Treenirata pikku piiperöille

REIJO: ”Poikasille pitäisi tehdä portaat luukulle, että ne voisivat harjoitella kiipeämistä. Kun luukkua ei vielä voida avata, niin portaiden yläpäähän pitäisi tehdä jokin lava, jolle ne voivat nousta. Portaat, jotka eivät johda mihinkään, aiheuttaisivat niissä vain turhautumista”, Kaija pohdiskeli katsellessaan nopeasti kasvavia kananpoikasia.

Poikasten osaston luukku on vielä toistaiseksi pysynyt kiinni useammastakin syystä. Ulkotarha on vielä tekemättä. Sääkin on ollut sellainen, ettei untuvikoilla ole ollut ulos mitään asiaa. Eilen tuli jonkun aikaa jopa rakeita ja räntää. Niinpä pienet piipertäjät ovat saaneet pysytellä sisätiloissa, missä ne voivat halutessaan käydä keinoemon alla lämmittelemässä.

Poikasten koppi, joka aluksi tuntui avaralta, on jo käymässä - ainakin niiden omasta mielestä - ahtaaksi. Lentoharjoitukset, joiden aikana juostaan siipiä räpytellen hurjaa vauhtia, tarvitsisivat avarammat tilat.

Nyt kananportaat lavoineen ovat valmiina. Portaita on jo ennätetty testatakin. Aluksi varoen ja porukalla uutta ilmestystä tutkien, mutta vähitellen yhä rohkeammin, kunnes porukan huimapää uskaltautui nousemaan rappuja pitkin ylös.

Nyt odotan mielenkiinnolla, selviääkö meille portaiden yläpäässä olevan lavan avulla tärkeä asia. Voisiko käydä niin, että komea estradi saa jollakin - tai ehkä useammallakin - laulumielen viriämään? Mikäli niin kävisi, ja lavalta kajahtaisi hento ”Kukkokiekuu!”, saisimme selville, montako kukkoa pienessä untuvikkojen parvessamme on.