Pikkukili syntyi

Kaija: Monen päivän ajan olin tutkinut Siirin olemusta ja arvaillut, joko synnytys kohta lähestyy. Kurkistelin häntäläpykän alle ja tunnustelin ovatko utareet kasvaneet. Sen vatsa oli laskeutunut alemmas ja kyljissä oli kuopat.  Sitten yhtenä lauantaina, kun odotusta oli kestänyt 148 päivää, alkoivat synnytysoireet. Siiri lopetti syömisen ja piti pikkuista valitusta vähän väliä.

Kirjoista olin opiskellut, että kili syntyy etujalat suoraan eteenpäin ojennettuna ja pää painuneena niitten päälle. En edes ajatellut niitä huonoja asentoja joita myös oli aika liuta. Kili voi olla takaperin tai jalka koukkuun taipuneena tai toiseen kiliin sotkeutuneena. Silloin sitä pitää auttaa oikeaan asentoon. Minä en olisi osannut sellaista korjausta tehdä. Siinä ei kertakäyttöhanskat auta, ellei hansankäyttäjällä ole taitoa ja asiantuntemusta.

Siirin synnytysvaivat kestivät koko iltapäivän. Olimme Reijon kanssa pitämässä sille seuraa ja tietenkin halusimme nähdä myös kilien syntymän. Silittelin Siiriä ja puhelin sille rauhoittavasti. Meillähän oli yksi yhteinen synnytyskokemus edelliseltä vuodelta. Silloin keskosena syntynyt pikkukili ei elänyt kuin yhden päivän.

Vihdoin tuli näkyviin vesipussi, joka enteili kilin syntymää. Pian tulivatkin näkyviin pienet sorkat ja kuono. Kokeneena kätilönä - olen auttanut myös yhden perhoskoiran pennun syntymässä - tartuin pieniin sorkkiin ja autoin pikkuista varovasti ulos. Kohta tuli esiin pieni musta pää ja sitten loputkin pikkuisesta kätevässä kalvopussissaan. Nopeasti Siiri alkoi puhdistaa lapsukaistaan ja nuolemisesta ei meinannut tulla ollenkaan loppua. Odottelimme, että sille olisi syntynyt kaverikin mutta ei toista kuulunut.

Samanlaista on kaikissa synnytyksissä. On iloinen asia, kun äiti ja lapsi voivat hyvin. Toivoimme tyttökiliä, mutta tuli hurmaavan kaunis musta pukki. Pikkupukki sai nimekseen Eeveertti kummisetänsä firman Eevee.fi mukaan.

Eeveertti osaa hyppiä ja pomppia tavallisesti sekä ilmassa kierteitä tehden. Se tunkee itseään syliin, kun Siiriä lypsetään ja haluaa silityksiä ja rapsutuksia. Nyt se on kolmen viikon ikäinen ja selvästi sillä on tylsää, kun lumisade ja kylmät tuulet ovat rajoittaneet ulkona juoksemista. Välillä emokin hermostuu siihen ja yrittää puskemalla saada sitä lopettamaan emon selkään pomppimisen. Näyttää siltä, että Siiri haluaa kohta laittaa pojan päiväkotiin ulos kiipeilemään kivien ja kantojen päälle. Vikkelät jalat vaativat hyppyharjoituksia.