REIJO: Masennuksen, alakulon ja sulkasadon aika on jäämässä taakse. Auringon ja helteen myötä hormonit ovat alkaneet hyrrätä, ja Pihlavan kanalan tienoilla kajahtaa tuon tuosta iloinen Munalaulu. Sen kujeileva rytmi ja mukaansa tempaava melodia jättävät varjoonsa monien kesäfestarien esitykset.
Munalaulujakin on monenlaisia. Oheisella on videona Tyrvään Mantan ja kukkomme Aleksanterin reilun puolen minuutin mittainen duetto, jossa on järkkymätöntä uskoa elämän voittoon, vaikeudet voittavaa kiintymystä sekä vain vaivoin peiteltyä kiihkeyttä.
Kun kanalan munintavuoro osuu nokkimisjärjestyksessä ylempänä olevien kohdalle, tuloksena on usein Munalaulun kuorosovitus. Se tempaa mukaan suurkuoroon jokaisen siivekkään. Sellainen Munalaulu kaikuu niin mahtavana, että kuuntelijan mieleen nousevat Savonlinnan oopperakuoron parhaat esitykset.
Henkilökohtaisesti pääsin ensimmäisen kerran kuuntelemaan tällaisen väkevän kuoroversion siinä vaiheessa, kun vasta viimeistelin ulkotarhaa. Kolme kanaa ja uljas kukkomme olivat ympärilläni pyörien luottavaisina jaloissani. Sitten neljäs kana tuli sisältä tarhaan ja aloitti Munalaulun raikkaana soolona. Tuskin olivat ensimmäiset tahdit ehtineet kajahtaa, kun lauluun yhtyivät kaikki kanalamme asukkaat. Siinä vastustamattomana vyöryvän musiikin keskipisteessä seistessäni ja useita minuutteja jatkunutta laulua kuunnellessani olisin antanut paljon, jos kädessäni ollut vasara olisi voinut jollain ihmeellisellä tavalla muuttua videokameraksi tai edes digitaaliseksi äänitallentimeksi.
Nyt pitkän munapaaston päättyessä osuin paikalle juuri sopivasti todistamaan Mantan ja Aleksanterin duettoa. Kuunnelkaa ja nauttikaa. Joka tahdissa on vahva elämän ja kesän sointi!