Perjantain vastuuton hölmöily teki kansakuntamme kassaan 100 miljoonan euron loven. Summa on valtavan suuri. Sillä olisi voinut esimerkiksi palkata 2400 lähihoitajaa. Oksalla istuvat on saatu yllytettyä sahaamaan omaa oksaansa. Valitettavasti samalla oksalla joutuu istumaan myös paljon sellaisia, jotka eivät noin älyttömiin hankkeisiin halua osallistua.
Me suomalaiset velkaannumme tällä hetkellä lähes miljoona (1 000 000) euroa tunnissa. On selvää, ettei moinen voi pitkään jatkua. Kyse ei kuitenkaan ole vain sadoista miljoonista, jotka menetämme. Samalla menetämme luotettavuuttamme kasainvälillä markkinoilla. Suomen ja Kreikan välille aletaan maailmalla vetää yhtäläisyysmerkkejä, mikä vaikeuttaa vientiämme ja heikentää muiden halua investoida maahamme.
Kyse on myös valtavasta määrästä työpaikkoja, jotka ovat vaarassa mennä. Yhä useammat yritykset alkavat katsella liiketoiminnalleen Suomea vakaampia maita. Tapahtuu sama, mikä tapahtui paperiteollisuudelle. Alituisen lakkoilun tuloksena tehtaita siirrettiin muualle, ja suuri määrä paperityöntekijöitä joutui kortistoon.
Kaikki tuo on vielä pientä verrattuna siihen isoon ongelmaan, joka on kaiken taustalla. Kun rahat loppuvat, loppuu työ ja myös palkanmaksu. Sitä ei pysty estämään sen enempää julkisella kuin yksityiselläkään sektorilla mikään. Lakkoilulla, barrikadeille nousemisella ja banderollien liehuttamisella ei osteta leipää eikä makseta vuokria. Hyvinä aikoina joukkovoimalla on voinut vaatia ja jopa kiristää, mutta ellei rahaa ole, sillä jää helposti vain ilman työtä.
Sittenkin toivoa?
Aamulehden 14.9.2015 illan suussa , jonka mukaan työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat neuvottelemassa keinoista, joilla säästötavoitteet voitaisiin saavuttaa ilman hallituksen esittämiä ratkaisuja, viritteli toivoa. Josko järki sittenkin voittaisi ja maamme talouden joutuminen lakkojen, velkaantumisen ja työttömyyden suohon voitaisiin välttää.
Jos Aamulehden uutinen pitää paikkansa, niin perjantaiksi suunniteltu ja lauantain puolelle laajentunut ”Suomen pysäyttäminen” tuntuu entistäkin kummallisemmalta. Miksi panna koko maa sekaisin, jos taustalla jo neuvotellaan ratkaisusta? Eikö tuo 400 000 euroa voitaisi käyttää mieluummin säästötavoitteen saavuttamiseen kuin edellä kuvaamieni negatiivisten uhkakuvien toteuttamiseen?
--------
Yli 20 vuotta johtajana sekä liiketoimintojen ja organisaatioiden kehittäjänä eri toimialoilla toiminut Minna Isoaho on kirjoittanut näistä asioista erittäin asiallisen ja, joka kannattaa lukea.