Vainajien tuhkaaminen on yleistynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Vuonna 1998 tuhkattiin 40 prosenttia vainajista. Viime vuosina tuhkaus on ollut yleisin hautaustapa, ja nykyisin noin 60 prosenttia vainajista tuhkataan. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, tuhkausprosentti on jopa yli 90 prosenttia.
Sveitsiläinen yritys Algordanza on keksinyt erikoisen liikeidean. Ainoana yrityksenä koko maailmassa se muuntaa vainajien tuhkat timanteiksi, joiden koko voi olla jopa 1 karaatti. Tuollaisen timantin halkaisija on noin 0,2 grammaa ja halkaisija noin 6,5, mm. Vainajan tuhkasta valmistetun timantin hinta on 3000 –16 00 euroa koosta riippuen.
Timantin valmistamiseen menee aikaa 6–8 viikkoa. Yksi timantti voidaan valmistaa noin puolesta kilosta tuhkaa. Yhden ihmisen ruumiista jää tuhkaa keskimäärin 2,5–3 kiloa.
Tuhkassa oleva hiili, jota on noin 15 % sen kokonaismäärästä, altistetaan äärimmäiselle paineelle ja kuumuudelle, mikä muuttaa sen ensin grafiitiksi ja sitten edelleen timantiksi. Tuollainen ”äärimmäinen paine ja kuumuus” ovat samaa luokkaa kuin se paine, jossa tavalliset timantit ovat syvällä maan alla syntyneet.
Sveitsiläisen yrityksen perustamiseen on varmasti vaikuttanut tieto, jonka kerroin heti alussa: Tuhkaaminen on hautaustapana nopeasti yleistymässä, eikä vainajistakaan ole puutetta. Asiantuntijat nimittäin arvioivat, että joka sekunti kuolee kolme ihmistä.
Jos tämä pitää paikkansa, se tarkoittaa, että 180 ihmistä kuolee joka minuutti, 10 800 ihmistä joka tunti, 259 200 ihmistä päivässä ja 94 608 000 ihmistä vuodessa.
Maailmassa on tällä hetkellä noin kuusi miljardia ihmistä, joiden suurin ongelma ei suinkaan ole se, haluavatko jälkeenjäävät tehdä hänen tuhkastaan timantin. Suurin ongelma on se, että 2/3 heistä eli yli 63 miljoonaa ihmistä ei ole koskaan kuullut evankeliumia. Jeesuksella on nimittäin tarjota jokaiselle ihmiselle paljon parempi tarjous kuin kylmäksi ja kuolleeksi timantiksi muuttuminen.
Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa (Joh.11:25,26)
Hieman myöhemmin Jeesus jatkaa samasta asiasta: ”Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.” (Joh.6:44)
Ja ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi Jeesus vielä kertoo seuraajilleen: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” (Joh.14:2,3)
Kumman valitsisit kuolemasi jälkeiseksi paikaksi? Haluaisitko pieneen korurasiaan makaamaan samettityynyllä pienenä timanttina? Vai haluatko mieluummin paikkaan, jota apostoli Johannes kuvaa näin:
"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm.21:3,4)
TUHKA, TUHKAKESKIVIIKKO JA TUHKARISTI
Keskiviikkona 5.3.2025 vietimme Tuhkakeskiviikkoa. Tuolle illalle osui Sastamala rukoilee -ilta, joita vietämme kuukausittain. Suuren suosion saaneita rukousiltoja järjestävät yhdessä Sastamalan ev.lut. seurakunta, Vammalan helluntaiseurakunta, Sastamalan vapaaseurakunta ja Vammalan seudun Kansanlähetys. Kokoontumispaikkoina vuorottelevat eri seurakuntien tilat. Tällä kerralla olimme koolla Sastamalan vapaaseurakunnan kirkossa.
Sain olla tuon illan puhujana. Teemaksi olin valinnut luontevasti tuona päivänä alkaneen paastonajan, tuhkakeskiviikon ja tuhkan sekä tuhkaristin, jonka halukkaat saivat puheeni lopuksi ottaa vastaan otsaansa. Ristejä sormenpäällään piirtämässä olivat kanssani vapaaseurakunnan pastori Hannu Hietaniemi ja helluntaiseurakunnan pastori Matti Karvinen.
Tässä muutama ajatus puheestani:
MIKSI TUHKA?
Abrahan lausui Jumalalle: "Olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen vain tomua ja tuhkaa! (1.Moos.18:27) Saman me joudumme kaikki tunnustamaan Pyhän Jumalan kasvojen edessä.
Profeetat pukeutuivat säkkikankaaseen ja tuhkaan katuessaan omia ja kansansa syntejä.
Tuhkakeskiviikon vietto juontaa juurensa varhaiseen kristilliseen kirkkoon. Jo 300-luvulla oli tapana, että julkiset katujat ripottelivat tuhkaa päälleen merkiksi synnintunnosta. Vuoteen 1100 mennessä tuhkakeskiviikon vietto tuli käytännöksi koko läntisessä kirkossa.
ENTÄ TUHKARISTI
Tuhkalla siunaaminen ja erityisesti ristin piirtäminen otsaan muodostui vakiintuneeksi tavaksi keskiajan kuluessa.
Tuhka on symboli, kuten niin moni muukin asia jumalanpalveluksissamme. Jumala loi meidät maan tomusta ja puhalsi meihin elämän hengen. Ilman tätä Jumalan henkeä olisimme kuin tuo tuhka – elottomia. Maasta me olemme tulleen, ja maaksi me olemme jälleen tuleva. (1.Moos. 3:19).
Tuhkaristi merkitsee parannusta. Se muistuttaa meitä omista puutteistamme, rajoituksistamme ja epäonnistumisistamme. Mutta samalla risti kertoo siitä, miten Jeesus on ristillä valmistanut meille pelastuksen ja iankaikkisen elämän.
TUHKARISTI ON MERKKI JA SINETTI
Tuhkaristin merkki otsassamme on myös symboli siitä, että olemme Kristuksessa sinetöidyt. Kasteessa meidät merkitään ristinmerkillä.Tuhkaristi on muistutus tästä samasta kasteen merkistä, Kristuksen omaksi tulemisen merkistä.
Ilmestyskirjassa kerrotaan enkelistä, joka merkitsee uskolliset, jotta he olisivat suojassa lopun aikoina. Tämä merkki on merkki Jumalalle kuulumisesta.
TUHKARISTI ON SYNNINTUNNUSTUS
Ilman Jeesuksen opetuksia, hänen esimerkkiään ja hänen ylösnousemustaan olisimme vain tomua ja tuhkaa.
Tuhkamerkki otsassani on tunnustus: "Olen syntinen, ja tarvitsen anteeksiantoa."
Otsallemme piirretty tuhka muistuttaa meitä kuolevaisuudestamme. Se muistuttaa, että meillä on vain yksi elämä täällä maan päällä. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme tulleet tomusta ja kerran palaamme tomuun. Se kertoo myös siitä, miten Jumalan rakkauden tuli polttaa syntimme pois ja tekee meistä Jumalan omia.
ME LÄHDEMME MATKAAN JEESUKSEN SEURASSA
Tuhkakeskiviikkoa edeltäneen sunnuntain 2.3.2025 evankeliumitekstissä Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Me menemme nyt Jerusalemiin.” (Luuk. 18:31–43)
Tuhkakeskiviikkona Jeesus kutsuu sinut ja minut, meidät jokaisen mukaansa 40 vuorokauden pituiselle matkalle kohti Kristuksen kärsimistä, ristiinnaulitsemista ja kuolemaa sekä pääsiäisen riemullista ylösnousemusta.
Tuhkakeskiviikko ja paastonaika kutsuvat meitä katumukseen, mietiskelyyn ja valmistautumiseen. Se on matka kohti pääsiäistä, jolloin juhlimme Kristuksen voittoa kuolemasta ja hänen meille tuomaansa uutta elämää.
Kiirastorstain ja pitkänperjantain pelon, surun ja ahdistuksen jälkeen meitä jokaista odottaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden pääsiäisen ja ylösnousemuksen ilo. Näin siksi, että – kuten Jesajan kirjassa Jumala sanoo sinulle ja minulle, meille jokaiselle:
” Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jesaja 1:18)
Rauhallista rukouksen ja mietiskelyn paastoaikaa sinulle toivottaen,
Reijo
------
P.S. Löydät 100 jännittävää, rohkaisevaa ja toivoa antavaa lyhyttä tarinaa kirjastani ”Tarinoita Jumalan sanan äärellä”.
Kirjan löydät osoitteesta: