Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Pihlavan kuttula - blogi

Aprillipäivänä 1.4.2016 Pihlavan historiassa kääntyi uusi lehti. Tyhjäksi jääneeseen kesäkanalaan oli valmisteltu uudelle tulokkaalle oma tila. Sen otti haltuunsa vuohen sukuun kuuluva harmaanmusta kuttu. Kun se oli jo kilinä saanut nimen Unelma, niin tuskinpa kukaan oli arvannut, että te tulisi olemaan Kaijan vuosien mittaisen unelman täyttymys.

 

Ja mitä kaikkea sitten tapahtuikaan. Siitä voit lukea tästä Pihlavan kuttulan blogista.



Tutti pois siltä!

KAIJA: "Vieläkö se syö tuttia? Heitä nyt se tutti pois, iso poika!” Tällaisia kommentteja ihmisen lapset saavat kuulla viisailta aikuisilta, jotka vain tahtovat hyväntahtoisesti kasvattaa pienokaista. Jipun emo Lahja vierotti pikku kilinsä hyvin aikaisessa vaiheessa, ja Jippua juotettiin kolmesti päivässä lampaitten maitojauheesta valmistetulla juomalla.  Ainoa haittapuoli asiassa oli Jipun raikuva määkiminen, kun se näki minut, sillä se yhdisti minut lämpimään maitoherkkuun.


Lue lisää (1 kommentti)


Eeveertti käy neuvolassa

KAIJA: Pikku Eeveertti oli pienestä pitäen kovin isänsä Anteron kaltainen. Se oli perinyt siltä mustan turkin värityksen ja kovin pukkimaiset tavat.  Jopa sen emo Siiri hermostui alituiseen selkään hyppimiseen. Se antoi välillä vintiölle aika tönäisyt komentaen olemaan neljällä jalalla maan tas...

Lue lisää (1 kommentti)


Äitinsä näköinen lapsi

KAIJA: Pari viikkoa Eeveertin syntymän jälkeen täyttyivät myös Lahjan odotuksen päivät. Aamulla se lopetti syömisen ja vaihtoi hiukan levottomasti makuupaikkaansa vähän väliä. Mutta se oli aivan hiljainen eikä kaivannut mitään myötätuntoa kuten Siiri, joka ennen synnytystä äänekkäästi määkien ilmais...

Lue lisää (2 kommenttia)


Pikkukili syntyi

Kaija: Monen päivän ajan olin tutkinut Siirin olemusta ja arvaillut, joko synnytys kohta lähestyy. Kurkistelin häntäläpykän alle ja tunnustelin ovatko utareet kasvaneet. Sen vatsa oli laskeutunut alemmas ja kyljissä oli kuopat.  Sitten yhtenä lauantaina, kun odotusta oli kestänyt 148 päivää, al...

Lue lisää (2 kommenttia)


Nyt sitten vaan odotetaan

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Vuohen viiden kuukauden mittainen tiineysaika tuntuu tosi pitkältä ajanjaksolta. Koko ajan vain toivoo, että kaikki sujuisi hyvin ja kilit pysyisivät emon sisällä loppuun asti.


Lue lisää (ei kommentteja)


Lahja sairastuu

Syksyllä alkoi tuore ruoka vähentyä. Kun kukat oli syöty, alkoi maistua myös vihreälehtiset vuorenkilvet kellarin katolta. Koleat ilmat lakastuttivat myös lehdet puista ja viimeisenä oli enää pihlajissa muutamia lehtiä, joita sitten kurkoteltiin syötäväksi. Yöllä pakkanen jäädytti myös pellon viimei...

Lue lisää (3 kommenttia)


Kovapäisin on lauman johtaja

Kaija: Syyskuun alussa meille muutti leasing-vuohi Lahja. Lahjan tehtävä edellisessä kodissa oli tuottaa maitoa hyljätylle lampaan lapselle. Kesän aikana pikku lammas oli kasvanut ja tuttipullot olivat jääneet pois. Meille sopi kovin hyvin, että saamme yhden vuohen lisää tuottamaan maitoa. Näin syks...

Lue lisää (ei kommentteja)


Ei me eksytä eikä karata

Kesän alkupäivien aurinkoisina aamuina Lumikki halusi ottaa lypsyn jälkeen torkut hiekkakasassa kanatarhan päädyssä. Selvästikin lämmin pehmeä hiekka ja aurinko hoitivat sen vanhoja luita. Sillä oli aivan kamala karvanlähtö. Karva irtosi tuppoina ja se kutisi niin, että se hankasi nahkansa monista k...

Lue lisää (1 kommentti)


Lumikki tarvitsee liivit

Eräänä aamuna menin lypsylle ja huomasin kauhukseni, että Siirin karsina oli tyhjä, vaikka kaikki veräjät olivat kiinni. Ehdin jo ajatella olisiko mahdollista, että joku on varastanut meidän hienon kuttumme. Niin ei sentään ollut käynyt. Olin lukinnut väliportin huonosti, ja se oli auennut Siirin pa...

Lue lisää (5 kommenttia)


Siiri-Unelma tarvitsee kaverin

Siiri oli kovin äänteleväinen.  Se mäkätti karsinassaan varsinkin, jos kuuli jonkun askelten äänet pihamaalta.  Siiri poti selvästi yksinäisyyttä, Naapurissa kesäkanalassa asusteleva Manta-kana ei tuntunut riittävän sille seuralaiseksi. - Se tarvitsee varmaan kilikaverin, Reijo sanoi. 

Lue lisää (ei kommentteja)


Juokseva akka on ilo silmälle

Poikimisen jälkeen Siiri-Unelma alkoi tuottaa maitoa. Kun sillä ei ollut kiliä maitoa juomassa, saimme kaiken maidon omaan käyttöömme. Piti ruveta muistelemaan kutunjuuston valmistusta. Siinä tarvittiin ystävällisten naapurin emäntien neuvoja. Juusto painellaan muotoonsa juustokehässä ja sellainen p...

Lue lisää (2 kommenttia)


Syntymän ihme

Unelma oli oikea unelma kutuksi. Se kuljeskeli hihnassa ja naposteli mustikanvarpuja ja talven yli säilyneitä vihreitä ruohotupsuja lähimetsässä. Vaikka se oli nimensä veroinen, päätimme antaa sille uuden ja hiukan pontevamman nimen. Siitä tehtiin Siiri-Unelma, joka sitten nopeasti lyheni pelkäksi Siiriksi.

Lue lisää (1 kommentti)


Kuttu, mökkiläisen lehmä

Kaija: Maaliskuun alkupäivinä olimme tulossa naapurin Inkerin kanssa ruokaostoksilta. Matkalla soitin Reijolle kysyäkseni missä on Hämeenkoski, onko sinne pitkä matka? - On sinne pitkä matka, se on Lahden lähellä. Oletteko nyt päättäneet lähteäkin sinne? Reijo kyseli. - Noo, ei, kun kysyn vaan kun s...

Lue lisää (3 kommenttia)




© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin