Mistä näitä tipuja oikein tulee?

Kaija: Kanojen mielestä tämä viileä ja valoton kesä oli aivan paras mahdollinen hautomiskesä. Kultakaulakana aloitti hautomisen maaliskuussa ja se hautoi myös kesäkuussa toiset poikaset ja kolmannen haudonnan se päättäväisesti aloitti syyskuun lopulla. Kymmenen sen toveria hautoivat myös ja vaikka munia oli useimmilla vain kaksi tai kolme, niin kanalauma kasvoi hurjasti.

Viktor, joka oli ehtinyt olla vain vähän aikaa isäntänä talossa, menetti täysin otteensa kanarouviin, kun melkein kaikki kanat olivat äitiyslomalla. Toiset hautoivat ja toiset sanoivat töykeästi kukolle, että nyt täytyy hoidella näitä pienokaisia. Kukko käyttäytyi huonosti, se ei tarjoillut ruokaa edes niille muutamille kanoille, jotka olivat ilman poikasia. Se söi ahnaasti itse ja vei jopa pikkutipujenkin sapuskat. Näytti jo siltä, että Viktor on sika kukoksi.

Kultakaulakanan ensimmäiset poikaset kuoriutuivat huhtikuun alussa ja elokuussa ne olivat jo melkein aikuisen kokoisia. Ne olivat ulkotarhassa orrella myös yöt. Yksi valkoinen kukko ja musta, harmaa ja valkoinen kana. Pikku parvi oli oikein kaunis ja ajattelinkin, että siitä voisi myydä kivan porukan jollekin kanoista haaveilevalle.

Valitettavasti kanahaukka ehti ensin ja kohta ei ollut mitään myytävää. Haukka oli tunkenut itsensä sisään tarhaan kattorakenteiden raosta ja raadellut kanapoloiset. Kahdessa oli pikkuisen elämää jäljellä mutta ne päästettiin vaivoistaan. Oli aika murheellista siivota höyheniä tarhasta ja harmitella nuorten kanojen kurjaa kohtaloa.

Toisena päivänä saapui peto. Keskellä päivää alkoi pihalta kuulua hirveä kaakatus ja ryntäsimme ulos katsomaan, mikä on hädän syy. Toisinaan kanat saavat laulukaakatuskohtauksen ilman mitään näkyvää syytä, sanon sitä " Taivas putoaa varoituslauluksi". Nyt siis oli todella syytä kaakattaa ja kotkottaa sillä pihalla juoksi kaunis pulska ruskea kettu ja jahtasi kanoja. Saimme sen peloteltua takaisin metsään, mutta yhden poikasen se oli ehtinyt napata. Nurmikolle oli jäänyt kasa harmaita höyheniä muistoksi.

Kaikki kanat ja kanaemot ja poikaset piiloutuivat pensaisiin ja kukkapenkkeihin. Ne olivat ihan hiljaa pitkiä aikoja varmistaakseen, että vaara on ohi. Pieniä untuvikkoja oli piiloutuneena ojaan ja kellarinkatolle vuorenkilpien alle ja meni kauan ennen kuin kaikki emot löysivät lapsensa.

Loppukesän kanat joutuivatkin olemaan tarhassa turvassa vaaroilta. Talvikanalassa asuivat Viktor ja yhdeksän kanaa, joista osa oli saanut jo lapsensa vieroitettua. Viktor on kehittynyt kukontaidoissaan ja on aivan esimerkillinen päämies. Kesäkanalan puolella neljä emokanaa poikasineen, Ne kasvavat ja viihtyvät siellä keskenään. Nuoret kukot kiekuvat kilpaa innoissaan. Niitten elinpäivät ovat vähenemään päin.

Järkevää kanataloutta olisi poistaa vanhimmat kanatkin ja säästää nuoret hyvin munivat. Mutta ei niitä vanhoja voi hävittää. Veera, meidän ensimmäinen kanamme on ihan persoona. Harmaat Manta ja Martta ovat vaatimattomia mutta sieviä. Kinuski on ponteva blondi, joka tulee heti katsomaan, millaista aamiaispuuroa on ämpärissä. Reijon työkaveri musta Vermutti hoitaa kolmea pikkutipua välillä kuttulassa ja verstaassa ja välillä vie niitä ulos. Luulisi melkein, että sillä on jo omat avaimet!

Kuinkahan suuri kanala olisi pitänyt rakentaa?