Arvoton olento
Antonius Muretus (–) oli oman aikansa ihmelapsi. Hän piti jo 18-vuotiaana oppineita luentoja, joita kuunteli mm. Ranskan kuningas Henrik II kuningattarensa ja hovinsa kanssa. Muretus puhui ja kirjoitti loistavasti latinan kielellä. Hän kirjoitti latinaksi useita edelleen arvostettuja teoksia, joita löytyy yhä kansainvälisten kirjakauppojen valikoimista.
Kaikkia ei miellyttänyt Muretuksen saama laaja julkisuus sekä piispojen, kuninkaallisten, aatelisten ja yliopistoväen suosio. Muretusta syytetiin siveellisyysrikoksesta ja hänet vangittiin. Ylhäisten ystäviensä avulla hän vapautui vankilasta. Jouduttuaan toistamiseen vaaraan tulla poltetuksi roviolla, Muretus pakeni Ranskasta Italiaan.
Eräänä päivänä Muretus sairastui ja tarvitsi kiireesti lääkärin apua. Niinpä hän lähti tavallisissa arkisissa ja kieltämättä jo varsin kuluneissa vaatteissaan tapaamaan lääkäreitä. Tutkittuaan Muretusta lääkärit keskustelivat keskenään latinaksi. He olettivat, ettei tuollainen oppimattomalta vaikuttanut tavallinen ihminen voinut ymmärtää, mitä he keskenään potilaasta puhuivat.
Toinen lääkäreistä sanoi latinaksi: “Faciamus experimentum in anima vili. Suomeksi: ”Kokeillaan jotain hoitoa tähän arvottomaan olentoon.”
Voimme vain kuvitella, millaisia lääkäreiden ilmeet olivat, kun ”tämä arvoton olento” vastasi heille mitä puhtaimmalla ja sointuvimmalla latinalla: “Vilem animam appellas pro qua Christus non dedignatus est mori?” Suomeksi: ”Kutsutteko te arvottomaksi sellaista, jota Kristus ei halveksinut vaan kuoli myös hänen puolestaan?”
Muretuksen potilaakseen saamat lääkärit eivät tunteneet suomalaista sananlaskua: ”Ei ole koiraa karvoihin katsominen”.
Useimmilla kansoilla on sananlaskujensa joukossa sama viisaus hieman eri muodossa. Esimerkiksi somalien kielessä kehotetaan ensin tutustumaan ihmiseen, ennen kuin muodostaa mielipiteensä siitä, millainen toinen on. Englantilaiset puolestaan kehottavat olemaan tuomitsematta toista, ennen kuin on kulkenut mailin matkan hänen kengissään.
Muretuksen vastaus ylimielisille lääkäreille sisältää kuitenkin suuremman viisauden ja ehdottomamman totuuden kuin nasevinkaan sananlasku. Jokainen ihminen on suunnattoman arvokas siksi, että Jeesus oli hänet pelastaakseen valmis kärsimään ja kuolemaan hänen puolestaan. ”Karvoihin” eli sukupuoleen, ikään, koulutukseen, ammattiin, älykkyyteen, viisauteen tai mihinkään muuhun ominaisuuteemme katsomatta, Hän teki sen sinun puolestasi, minun puolestani ja jokaisen koskaan syntyneen, nyt elävän ja tulevaisuudessa syntyvän ihmisen puolesta.
Kalevi Lehtinen tiivisti tämän asian joskus puheissaan toteamalla, että tavara on siitä maksetun hinnan arvoinen. Tämä on totta. Muumimuki on vain muki, mutta jos joku on valmis maksamaan jostain erityisen harvinaisesta muumimukista 25 000 euroa, niin siinä tapauksessa tuon mukin arvo todella on noin huikean korkea. Silti tuosta mukista juotu kahvi on vain kahvia ja maistuu aivan samalta samalta kuin halvoista muumimukeista juotu kahvi.
Useimmille meistä 25 000 euroa on valtava rahamäärä. Verrattuna jokaisesta meistä maksettuun hintaa, se on aivan naurettavan mitätön summa. Apostoli Pietarikin tiesi tämän, vaikka ei ollut koskaan muumimukeja nähnyt. Hän kirjoitti 1. kirjeensä 1. luvun jakeisiin 18-19:
”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.” (1.Piet.1:18-19 KR92)
Tässä maailmassa ihmisen arvostus määritellään usein hänen koulutuksensa, oppineisuutensa, työnsä, varakkuutensa ja asemansa perusteella. Ne, joilla ei ole asettaa vaakakuppiin tuollaisia punnuksia, arvioidaan helposti Muretuksen tavoin ”arvottomiksi olennoiksi”.
Taivasten valtakunnassa maailman arvot keikahtavat päälaelleen. Autuaita eli ikuisesti onnellisia ovat hengellisesti köyhät, nöyrät, murheelliset, kärsivälliset, muille armolliset ja uskonsa tähden vainotut. (Psalmi 18:28, 38:11, Matt.5:1-12, 11:29, 1.Piet.5:5)
Maan hiljaisten ääni hukkuu usein tämän ajan kirjanoppineiden, fariseusten ja maailmanparantajien puhetulvaan ja ”vaihtoehtoisiin totuuksiin”. On kuitenkin paikka, kaikkein korkein ja vaikutusvaltaisin, missä heikoimmankin kuiskaus kuullaan, alhaisintakin kuunnellaan ja hänen jokainen kyyneleensä lasketaan.
Ja kerran tulee aika, jolloin tuossa Jeesuksen armoon turvautuvia odottavassa paikassa Jumala itse pyyhkii kaikkien kärsivien, murheellisten ja sorrettujen silmistä joka ikisen kyyneleen. Eikä kuolemaa enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. (Ilm.21:4)
Runsasta Jumalalta virtaavaa rauhaa, turvaa ja toivoa elämääsi, Jeesukselle rakas ystäväni!
