Elämämme kallein asia

 Valtava ihmisjoukko seisoi 1860 katsomassa, kun kuuluisa nuorallakävelijä Charles Blondin käveli köyttä pitkin Niagaran putouksen yli. Tehtyään sen useaan kertaan, hän ylitti putouksen työntäen köydellä edessään kottikärryjä, jossa oli painava sementtisäkki.

”Uskotteko, että voisin tehdä melkein mitä tahansa köydellä kävellen?” hän kysyi kansanjoukolta palttuaan taas lähtörannalle.

”Kyllä!” ulvoi väkijoukko innoissaan.

”Uskotko, että voisin viedä kottikärryillä ihmisen putouksen yli toiselle rannalle?” Blondin kysyi paikalla olleilta.

”Kyllä!” nämä huusivat innoissaan.

“Voisiko joku teistä istua kyytiin, niin pääsemme lähtemään?” Blondin kysyi. 

Vapaaehtoisia ei ilmaantunut. On helpompi uskoa sanoin kuin teoin.

Vieraaseen on vaikea luottaa

Blondin todella vei ihmisiä Niagaran yli, kerran jopa selässään kantaen. Moniko uskoo, että tuo henkilö oli joku sattumoisin yleisön joukosta poimittu? Mies, jonka Bodin kantoi, tunsi Blondinin hyvin, ja oli harjoitellut temppua hänen kanssaan moneen kertaan ennen yleisön eteen astumista. Ylitys onnistui siksi, että he tunsivat hyvin toisensa ja saattoivat siksi myös luottaa toisiinsa.

Vieraisiin on vaikea luottaa. Ei riitä, että joku on tuttu tai niin sanottu hyvän päivän tuttu. Todelliseen tuntemiseen ja siinä kumpuavaan luottamukseen tarvitaan paljon enemmän. 

Voit ehkä tuntea 250 ihmistä, mutta mitä todella tiedät heistä?

Joidenkin tutkimusten mukaan tavallinen ihminen oppii tuntemaan noin parisataa ihmistä.

Perheen, sukulaisten ja ystävien lisäksi me tunnemme paljon muita ihmisiä. Me tunnemme televisiosarjojen henkilöitä, kuulusuuksia ja monenlaisia julkisuuden henkilöitä. Voimme jopa ihailla heitä, mutta mitä me oikeasti tiedämme heidän ajatuksistaan, arvoistaan tai elämästään?

Todellinen tunteminen on toisenlaista. Se edellyttää kaksisuuntaista ajatustenvaihtoa, jatkuvaa vuorovaikutusta, alituista oppimista, lähellä olemista.

Elämämme kallein asia

Vuoden 1948 katekismuksen ensimmäisen luvun otsikko on: "Elämämme kallein asia". Sitä seuraava teksti opettaa: "Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia."

Kristittynä olemisen ydin on nimenomaan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja aito, läheinen henkilökohtainen yhteys häneen. Näin opettaa myös Paavali:

Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu (Fil. 3:8).

Paimen tuntee lampaansa, eikä jätä niitä heitteille

Jeesus kuvaa suhdettaan omiinsa käyttämällä vertausta paimenesta ja lampaista. Tunteminen on molemminpuolista ja läheisyys päivittäistä. Lampaat ovat täysin riippuvaisia paimenen huolenpidosta, eikä paimen hetkeksikään jätä laumaansa oman onnensa nojaan.

"Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. (Joh.10:14-15)

Se tunteminen, josta Raamattu puhuu, tarkoittaa lähellä olemisesta ja jatkuvasta kanssakäymisestä. Matkan päästä tarkasteltuna Jeesus jää pelkäksi etäiseksi opettajaksi, tavoiteltavaksi esimerkiksi tai pyhäkouluissa jaettavien kiiltokuvien hahmoksi. Muslimitkin tuntevat Jeesuksen sanoen häntä viisaaksi opettajaksi ja yhdeksi profeetoistaan.

Mistä näkyy, miten me Jeesuksen tunnemme?

Meidän on opittava tuntemaan Jeesus Vapahtajanamme, mutta tämä ei riitä tavoitteeksemme. Meidän on jatkuvasti kasvettava hänen tuntemisessaan. Kasvaminen merkitsee läheisyyden lisääntymistä, Kasvaminen merkitsee Hyvän Jeesuksen tahdon mukaisen hedelmän tuottamista.

Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. (Kol.1:10)

Todellisen tuntemisen tuntomerkki

Miten tuota tuntemista ja hedelmän tuottamista voidaan arvioida ja mitata? Miten se voisi näkyä elämässämme? Tähänkin Raamattu antaa selkeän vastauksen:

Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. (1.Kor.2:3-5)

Lampaalle sen oma paimen on maailman tärkein henkilö. Muiden lähestyessä lammas on aina varuillaan tai suorastaan pelokas. Tässäkin suhteessa meidän on hyväasettua lampaan osaan.

Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."  (Joh.10:4-5)

Vaarallisempi kuin susi lammasten vaatteissa on susi paimenen vaatteissa

Paimeniksemme on pyrkimässä monenlaisten uskontojen, oppien ja tulkintojen edustajia. Paimeneksemme tarjoutuvista ei nykyään ole puutetta.

Mistä erotamme Hyvän Paimenen äänen kaikenlaisista hengellisistä, henkisistä ja humanistisista seireenilauluista ja houkutuksista?  Jeesuksen äänen me löydämme Raamatusta. Hänen äänensä tulee meille tutuksi, kun luemme Raamattua. Jos pidämme kiinni Raamatun sanasta, me voimme välttää väärät ja seurata turvallisesti Hyvää Paimentamme.

 name="_Hlk493249726">Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. (2.Piet.3:17-18).

Paimen hakee eksyneet takaisin laumaansa

Jos kompastumme ja eksymme, Hyvä Paimen noutaa häneen uskovat ja turvautuvat omansa takaisin.

name="_Hlk493249745">"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, (Luukas.15:4-5)

Me saamme kasvaa Jeesuksen armon ja rakkauden varassa

Kasvaminen merkitsee sitä, ettei vielä ole täydellinen. Kasvava on vielä keskeneräinen, vasta matkalla kohti taivasta ja täydellisyyttä. Eikä meidän tarvitse siinäkään ponnistella oman viisautemme ja inhimillisten voimiemme varassa:

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. (Fil.1:6)

Saanko lopuksi vielä siunata sinut yhä syvempään Vapahtajamme tuuntemiseen toisen Pietarinkirjeen sanoin?

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. (2.Piet.3:13)