Lumikki tarvitsee liivit

Eräänä aamuna menin lypsylle ja huomasin kauhukseni, että Siirin karsina oli tyhjä, vaikka kaikki veräjät olivat kiinni. Ehdin jo ajatella olisiko mahdollista, että joku on varastanut meidän hienon kuttumme. Niin ei sentään ollut käynyt. Olin lukinnut väliportin huonosti, ja se oli auennut Siirin painosta. Niinpä kutut olivat samassa karsinassa.

Siiri ja Lumikki seisoivat rinnakkain ihan hiljaa. Kuvittelin, että niistä on tullut kavereita. Otin Siirin omaan karsinaansa ja lypsin sen lypsypöydällä. Sitten päästin sen ulos ja otin Lumikin lypsypöydälle. Silloin huomasin että se toinen takajalka oli veressä.

Minä kestän huonosti verta ja mielikuvituksenikin on hyvin villi. En nähnyt oikein hyvin mistä veri oli tullut, sillä Lumikilla on hyvin pitkät karvat, ja verinen jalka oli seinän puolella. Lypsin ensin toisesta vetimestä maidon ja kaadoin se eri ämpäriin. Sitten lypsin toisen vetimen erikseen. Ajattelin, että jos siitä tulee verta, niin sitä maitoa ei voi käyttää.

Kuvittelin, että koko utare on varmaan riekaleena, kun Siiri on sarvillaan sohinut sen tohjoksi. Sain kuitenkin ihan hyvin lypsettyä, joten ymmärsin, ettei ihan kauheita ollut tapahtunut. Löysin utareen takaa melko pienen nirhauman, ehkä kolme senttiä pitkän, josta verta oli hiljakseen valunut. Ehkä se oli tullut jostakin karsinalaudan kulmasta, kun Lumikki oli väistänyt pieneen karsinaansa tupsahtanutta Siiriä.

Oli suuri helpotus, kun huomasin, ettei Siiri ollut pahoinpidellyt iäkästä toveriaan. Ystäväni Inkeri oli ennättänyt jo aiemmin suunnitella Lumikki-kutulle utareita suojaavia liivejä.  Lumikin utareet riippuvat niin lähellä maata, että ne olivat vaarassa jäädä kutun oman sorkan alle tai raapiintua metsän risuissa.

Inkeri on ihan huippusuunnittelija ja ompelija. Liiveissä on pehmeä pussiosa, jonne utareet asetellaan. Kiinnitysremmit menevät kaulan ympäri ja vyötäröltä ja selkää pitkin. Kun Lumikki on valkoinen vuohi ja nauhat sen ympärillä ovat taivaansiniset, kuttu näyttää ihan Suomen lipulta. Elämässään varmaankin paljon yhtä ja toista kokeneena Lumikki suhtautui liivien pukemiseen ihan tyynesti. Se mietti varmaan, että piti tällainenkin kokemus vielä saada vanhoilla päivillään.