Armo on armoa vain ilman ehtoja

Elisabet I (1533-1603) oli Henrik VIII:n ja Henrikin toisen vaimon Anne Boleyn tytär.  Kun Elisabetista oli tullut kuningatar ja hallitsija, eräs nainen halusi murhata hänet. Salamurhaaja oli pukeutunut miespalvelijan vaatteisiin ja piiloutunut kuningattaren makuuhuoneen vaatekaappiin odottamaan sopivaa hetkeä.

Salamurhaa hautova nainen ei ollut ottanut huomioon sitä, että kuningattaren henkivartijat tekivät työnsä huolellisesti. Tarkastaessaan kuningattaren yksityistilat ennen kuningattaren saapumista, he löysivät naisen ja kiskoivat hänet kolttujen ja mekkojen takaa esille.

Vartijat raahasivat naisen kuningattaren eteen ja kertoivat mistä olivat hänet löytäneet. He näyttivät myös tikaria, jolla nainen oli aikonut murhan tehdä. Nainen ymmärsi, että hänellä ei ollut tuossa tilanteessa mitään mahdollisuutta välttyä kuolemanrangaistukselta. Niinpä hän heittäytyi kuningattaren jalkoihin ja anoi armoa vedoten siihen, että hän oli nainen kuten myös kuningatar.

Kuningatar katsoi jaloissaan makaavaa naista kylmästi ja sanoi: ”Jos minä armahdan sinut, niin mitä voit minulle luvata, mihin käyttäisit elämäsi?”

Nainen nosti katseensa ja vastasi: ”Armo, joka sisältää ehtoja, ei ole armoa lainkaan.”

Kuningatar Elisabet I hämmästyi ja sanoi: ”Olet oikeassa, Pyydän anteeksi armahdukselleni asettamiani ehtoja!” 

Nainen vapautettiin, ja kerrotaan, ettei kuningattarella tuon päivän jälkeen ollut uskollisempaa ja alttiimpaa palvelijaa kuin tuo nainen.

Juuri noin toimii Jumalan armo. Se ei aseta ehtoja eikä vaatimuksia. , Se saa ihmisen kiitollisuudesta palvelemaan Lunastajaansa ja myös muita hänen omalla verellään vapaiksi ostamia lähimmäisiään. (Room.3:21-24)

Kun me viemme jollekin merkkipäiväänsä viettävälle lahjan, me poistamme siitä huolellisesti hintalapun. Me emme halua lahjan saajan näkevän, kuinka paljon, tai kuinka vähän lahja on maksanut.

Raamattu ei salaile Jumalalta saamamme lahjan suuruutta eikä myöskään sen hintaa. Meidän osaksemme tulleen ansaitsemattoman armon hintana oli Jeesuksen verinen ja tuskallinen kuolema Golgatan ristillä.

”Olen kyllin usein sanonut, ettei Jumalaan uskomisesta puhuminen riitä. Siinä täytyy olla mukana myös se, mitä pelastus on maksanut Jumalalle. Myös turkkilaiset ja juutalaiset uskovat Jumalaan mutta ilman välittäjää ja ilman kustannuksia,” opasti Martti Luther saarnojen ja puheiden pitäjiä.

Lutherin neuvo on ajankohtainen ja aiheellinen. Moni puhuja kertoo kyllä mielellään Jumalan rakkaudesta ja armahtavaisuudesta. Puhetta synnin palkkana olevasta kuolemasta, parannuksenteosta sekä Jeesuksesta syntiemme sovittajana ja  ainoana tienä Jumalan luo soisi kuulevani useammin.