Tutti pois siltä!

KAIJA: "Vieläkö se syö tuttia? Heitä nyt se tutti pois, iso poika!” Tällaisia kommentteja ihmisen lapset saavat kuulla viisailta aikuisilta, jotka vain tahtovat hyväntahtoisesti kasvattaa pienokaista. Jipun emo Lahja vierotti pikku kilinsä hyvin aikaisessa vaiheessa, ja Jippua juotettiin kolmesti päivässä lampaitten maitojauheesta valmistetulla juomalla.  Ainoa haittapuoli asiassa oli Jipun raikuva määkiminen, kun se näki minut, sillä se yhdisti minut lämpimään maitoherkkuun.

Eeveertti ei suostunut juomaan tekomaitoa eikä oikeaa maitoa astiasta. Se oli päättänyt pitäytyä aidossa maitonautinnossa, jota tarjosi oman emon tisut. Yön ajan se oli omassa karsinassa emostaan Siiristä erossa, joten aamulypsyssä saatiin maitoa juustoa varten. Iltalypsyyn mennessä maidot oli jo imaistu parempiin suihin.

Kun Eeveertti alkoi olla jo melko isokokoinen ja lähes 3 kk ikäinen, alkoi Inkeri-ystäväni monen muun lailla huolestua. Yhä useammin mainittiin, " Eikö se nyt pitäisi vierottaa? Se imee pienen emonsa ihan kuiviin."

Minä yritin hellämielisenä ihmisenä puolustaa Eeveerti oikeuksia. Meillähän on ihan tarpeeksi maitoa, kun Lahja lypsää niin hyvin, minä selitin. Puolustelin äidinmaidon tärkeyttä kertomalla tarinan naapurin isännästä, joka olin lähes koululaisena vielä tivannut: "Anna, äiti, tissiä"!

Ajatukseni Eeveertin oikeuksien puolustamisesta alkoi muuttua, kun huomasin, että Siiri alkoi aristella lypsämistä. Ilmeisesti pukkipoika kiskoi niin kovakouraisesti - tai kovasuisesti maitoa, että se kipeytti Siirin utareet. Kun maitoa ei enää tullut ison kilin mahan täydeltä, se töni ja tuuppi utaretta heruttaakseen maidon tuloa.

Eeveertti ei kuitenkaan kauniista puheista perustanut. Sen mieli paloi maitohörpyille. Niinpä me jouduimme pitämään sitä eri tarhassa erossa emostaan Siiristä. Koko piha raikui Eeveertin surkeasta määkimisestä, kun kaverit lähtivät kauemmaksi murkinoimaan. Välillä Siiri ja Eeveertti olivat pihalla liekakettingissä pihalla sopivan välimatkan päässä toisistaan. Se sujui yllättävän hyvin silloin, kun pihalla oli ihmisiä puuhailemassa.

Tilanne oli outo ja omituinen kaikille kutuille. Aiemmin ne olivat saaneet kulkea vapaasti ja syödä vaihtelevasti puun oksia ja ruohoa aina sen mukaan, minne ne halusivat mennä.

Muutaman päivän jälkeen kokeilimme, olisiko Eeveertti päättänyt luopua lapsellisesta tavastaan. Sen mielestä tapa oli varsin sopiva ja suositeltava, eikä sillä ollut pientäkään aikomusta ryhtyä vesipojaksi.

Kun oli kuultu kaikenlaisia ehdotuksia Eeveerti vierottamiseksi maitobaarista, jopa baarin tervaamista, Inkeri keksi järkevän kuuloisen ratkaisun: Laitetaan Siirille suojaliivit! Niinpä kaivoimme esille Lumikin viime kesänä käyttämät utareliivit. Siiri antoi pukea ne itselleen ihan helposti.

Sitten kokeilimme suojauksen pitävyyttä. Koska Siiri oli kuppikokoa A ja Lumikki kookkaampi D, luikahti Eeveertin kuono vikkelästi liivin sisäpuolelle. Nopeasti suunnittelimme tarvittavat korjaukset ja pienennykset, ja seuraavana aamuna Inkeri toi napakat ja hyvin istuvat liivit.

Eeveertti oli hyvin pettynyt. Sen ilme kertoi: "Kuka on vienyt äitin tisut? Täällä on vain tällainen kangaspussi!"

Korjattujen liivien ansiosta päivä sujui taas vanhaan hyvään malliin. Lauma vaelsi yhdessä pihalla ja metsän reunassa. Välillä se kävi tarkastamassa, olisiko Reijon rakentamiin istutusten suoja-aitoihin jäänyt aukkoja. Pionin nuput pullistelevat herkullisen näköisinä verkon takana, pahasti kahden kielenmitan päässä.