Avokätinen Tuhlaaja-isä
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Myös fariseukset ja lainopettajat olivat paikalla, kun Jeesus kertoi Luukkaan evankeliumin 4. luvun 11 jakeesta alkavan vertauksen tuhlaajaisästä, jolla oli kaksi poikaa.
Pojista nuorempi halusi saada osuutensa isän omaisuudesta. Sen saatuaan hän
lähti kauas vieraille maille ja eli holtitonta elämää. Tuhlattuaan kaiken, hän
joutui vaikeuksiin ja oli kuolla nälkään. Tällöin hän päätti palata isänsä luo.
Tajuten omilla teoillaan menettäneensä perillisen aseman hän päätti varmistaa
elantonsa pyrkimällä vain isänsä palvelijaksi. Ja niin poika lähti raskain
askelin vaeltamaan kohti isänsä kotia.
Jakeesta 21 Jeesus jatkaa:
"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.'”
Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi veli oli ollut pellolla ahertamassa. Kun hän tuli kotiin ja kuuli palvelijalta, miksi talossa juhlittiin, hän kieltäytyi menemästä sisälle. Hän oli katkera siitä, että isä, joka kyllä juhli lurjuksen paluuta, oli kaikki vuodet pitänyt vanhemman veljen ahkeruutta itsestään selvänä. Viimein isä tuli ulos suostuttelemaan vanhempaa veljeä mukaan juhliin: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.” Näihin sanoihin Jeesuksen vertaus päättyy.
Meidän on helpointa suunnata syytävä sormi häneen, joka on saanut nimen tuhlaajapoika. Ahne ja röyhkeä isänsä häpäisijä, joka tuhlasi omaisuutensa synnissä rypien. Vasta nälkäkuoleman uhatessa tämä syntinen lurjus päätti tunnustaa syntinsä, parantaa tapansa ja palata isän luo.
Tällaisen näkökulman ympärille on rakennettu paljon hengellisiä opetuksia ja saarnoja. Tuhlaajapojan kelvottomuus, päätös palata isän luo sekä isän ehdoton anteeksiantava rakkaus tarjoavat hyvät lähtökohdat parannuksen saarnoille ja todistuspuheenvuoroille. Niitä kunnon kristitty voi kuunnella hyväksyvästi nyökkäillen.
Tarinan toinen veli näyttäytyy kunnollisuuden ja ahkeruuden esikuvana. Hän on palvellut isää uskollisesti. Hän on kuitenkin odottanut saavansa siitä kiitosta ja ehkäpä jonkun palkinnonkin. Siksi hän suuttuu ja alkaa murjottaa, kun hulttioveli, joka palaa kaiken tuhlattuaan kotiin, saa kurituksen sijasta osakseen isän tuhlailemaa rakkautta ja jopa valtavat tervetulojuhlat.
Vanhemman veljen asenteesta me opetamme ja saarnaamme harvemmin, sillä se haastaa meidät kiusallisella tavalla. Kertomuksen mukaan ei riitä, että meistä tuhlaajapojista ja tuhlaajatyttäristä on joskus tullut parannuksen tehneitä kelpo kristittyjä. Edes se ei riitä, että me olemme ehkä ahkeroineet seurakunnassa, pitäneet todistuspuheenvuoroja ja kirjoitelleet tällaisia tekstejä.
Timothy Keller toteaa kirjassaan ”Tuhlaaja-isä”, että molempien veljesten sydämet olivat samanlaiset. Molemmat kapinoivat isää vastaan. Toinen olemalla kerrassaan paha ja toinen olemalla äärimmäisen hyvä. Kumpikin ajatteli vain itseään. Kumpikaan ei rakastanut eikä palvellut isäänsä hänen itsensä takia.
Kertomuksellaan tuhlaajapojasta Jeesus vastasi fariseuksille, jotka paheksuivat sitä, että Jeesus oli tekemisissä publikaanien ja muiden syntisten kanssa (Luuk.15:1-3). Vertauksen kärki ja tärkein viesti ei siis olleetkaan tuhlaajapojissa ja -tytöissä, vaan vanhemmissa veljissä, jollaisia uskonnollisesti nuhteettomasti vaeltavat fariseukset olivat.
Meissä kaikissa on aineksia molemmiksi veljiksi. Kuten Paavali toteaa, meissä ei ole ainuttakaan nuhteetonta. Kaikki ovat nuoremman veljen lailla syntisiä ja eksyneitä. Jeesuksen vertauksen mukaan vanhemman veljen taas löytää useimmin sieltä, missä uskonnollisuus on näyttävää, seurakuntien rajat ja säännöt tarkat, pappien ja maallikoiden työnjako tiukka, allakat täynnä hengellisiä tilaisuuksia ja housujen takamukset paljosta kirkonpenkissä istumisesta kiiltäviä.
Lohdullista on se, että isä rakasti kumpaakin poikaa. Hän halusi tuhlata rakkauttaan molemmille. Hän tuli ulos molempia vastaan. Hän halusi juhlia molempien kanssa. Ovi oli kummallekin avoinna.
Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapoika juhli isänsä kanssa. Jeesus jätti fariseusten sekä meidän kaikkien pohdittavaksi sen, liittyikö vanhempi veli juhlijoihin, vai jäikö hän lopullisesti ulkopuolelle. Ovi on yhä avoinna. Olimmepa me tuhlaajapoikia tai vanhempia veljiä, niin meidän omasta valinnastamme jää riippumaan astummeko me ovesta sisälle. Rakkautta ja anteeksiantoa Jeesuksen tähden tuhlaillen tarjoava Tuhlaaja-Isä odottaa meitä molempia kotiin.
Rukoillaan yhdessä:
Rakas taivaallinen Isä, kiitos tuhlailevan runsaasta armostasi ja rakkaudestasi, johon Vapahtajamme Jeesus on meille avannut oven!
Aamen
Siunausta päivääsi, ystäväni!
----
(Teksti perustuu maanantaina 14.9.2020 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen)
