja he alkavat mittelöidä laulun taidossa. Nuori sälli Joukahainen painuu suohon ja yrittää lahjoa Väinöä kaikella tavaralla mutta laihoin tuloksin. Kun Joukahainen on jo leukaa myöten suossa, hän lupaa hädissään siskonsa Ainon Väinölle vaimoksi. Näin hän sanoi:

"Kun pyörrät pyhät sanasi, luovuttelet luottehesi,

annan Aino siskoseni, ainoan emoni lapsen

sulle pirtin pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi

hulikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi

kutojaksi kultavaipan, mesileivän leipojaksi."

Akseli Gallen-Kallelan triptyykkimaalaus Aino-taru (1891) 

Sitten Joukahainen saapuu kotiin murhemielellä, mutta äiti onkin tyytyväinen, sillä hän on aina toivonut suurmiestä sukuun. Nuori Aino puhkeaa kuitenkin katkeraabn itskuun:

 

Kalevalan runossa 4 äiti kysyy: "Mitä itket impi rukka, kuta vaivainen valitat?"

"Sitä itken impi rukka, kaiken aikani valitan,

kun anoit minut poloisen, oman lapsesi lupasit,

käskit vanhalle varaksi, ikäpuolelle iloksi

turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle.

Olisit ennen käskenynnä, alle aaltojen vyvien

sisareksi siikasille, veikoksi veén kaloille!

Parempi meressä olla, alla aaltojen asua,

kuin on vanhana varalla, turvana tutisijalla,

sukkahansa suistujalla, karahkahan kaatujalla."

 

Aino lähtee kulkemaan pois kotoaan ja kolmen päivän perästä hän tulee meren rantaan. Itkettyään yön rannalla hän näkee aamulla näyssä "kolme neittä niemen päässä, meressä kylpemässä". Aino lähtee pyrkimään joukkoon neljäneksi, mutta kirjava kivi, jolle hän istuu, vajoaa mereen vieden Ainon mukanaan. Tarinan loppu:

"Siihenpä kana katosi, siihen kuoli impi rukka."

 

Yllätyin Kalevalan kielen rikkaudesta ja vallankin vanhuden vaivojen kuvauksesta!

 

------------ 

 

Kalevalan runot 3 ja 4 voit lukea täältä:





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin