Juokseva akka on ilo silmälle

Poikimisen jälkeen Siiri-Unelma alkoi tuottaa maitoa. Kun sillä ei ollut kiliä maitoa juomassa, saimme kaiken maidon omaan käyttöömme. Piti ruveta muistelemaan kutunjuuston valmistusta. Siinä tarvittiin ystävällisten naapurin emäntien neuvoja. Juusto painellaan muotoonsa juustokehässä ja sellainen pieni kehä minulla oli ennestään kirpputorilta hankittuna.

Äidiltäni lainasin hiukan isomman juustokehän. Netin myyntipalstalta Reijo löysi todella vanhan ja taidokkaasti koristellun juustokehän. Sen pohjassa on vuosiluku 1853. Sillä olisi varmaan monta tarinaa kerrottavanaan. Kuinka monta juustoa sillä onkaan mahdettu tehdä! Nyt siinä on jo niin pehmenneet puuosat, että se on päässyt hyllyn reunalle koristamaan keittiötä ja kertomaan menneistä ajoista.

Siiri-Unelma lypsetään aamulla ja illalla. Maito ei tule hanasta eikä hännästä veivaamalla, vaan aikamoista näpelöintiä on saada se puristettua Siirin pienistä vetimistä ämpäriin. Päivässä Siiriltä saadaan maitoa reilu pari litraa. Kun siihen laitetaan lisäksi kolmasosa lehmänmaitoa, onkin aineksia riittävästi yhden juuston valmistukseen.

Onneksi Siiri on kiltti ja kärsivällinen. Yleensä lypsän yhden vetimen kerrallaan ja sitten pyydän sitä kääntymään lypsypöydällä saadakseni toisen puolen lypsettyä. Lypsypöydän rakentamisen tarpeellisuus selvisi heti ensimmäisellä lypsykerralla, kun selkä alkoi valitella kyykkimisestä matalan lypsettävän vieressä.

Maidontuottaminen on vankkaa yhteistyötä kutun ja minun välillä. Kuttu syö ja valmistelee maidon, mutta minun pitää huolehtia, että sillä on tarpeeksi ruokaa maidon valmistamiseksi. Ennen lypsyä Siiri saa juoda puolet juustonvalmistuksessa jääneestä herasta. Heraämpäri pitää ensin hakea pihan toiselta puolelta saunarakennuksen jääkaapista sisälle keittiöön ja lämmittää haaleaksi. Kellarista haen pari omenaa, salaattia, viinirypäleitä tai jotain muuta herkkua, mitä on saatu kaupasta poistona tai tarjouksesta. Laitan myös viipaleen leipää palasina ja keitettyä perunaakin voin laittaa joukkoon.

Siinä siis on Siirin alkusalaatti!

Seuraavaksi lähden keittiöltä kiipeämään polkua kuttulaan mukanani herajuoma, herkkukulho ja lypsyämpäri. Sillä aikaa, kun Siiri juo heransa, laitan toiseen kulhoon kauroja, mallasrouhetta ja väkirehua.

Kauniilla ilmalla lypsän Siirin ulkona olevalla pöydällä, mutta aamuisin, kun on vielä viileää, lypsän sisällä. Silloin nostan vanhan savusaunan penkin Siirin karsinaan. Meillä on usein hiukan epäselvää, kumpi tulee sisään ja kumpi ulos. Usein Siiri tekee pienen piruetin kahdella jalalla heiniensä päällä heinähäkissä ja sitten palaa karsinaan.

Siiri hyppää innoissaan penkille. Kun siirrän lypsyjakkaran penkin viereen, kuttu ehtii yleensä kokeilla myös sitä, mutta kun se näkee herkkukulhot, se menee takaisin lypsypenkille ja on lypsyyn valmis. Lypsyn aikana kerron sille aina miten hyvä kuttu se on ja miten meitä onnisti kun saimme sen meille. Luulen, että se myhäilee itsekseen, että sitä itseäänhän onnisti erityisen paljon.

Kun se on lypsetty, se saa vielä kiitokset ja taputukset ja rapsutukset. Tisut pitää vielä lopuksi rasvata Tummelilla, ja samalla kun haen rasvapurkin kuttulan hyllyltä, otan kourallisen maissilastuja kiitospalaksi. Näin olemme Siirin kanssa saaneet puolet juuston aineksista kasaan.

Lypsän Siirin aamulla kahdeksalta ja illalla kuudelta. Pyrin olemaan aikojen kanssa täsmällinen, sillä Siirillä on monien muiden eläinten tavoin erittäin tarkka ajantaju. Jopa niin tarkka, että perheemme muita puuhia ja menoja rytmittää nyt uusi ajanlaskutapa: Kaikki tapahtuu joko ennen lypsyä, lypsyjen välissä tai lypsyn jälkeen.  Iltamaidon laitan siivilöimisen jälkeen jääkaappiin ja juustonvalmistus tapahtuu heti aamulypsyn jälkeen.